lauantai 21. joulukuuta 2013

Joululoma

Nyt se on virallista: joululoma on vihdoin alkanut. Täytyy sanoa, että aika väsynyt meininki on ollut jo tällä viimeisellä työviikolla. Työteho laski fiiliksen ja väsymyksen mukana. Ja siksi tämä blogikin on saanut viettää hiljaiseloa.

Nyt täytyy vielä saada kämppä siivottua, muuten kaikki valmistelut alkavat olla viimeistelyä vaille valmiit. Kuusenkin ostin jo tiistaina heräteostoksena. Se myyjä oli jotenkin niin säälittävän oloinen kun se värjötteli pikku pakkasessa vielä kahdeksan aikaan illalla niitten kuusiensa kanssa, että oli pakko ostaa :) Odotan jo, että saan tuoda sen sisään - kuusen tuoksu tuo joulun.

Joululahjatkin olen hankkinut jo viimeisen kuukauden aikana, joten tonne ostoshelvettiin ei onneksi ole pakko enää lähteä. Onneksi! Ruokaostokset tietysti pitää käydä vielä tekemässä, mutta mä oon aina ulkoistanut tuon joulun kauppareissun - miehelle. Hahahaaa! Olen nero. Suosittelen myös muille lämpimästi.

Koska mun valmistelut on näin hyvällä mallilla, niin tänään onkin ihan hyvin aikaa ampaista Fiilikseen pumppaamaan. Nähdään siellä!

tiistai 17. joulukuuta 2013

Rikos ennen joulua

Tunnustan teille syntini, hyvät lukijat. En ole puhdas pulmunen, vaan taparikollinen, huijari ja väärinkäyttäjä.

Viime lauantaina. Kyllä, tuona pimeänä joulukuisena iltana. Minä, lupauksen tehnyt blogisti, rikoin antamani pyhän valan olla herkuttelematta ennen jouluaattoa.

Toivon, että annatte armoa tuomiota lukiessanne, kun kuulette nämä lieventävät asianhaarat:
1. Asianomainen sai viettää iltaa yksin kotona sitten alkusyksyn 2011.
2. Asianomainen koki, että tällaisen erikoistapauksen edessä asetetuista säädöksistä voidaan joustaa.



Ps. Herkku- ja elokuvahetkeni sisälti: brietä, mustapippurijuustoa, viikunahilloa, glögiä, irtokarkkeja ja Heath Ledgerin. Enkä kadu hetkeäkään!

maanantai 16. joulukuuta 2013

Pumppi, AUTS!

Pitkä tauko pumpista tarkoittaa väistämättäkin sitä, että kun sinne viimein eksyy, saa kyllä jokaisen lihaksen niin hemmetin kipeäksi, että seuraavana aamuna ei tahdo sängystä päästä ylös. Tajusin jo kesken treenin, että tästä ei hyvä seuraa, ja ihan oikeassa olin.

Totta kai, vanhana pumppikonkarina iskin tankoon suurin piirtein samat painot kuin "yleensä". Mutta eipä mennyt, ei, rintalihassetti ihan ilman omia taukoja 5kg painot päädyissä. Muut meni just ja just, mutta viimeiset toistot saivat kyllä naaman irvistelemään tuskasta. Puolessa välissä koko treeniä olin jo ihan kokovartalotärinöissä.

Kauhulla odotin vielä lisärijalkoja. Onneksi se oli kuitenkin lyhyt setti. YHTÄÄN pidempään en olisi pysynyt pystyssä.

Olkapäät ei todellakaan mennyt 4kg painoilla. Ainakaan puhtaasti.

Tänään hartioita särkee, jalat ja takamus on kipeät puhumattakaan kainaloista. Tällä hetkellä joku rinnan venyttäminen aiheuttaa vähintääkin synnytystuskia vastaavat kivut. Ilman ilokaasua.

Jaahas, tie on taas pystysuorassa mun edessä. Ei auta muu, kun ryhtyä kapuamaan. Siis: TREENIÄ!

Ps. Itse sarja oli kyllä aivan loistavan mainio! Suht yksinkertaisia liikkeitä ja jee, uusia rytmityksiä, joihin pääsi kuitenkin helposti mukaan. JES! Fiiliksen pumppi ei koskaan tuota pettymystä!!

torstai 12. joulukuuta 2013

Combat-huuma

Päädyin eilen tuonne Fiilikseen bodycombatiin. Olin kyllä vähän pihalla, kun en ollut vähään aikaan käynyt ja kun on nyt lähiaikoina tottunut lyömään pistareihin (=joskus jopa osumaan niihin ;) ). Onneksi jokaisessa erässä tehdään aina niin paljon toistoja, että jossain vaiheessa pääsee väkisinkin mukaan meininkeihin!

Oli vaan niin ihanaa, erilaista treeniä! Hiki virtasi :) Missään vaiheessa ei kuitenkaan tullut sellasta kuollut-oloa, mikä ennen tuolla combatissa tuli. Mistä lie johtuu. Ehkä tässä on tullut just lyötyä ja potkittua niin paljon pitkin syksyä, että se ei ole enää niiiiin rankkaa. Maanantaina otti kyllä koville, kun tehtiin kuntopotkunyrkkeilyssä kiertopotkuja potkutyynyihin jotain reilua 100 toistoa per jalka..... Noitten jälkeen combatissa ilmaa potkiminen ei tunnu enää ihan samalta :)

Mut se fiilis oli vaan niin mainio! Marja heitti hyvää läppää, musiikki oli hyvää ja ihmiset mukana menossa. Taidan tulla ensi viikollakin!! (Ellen sitten zumbaan eksy.)

Yhden huomion tein Fiiliksessä: Onkos ihmiset lähteneet jo joululomille? Combatissa olisi ollut vielä hyvin tilaa taistelijoille, ja combatin jälkeen alkavalle zumba-tunnillekaan ei ollut ryysistä. Ah, mä niin tykkään, kun tunnit ei pursua väkeä ja on tilaa hillua. Mä taidanki käydä urakalla tuolla Fiiliksessä nyt ennen joulua, ennen kuin tammikuussa  kaikki alkaa taas joulumässymorkkiksissaan treenaamaan :D

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Tänään fiilistellään, mutta mitä?

Hei te kaikki Fiiliksessä kävijät!

Minulla on ollut vähän taukoa eri jumpista ja nyt haluisin saada tietää, kummalle tunnille kannattaisi mennä: bodycombatiin vai zumbaan? Molemmat kiinnostaa, enkä osaa valita, kumpi olis kivempi!

Zumbaan olen himoinnut jo pidemmän aikaa, mutta nyt kun naapuri heitti ilmoille combatin törmättyäni häneen lauantaina, niin ai vitsi, sekin olis kiva käydä testaamassa piiiiiitkästä aikaa.

Zumba olis sen takia kivempi, että en ole tanssinut pitkään aikaan mitään, mutta toisaalta eka kerta uusia muuveja vaatii niin paljon keskittymistä, ettei saa välttämättä kunnolla hypittyä ja pompittua, niin suoritus saattaa jäädä nihkeään pintahikeen. Combatissa taas toistuu aina samat kuviot, vaan eri järjestyksessä. Siihen olisi helpompi päästä mukaan. Hikoilukin on taattua polvia myöten.

Heittäkää nyt joku ihminen perustelu jompaan kumpaan suuntaan! Kauhee dilemma.

MUT ANYWAY, TÄNÄÄN NÄHDÄÄN FIILIKSESSÄ!  <3


maanantai 9. joulukuuta 2013

Ihana fiilis, nyt jaksaa taas

Olin torstaina ihan rikkipoikki. Silti painelin Fiilikseen spinningiin, ja voi sun jee miten hauskaa siellä oli! (Vaikka ohjelmistossa oli aika paljon joulumusiikkia. ;)) Otin tuon vähän rennommin, koska ajattelin, että olen niin paskassa kunnossa, kun en ollut Fiiliksen ovia avannut pariin kuukauteen. Odotan jo ensi kertaa, jolloin aion kyllä revitellä kunnolla. Paukkuja piti säästellä vielä illan markettikierroksellekin...

Ja kas... Eksyin baariinkin vielä torstaina. Eiiiii! Tämä pikkujouluhumu.. No, onneksi kohta on tammikuu.

Lauantaina kävin harjoittelemassa peruslyöntejä, ja sovin yhden tyttösen kanssa Gentsulla, että mennään joku tiistai sparritreeneihin. Niitä varten piti käydä hankkimassa tietysti hammassuojat :) Nyt pitäisi vielä keitellä niitä ja muotoilla näille omille legoille sopivaksi. Silti vähän jännittää jo nyt. Se oli meinaan tosi nopee likka, saan varmaa turpaan oikein kunnolla!

Mutta nyt itse pääasiaan: muokkaukseen. Eilen aamulla Fiiliksessä, klo 10:00, Nitta Lusi ja Fiiliksen muokkaus. Voin kertoa, että tänään tuntuu pakaroissa pahalta. Alkulämppien jälkeen tehtiin toiminnallisia liikkeitä ja toooooodella paljon toistoja. Kuulassa (joka on ollut mulla se lihaskuntotreeni jo useamman viikon) tehdään usein vähän vähemmän toistoja ja isoilla painoilla, joten auuuts! Kyllä tuntui, kun joutui tekemään pitkiä sarjoja. Esimerkiksi se soutuliikkeen jälkeen tehty heilautus, kuulassa tätä kutsutaan korkeavedoksi, menee ihan ok jollain 8-10kg kuulalla, mutta nyt oli 4kg käsipainokin liikaa kun toistoja vaan tuli ja tuli ja tuli... Ja siinä vaiheessa, kun kuvittelet, että jes vika kierros, tuleekin vielä yksi. Voi luoja, olin oikeasti aivan kuollut ton treenin jälkeen! Mutta silti se oli vaan niiin I-HA-NAA!

Nyt kolmen päivän treenien ja pikku hippailujen jälkeen jaksaa painaa taas töissä. Ja tällä viikolla odotettavissa on ainakin pojan joulujuhlat, nyrkkeilyä ja zumbaa. Lasken noi kaikki urheilusuorituksiksi. :)

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Mitä minulle on tapahtunut irtisanouduttuani Fiiliksestä?

1. Olen väsyneempi kuin ennen. Kyllä, pimeys ja synkkyys ja talvi. Mutta tunnen itseni väsyneemmäksi kuin ennen. En piristy missään vaiheessa päivää.

2. Vatsalihakset ovat totaalisen surkeassa tilassa. Todistin sen eilen kuulassa. *häpeää, häpeää

3. Epäilen pahoin, että kuntoni on muutenkin rapistunut, nyyh.

4. En hymyile niin paljon kuin ennen.

5. OLEN LIHONNUT 2KG! WTF?! Ja tämä kaikki ennen joulua!

Facepalmaan loppupäivän.


Ps. Tänään veronpalautukset ja Fiiliksen supertarjous 30 jumppaa 150 egee! Valitettavasti mies sanoi menevänsä tänään treeneihin, joten mä en vieläkään pääse zumbaan. Huomenna, huomenna, rankaisen itseäni spinning 3 -tunnilla.


tiistai 3. joulukuuta 2013

Hikitreeniä Gentsulla ja joulukalenteri

Joku tonttu kuuli eilen toiveeni, kun kaipasin kunnon hikitreeniä kuntopotkunyrkkeilyyn. Hei, unohdetaan tekniikkaharjoittelu ja painihommat, ja LYÖDÄÄN. Ja sitä me tehtiin ihan koko tunti - what a feeling! Tiedättehän, hieman taukoa treeneistä, hieman taukoa combatista tai kuntonyrkkeilystä, ja sitten pääsee lyömään oikein antaumuksella. Herkkua! Ja siitä tulikin mieleen, että mun herkkulakko on pitänyt jo 3 päivää (vaikka kaapissa lojuu avattu Enkeli-suklaarasia) - taputuksia mulle, kiitos!

Väkersin lauantaina pojalle joulukalenterin ihan itse. Tykkään tehdä käsin kaikkea, mutta en nyt sanoisi, että olisin mitenkään taitava. Tässä kohtaa en edes yrittänyt käyttää mittaa tai merkitä luukuille paikkoja, vaan vedin ihan summamutikassa, silmät kiinni ja sinne päin. Tällaanen siitä nyt sitten tuli. Poikahan on innoissaan, raukka kun ei paremmasta tiedä.



Tarvikkeet oman joulukalenterin tekoon:

  • Tiimarista askarteluhuopapalasia, neljä kipaletta kumpaakin väriä
  • RobinHoodista joulupukinsäkki; varmaan jostain kangaskaupasta saa juuttikangasta, mutta mä en jaksanut lähteä etsimään, vaan ostin ton säkin 5 eurolla ja leikkasin sen rikki.
  • Tiimarista noi numerot.
  • Äitiltä ompelukone ja lankaa.
  • Toi punainen naru on kanssa joulupukinsäkistä. Puukepukat on varrastikkuja :D

Yllätyksinä meillä toimii suklaa, pienet piparkakkumuotit, pikkuautot ja tarrat.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Häpeällisen huono bloggaaja ilmoittautuu

En syytä joulukiireitä, en syytä työkiireitä. Syytän vain ja ainoastaan itseäni siitä, että en ole saanut itsestäni revittyä tänne blogiin mitään. En tiedä, minne ihmeeseen kaikki aika on yhtäkkiä kadonnut, mutta joku ihmeellinen aikavaras on ottanut haltuun mun päivät, illat ja no, onneksi ei sentään öitä - silloin nukun!

Takaraivossa jyskyttää vielä pari muutakin asiaa, joiden vuoksi blogi on viettänyt vähän rauhallisempia aikoja. Ensinnäkin: haluaisin siirtää blogini Lilyyn. Olen yrittänyt tässä samalla availla sinne profiilia ja muokkailla sitä mieleisekseni. Sattumalta satuin paikalle, kun meidän pomo oli aloittelemassa kuvaussessioita, ja sain mageen kuvan itsestäni. Blogillani on jo siis törkeen hieno headerkuvakin tiedossa (kunhan saisin sen joskus itselleni asti). Ainiin, ja joudun ehkä odottamaan vielä senkin jälkeen hetken, että saan meidän graafikon laittamaan siihen blogin nimen jotenkin supertyylikkäästi ;)

Toisekseen: mulla on ikävä Fiilikseen. Olin jo vakaasti päättänyt, että tänään mä menen ja hankin sen 10 kerran kortin, mutta nyt kun eilen ilmoille heitettiin niin loistava tarjous, niin joutunen odottelemaan sinne asti. En meinaan viitsi ihan 40 kertaa ostaa (= tuo maksaa jo yli 200 euroa, hui) tai maksaa kertamaksulla.. Olen siis tahkonnut tuolla Gentsulla kuulaa ja nyrkkeilyä, mutta jotenkin mulla ei oo niistä teille sen kummempaa kerrottavaa...? Tai musta tuntuu, ettei ketään kiinnosta :)

Kolmanneksi: Gentailla on ihan jees, ja vähän sellanen maskuliinisempi meininki, mutta mulla on niiiiiiiiin ikävä Fiiliksen pirteään, iloiseen, "lähden idiootin hymy naamalla kotiin" -jumppaan! Vaikka oliskin ollut Gentailla hyviä treenejä jne., niin ei niistä vaan ole ollut niin paljon kerrottavaa.. Nyyyh, Fiilis, anteeksi, että käänsin sinulle hetkeksi selkäni - otathan minut vielä takaisin!

Neljänneksi: Who am I kidding? Töissä on ollut helvetti valloillaan. Olen tosin aina sanonut, että olen hyvä ja järjestelmällinen kiireen keskellä, mutta joku roti siihenkin olisi pian saatava :) Viimeiset päivät ovat olleet sellaisia, että olen esimerkiksi edellisenä päivänä suunnitellut, että huomenna teen jotkut esitetekstit, tuolloin huomenna huomaan klo 16, että en ole ehtinyt vielä avaamaan koko dokaria... Siinä kun asiakas soittaa ja kysyy, minne kirjoitetaan nettiosoite ja etsii 5 minuuttia tota yläpalkkia, jota kärsivällisesti yritän selittää esimerkillä se rivi, johon kirjoitat vaikkapa www.google.fi, ja asiakas vastaa minulla aukee google aina kun avaan netin (lue: selaimen), ei enää naurata vaan enemmänkin itkettää, niin tietää, että on liikaa töitä.

Ja viidenneksi: Ajattelin muuttaa tätä blogini suuntaa samalla kun muutan sen sijaintiakin. Jatkossa aion tehdä enemmän kaikkia ruokajuttuja ja -postauksia, kokeilla uusia terveys(hömppä)juttuja ja sen sellaista.

------------------------------------------------------------------------

Mutta olisko joku valmis yhteen haasteeseen? Tänään joulukuun 1. päivänä, minä, armottoman kehno ja välinpitämätön blogisti, Heidi, vannon kautta kiven ja kannon, etten herkuttele ennen kuin 24.12. Muuten tiedän, että suklaata, torttuja, pipareita ynnä muuta luokatonta sontaa kulkeutuu tähän läpeen aivan liikaa! Ehkä niistä sitten nauttiikin vähän enemmän, kun ei vietä joulua ihan koko kuukautta :)

Ihanan lumista sunnuntaita ja joulukuuta, te rakkaat lukijani, jotka sinnikkäästi klikkaatte vieläkin tänne blogiin (ja kieltämättä olette myös taitavia IT-nikkareita, koska osaatte)!

Ja melkein harkitsen, että bloggaan teille jotain joka ikinen päivä jouluun asti. Vähintäänkin jotain talvista ja jouluista tunnelmointia. Liikuntaa ja Fiilistä unohtamatta!


keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Erilaiset kahvakuulatreenit

Kävin eilen tekemässä vähän lihaskuntoa kahvakuulailun merkeissä. Pitkästä aikaa (itse asiassa taitaa olla toinen kerta ns. eläessäni), kun treenattiin maksimipainojen kanssa. Eli ei enää mitään piperrystä 10-12-kiloisilla kuulilla, vaan reilusti isompaa 16-24-kiloista kuulaa kehiin.

Teimme vain muutamia toistoja, ja noissa etuheilautuksissa ja muissa helpoissa pystyikin käyttämään ja tekemään sen 5 toistoa 24-kiloisella. Mutta ei mulla kyllä ihan onnistunut esimerkiksi korkeaveto noilla isoilla. Tekniikka pettää :( Ja rohkeudessakin on toivomisen varaa: tempauksetkin taisin tehdä max. 16-kiloisella, kun pelkäsin niin paljon, että vedän käden yli :D Lisäksi olen tottunut kuulaamaan pikkuisilla kuulilla, niin jo toi kuulan (painavuuden lisäksi) suurempi ympärysmitta tuntui oudolta.

No anyways, hyvät treenit. Hienot rakot sain käsiin ja kaikkea.

Vähän mulla on kyllä ikävä Fiilikseen, yhyy. Tänään on vielä salibandyt ja sitten on parin viikon tauko. Aion mennä AINAKIN zumbaan, muokkaukseen ja spinningiin! Oi, Annin zumba - I miss you, loooove!!!

tiistai 26. marraskuuta 2013

Ai, auts, prkl!

Lauantaina kävin Gentsulla vaihteeksi kuulaamassa ja tällä kertaa tehtiin kunnon jalkajumppa, niin kuin ohjaaja sitä leikkisästi kutsuu. Tunti oli yhtä helvettiä.

Mulla kun oli muutenkin ollut pidempi tauko treenaamisesta, niin eipä ollut noi jalat ihan valmistautuneet sellaiseen rääkkiin, että tuskin vieläkään pystyn kävelemään normaalisti. Tai no, okei, kävely näyttää normaalilta, mutta koskee ihan epänormaaleihin paikkoihin.

Treeni oli sinänsä simppeli, että pistettiin kello hälyttämään 5 minuutin päähän ja sillä välin tehtiin kolmen hengen porukoissa jotain kyykkyliikettä vuorotellen 10 toistoa. Yllättävän monta toistoa ehti silti keräämään tuon viiden minuutin aikana. Ai!

Ensin tehtiin kyykkyä 45-asteen kulmaan. Sitten seuraavat 5 minsaa askelkyykkyjä, ja sitä seuraavat askelkyykkyjä silleen jännästi taaksepäin, että etummainen jalka jää suoraksi (sattuu muuten aivan hulluna sisäreiteen vieläkin). Ja ah, lopuksi syväkyykkyjä. Oli meillä 2 minuutin palauttelut jokaisen viisminuuttisen välissä, mutta ei se oikein auttanut. Auts!

Hei, unohdin yhden jutun. Viimeisellä kierroksella piti tehdä noita kaikkia liikkeitä kymmenen - siis KAIKKIA PUTKEEN. Ei helvetti. Mun jalat oli niin sairaan kipeet, etten enää päässyt edes tohon 45-asteen kulmaan! Prkl!

Ja kyllä tää nöyrty. En pystynyt. Jätin vikan kierroksen väliin ja tein omalla vuorolla erilaisia vatsoja. Ajattelin, että eihän tässä oo yhtään mitään järkeä + en ihan oikeasti pystynyt enää joustamaan jaloista mihinkään suuntaan, tai pystyin, mutta en päässyt enää ylös :D Että sellaset treenit.

Sunnuntaina yritin käydä aukomassa jalkoja hölkkäämällä; heitin kuuden kilsan lenkin, mutta se vei aikaa 50 minuuttia, eli tooooodellakin etanavauhtia. Ei se oikein auttanut.

Eilen yritin käydä aukomassa jalkoja kuntopotkunyrkkeilyssä, jossa keskityttiin tällä kertaa enemmän tekniikkaan, ottelemiseen ja harjoiteltiin muun muassa pystypainia. Ei se oikein auttanut.

Jalat on edelleen lähes yhtä kipeät. Mitä mä teen?

perjantai 22. marraskuuta 2013

Treeniä, treeniä

Jeah, olo helpottunut ja treenaus jatkuu! Eilen pääsin yli viikon treenitauon jälkeen kuntopotkunyrkkeilyyn ja _ihan_ pikkasen hikoilutti.. Treenit oli tosi sykettä nostavat ja sai kyllä antaa kaikkensa (jos pystyi) :) Välillähän noi treenit on sellaiset enemmänkin tekniikkaharjoitukset, mutta eilen vain mäiskittiin. Ensin kierrettiin 3 hengen porukoissa niin, että yksi lyö säkillä ja kaksi muuta keskenään kahden minuutin eriä. Jo tossa aloin olla loppuvaiheessa ihan kuitti, noita eriä kun vedettiin melkein 45 minuuttia putkeen...

Ja lopuksi sitten. Ai että. Olisko voinut enää kevyemmin treenit alkaa: yhdeksän minuuttia kiertopotkuja. Ei nyt ihan 9 minuuttia tarvinnut koko ajan potkia, mutta aika monta kuitenkin. Me tehtiin noi potkut siten, että yksi pitää minuutin potkutyynyä ja kaksi potkii vuorotellen (kovaa tahtia) minuutin, jonka jälkeen kierretään (seuraava pitää tyynyä ja taas 2 tyyppiä potkii). Ei meinannut viimeisellä minuutilla jalka enää nousta, vaikka me ei koko ajan edes mitää täyttä vauhtia pystytty pitämään yllä! (=harjoituksen puutetta, mutta tämä asia tullaan korjaamaan ihan lähiaikoina) Iltapalaa syödessä kädet tärisi ja jalkoihin koski, ja sehän on just hyvä!

Palaan vielä noihin meidän viikon takaisiin pikkujouluihin. Sain meinaan näin hienon kuvan itsestäni :) Oi, mikä ihana pullukka sumoilija! Puku oli niin painava ja iso, etten saanut ite tota kypärää päähän :D


Lisäyksenä toinenkin kuva :) Sain sumopomolta luvan :D


keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Joulujuoksu

Kirjoittelen nyt muista aiheista, kun tämä kurkku ei vieläkään ota parantuakseen.. Tällä kertaa tosin todella paljon tärkeämmästä aiheesta: lapsista.

Olette varmaan bonganneet tämän Pelastaa Lapset ry:n joulujuoksukampanjan. Siis aivan älyttömän hieno keksintö! Mitäs sanotte, jos kerätään porukka kokoon ja juostaan yhdessä vaikka viisi kilometriä - öö, ilman poroasuja kuitenkin, please :) Tonttulakit päässä vois olla ihan jees! Tai mikä olis aivan älyttömän supermahtavaa, tiedättekö???? Me voitais suorittaa toi Fiiliksessä zumbaten tonttulakit päässä!! Se olis niiiiiin hauskaa! Olisko mukaan lähtijöitä? Tuolta kampanjasivulta saa tarkat ohjeet, mutta lyhykäisyydessään:
- ilmoittautumalla juoksuun (ja maksamalla 20 egee = niistä 912 jonottavasta tukilapsesta yksi saa yhden päivän tukiperheessä)
- printtaamalla juoksunumeron
- tonttulakki (tai muu jouluinen verme) päähän ja menoksi
(- haastamalla muut mukaan.)
annat yhdelle lapselle ripauksen iloa ja itsellesi hien niskaan.

Mitä sanotte? Jos 10 henkilöä on mukana, niin järkätään yhteinen zumbatonttuilukerta Fiilikseen! Kommentoimalla tätä olet mukana :) (Apua, jos kukaan ei kommentoi... Ja mikä pahinta, noi lapset, jotka tarvitsevat hieman tukea ja apua arkeen, jäävät jonoon ties kuinka pitkäksi aikaa. Mun mielestä 20 euroa ei ole paha hinta.)

maanantai 18. marraskuuta 2013

Eiiiiiiih!

Pikkujoulut on onnistuneesti juhlittu, joten on aika paljastaa illan ohjelmamme :) Elikkä, enstekseen meillä oli tarjolla ruokaa (ja juomaa) - pitsaa, hamppareita ja salaattia sekä amerikkalaista omenapiirakkaa! :D Ei tosiaankaan mitään perinteistä joulusafkaa, mutta meillä olikin "Amerikka-teema". Mikä ei tosin näkynyt sitten missään muussa, kuin noissa ruoissa ja astioissa (USAn lippu -kerttikset). Ruokailun yhteydessä toimistolle pelmahti taikuri! Hauska sellainen :) Esityksen jälkeen porukka jaettiin neljän hengen joukkueisiin, ja niissä sitten piti kiertää erilaisia pelipisteitä ja kerätä itselle pisteitä pelaajakorttiin. Peleinä oli: Twister, valinnainen peli commodore 64:lla, SingStar, Mortal Kombat, Alias (näytellen hahmoja = omia työkavereita :D), frisbeegolf, juomapeli ja sumopaini. Toi sumoilu oli ihan hullun hauskaa!!! Suosittelen lämpimästi pikkujouluihin ja muihin illanviettoihin :) Meillä oli vuokrattuna siis ne sumopuvut ja tatami. Aivan loistava laji! Puolenyön kieppeillä porukka lähti kaupungille ja tylsää kyllä, hajaantumista eri baareihin ei voinut välttää. Kaiken kaikkiaan ilta oli kuitenkin mitä loistavin - ehkä parhaat pikkujoulut ever! :D

Ja sitten mihin viittaan tuolla otsikolla: mulla on kurkkupaise, nielutulehdus tai angiina tai joku helvetinmoisen kurkkukivun toiselle puolelle kurkkua aiheuttava TAUTI. :( Viime viikon loppupuoli oli koko ajan se odottava olotila, milloin flunssa iskee ihan tosissaan päälle. Lauantaina olo oli (krapulaa lukuun ottamatta) hyvä - ei tietoakaan flunssasta. Ja eilen alkoi ihan tajuton kurkkukipu, vain oikealla puolella kurkkua. Ei mitään muita oireita tai kuumetta kuitenkaan... Eli näillä risoilla todennäköisin vaihtoehto on jonkun kuolemantaudin lisäksi angiina. :( Ihme kyllä, soitto terveysneuvoon ja pääsin heti päivystävälle terkalle, ja sieltä jonon ohi nielunviljelyyn. Nyt sitten vain odotellaan tuloksia. Urheilut voin tosin unohtaa, ennen kuin tämä nieli-kurkku-kaulatauti on selätetty :(

perjantai 15. marraskuuta 2013

Pikkujoulut, osa II

Tänään on koittanut se suuri päivä, kun vietämme työpaikalla, hihihiiiii, pikkujouluja! :) Erityisen jännittäväksi päivän tekee se, että minä olen kahden muun työkaverin kanssa järkänneet nämä partyt ja muilla ei ole aavistustakaan, mitä kaikkea ilta tulee pitämään sisällään. Hahaha! En voi tietenkään paljastaa vielä teillekään, että mitä meillä on tulossa, huomenna sitten, odottakaahan vaan. Ehkä joku teistäkin on järjestämässä duunipaikan pikkujouluja, niin saatte vähän vinkkejä... ;)

Ensin pitää kuitenkin vielä tehdä töitä järjestelyjä. Salassa. Vaihtaa tietäviä katseita toisten pikkujoulutoimikuntalaisten kanssa, supista ja naureskella toisten selän takana. Ainiin, ja kampaajankin varasin - kerrankin meen laittamaan kampauksen (=kiharat) juhlan kunniaksi! Päätin kokeille ImaGoalin tarjoamaa oppisopimuslaisen pikkujoulutarjousta :) Olen käynyt tuolla kampaamossa jo vuosia, luotan! Tosi asiassa, varasin ton kampaajan jo alkuviikosta, kun ajattelin, että saan ton pojan silmätulehduksen kuitenkin, niin on sitten edes hiukset nätisti :D Ei ole näkynyt silmätulehdusta, päänsärky ja kurkkukipu enteilevät alkavaa flunssaa, jota olen nyt kaksi päivää torjunut inkivääriteellä, inkivääri-strepsilseillä, Buranalla ja inkivääri-porkkana-linssi-chili-keitolla.

Mut siis tänään räjähtäää! Ehdottomasti maailman parhaan megasiistit pikkujoulupartyt ever tulossa :D Täytyy toivoa, että noi muutkin tykkää.

Ja vielä fiilistelyä:

HAHA!


keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Kuntopotkunyrkkeilyä ja kuulaa

Olen helposti yllytettävissä. Maanantaina vedettiin iltamyöhäisellä kovat kuntopotkunyrkkeilytreenit. Jaloissa tuntui ja väsymys painoi. CX ja spinning sunnuntaina oli tehneet tehtävänsä, ja ehkäpä tuo lauantaiaamuinen kuntopotkunyrkkeilytreenikin aiheutti osan lyijynraskaisiin jalkoihin.

No ei siinä sitten mitään. Tiistaina kun kaveri pistää viestiä, että tänään on kuulatreenit, niin mitä tekee bloggari? Treenaa!

Ja kun kuulasta on jo joku aika, kun on viimeksi tullut käytyä, niin voin kertoa, että tänään mulla on lepopäivä! Vaan olipa hyvät treenit, onneksi menin :) Lämppäreitten jälkeen tehtiin noin 30-40 minuuttia todella monipuolisesti erilaisia liikkeitä siten, että minuutin työosuuden jälkeen oli puolen minuutin lepo. Kuulan kanssa tehtiin ihan perinteisiä kahvakuulaharjoitteluliikkeitä (rinnallevetoa, etuheilautusta, punnerrusta, omelettia...), mutta sen lisäksi tehtiin ihan perusliikkeitä kuulaa vastuksena käyttäen (maastavetoa, pystysoutua, istumaannousuja, hooveria).... Tulipahan vaan mieleen, että miksihän se on niin vaikeeta ottaa se oma kuula käteen ja tehdä kotonakin joskus jotain. Se on niin monipuolinen kapistus, että etenkin, jos on kiireinen ihminen, elämä tai elämänvaihe, niin kuulalla saa nopeasti tosi tehokkaan treenin ihan itsekseenkin aikaiseksi! Hiki tulee helposti ja lihastreeniä tulee tehtyä ihan huomaamatta :) (No okei, toi viimeinen ei ollut ehkä ihan totta..... Viimeistään seuraavana päivänä tietää kyllä tehneensä..)

Kuulin huhuja, että mahdollisesti vuoden vaihteen jälkeen Lahden Gentai järjestää taas kahvakuulailun alkeiskursseja. Eli kaikki kuulaamisesta kiinnostuneet seuratkaahan Gentain ilmoittelua asiasta - tunnit tulevat täyteen ilmeisesti parissa päivässä! Gentailla ei voi osallistua kuulatunneille ennen kuin tuo kurssi on käytynä (toki varmasti muidenkin järjestämät kurssit käy :) ). Ja omasta sekä muiden kokemuksista voin kertoa, että useimmiten noi jossain jumppasaleilla pidetyt kuulatunnit ei todellakaan vedä vertoja. Erästä Saraa (=mestarikuulaaja) lainatakseni "on kuulaa, ja sitten on kuulaa".


maanantai 11. marraskuuta 2013

Sattuu ja tapahtuu

En koputtanut puuta, kun sanoin viime torstaina ääneen, että poika on ollut yllättävän terveenä tämän syksyn. Perjantaina kymmeneltä aamulla soitettiin päiväkodista: silmätulehdusepäily toisessa silmässä. Ei muuta kuin kamat kasaan ja poikaa hakemaan, päiväunien kautta lääkärille. Päätin käyttää Trion Laastari-klinikkaa, siellä on niin hyvä palvelu. Diagnoosina saatiin silmätulehdus molemmissa silmissä. Tippoja 6 kertaa vuorokaudessa ja rasvaa 3. Helppoa ton 2-vuotiaan kanssa...

Samana iltana poika päätti ryhtyä elektroniikka-asentajaksi. Rikkinäisen digiboxin epätoivoinen korjausyritys johti siihen, että toisen isovarpaan kynsi meni poikki. Pystysuorassa. Iso haava melkein varpaan puoliväliin asti. Huutoa, parkua, äidin naama valkoisena...

Lauantaiaamu alkaa itkulla: varpaaseen sattuu, korvaan sattuuuuuu. Äh. Suunnitelmissa oli lähteä siskon ja kummitytön luokse Helsinkiin yöksi pojan kanssa. Kotidiagnosoin korvakivun hammaskivuksi, koska pojalla ei ole koskaan korvatulehdusta ollut. Pääsimme matkaan ja hyvin meni!

Sunnuntaina reilu kahden tunnin päikkäreitten jälkeen poika ei meinaa nousta sängystä. Ei sitten millään. Korkeintaan sohvalle katsomaan Malttia ja Valttia. 38 astetta kuumetta...

Apua! Huolia, murheita, harmia. Noita on lähipäivinä riittänyt.

Kohta suunnistetaankin Trion terveyskioskille. Kai ne korvat on katsottava. Ja kurkku. Pojalla kun on angiinoita ollut muistaaksen 3 kertaa tänä vuonna. Ainiin, yleensä varmaan vanhempia ei nyt kovasti huoleta pieni kuumeilu, mutta meillä on vieläkin traumoja viime keväästä, kun pojalla nousi ihan yhtäkkiä kuume lähelle 40 astetta (nousu alle puolessa tunnissa) ja päälle kuumekouristuksia, hätääntyneitä puheluita, kirkumista, ambulanssin odottelua ja lopulta yö lastenosastolla. Vaikka kouristukset ovatkin vaarattomia, niin en ikinä unohda sitä tunnetta, kun katson velttoa ja siniseksi mennyttä lastani, joka ei reagoi mihinkään...

--

Arvatkaapa, kuinka ihanaa oli eilen suunnistaa Fiilikseen spinningiin ja cx:ään? Jättää hetkeksi kitinä, voihkinta, omat huolestumiset ja huonot yöunet. Hengittää syvään, keuhkot täyteen, ja puhaltaa hitaasti ulos.

torstai 7. marraskuuta 2013

Miehet ne vasta on kummallisia otuksia

Pidän itseäni kohtuullisen (tai paremminkin todella) suvaitsevana ihmisenä. Yleensä ajattelen, jotta tehköön ihmiset mitä tykkäävät, mitäpä se minulle kuuluu. Mutta huono käytös on sellainen, jota mä en vaan voi ymmärtää.

Tapahtui eilen kortteliliigan duunisarjan 3. divisioonan pelissä

Pelailimme toisen yrityksen joukkuetta vastaan. Meidän joukkueessamme oli jostain syystä käynyt kato, ja meillä ei ollut kuin kaksi vaihtomiestä. Tästä syystä minä paskanakin pelaajana taisin juoksennella kentällä suurimman osan peliajasta, koska mun osani ei siellä ole kovin raskas (=en osaa pelata) ja kuntoa riittää juosta :)

Meitä ennen pelasi kaksi muuta saman divarin joukkuetta, joita vastaan me oltiin jo kunniallisesti hävitty noin kymmenellä maalilla aikaisemmissa peleissä.

Puoliajan jälkeen tilanne oli tiukan alun jälkeen jo taas kääntynyt vastustajan eduksi. Kentän laidalle ilmestyi ilmeisestikin noita edellisiä vastustajiamme ihailemaan taidokasta peliämme. Sieltähän sitten rupesi kuulumaan hienoja kommentteja, kuten

"Ei uskaltanut syöttää muijalle, hahahahhaaa!"

"No nyt nyt nyt, eiiii, ei taaskaan muija saanut syöttöä."

"Seiska (=minun pelinumeroni) oli kyllä ihan paras pelaaja, haahaahaaahaa!"

Siis anteeksi. En tiennyt, että
a) duunisarjan alimmassa divarissakin pelaavien yritysten työntekijöiden pitää olla jotain helvetin ammattilaisia, jotta peleihin saa osallistua
b) luulin, että siellä pelataan huvin vuoksi ja urheilun kannalta
c) jos on huono jossain asiassa, niin sitä ei saa edes yrittää.

Tajusin, että harrastan tosi paljon sellaisia asioita, joissa oikeastaan olen aika huono tuon salibandyn ohella (esim. zumba, kuntopotkunyrkkeily, askartelu..). Mä en vaan ollut ajatellu, että sillä olisi jollekin toiselle ihmiselle väliä. Vitsi, että rupesi ketuttamaan. Ihan vaan se, että TÄSSÄ ON EHKÄ YKSI SYY, MIKSI NAISET EI OSALLISTU NOIHIN PELEIHIN. Itse kaivoin rohkeuteni ja menin muiden mukaan. Saattoi tosin jäädä viimeiseksi kerraksi.

Ps. Ja voisitteko kuvitella, että näkisitte jossain tollasessa tilanteessa naisia huutelemassa miehelle, joka olisi tullut johonkin ns. naisvaltaiselle alueelle kokeilemaan siipiään? Esim. jos joku mies nyt rohkenee joskus zumbaan, niin se nauretaan sielä ulos tai lopuksi taputellaan olalle ja sanotaan, että v**** että olit paska. En mäkään usko. MIEHET!!!!!!


keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Porkkana-linssikeitto

Tein muuten sunnuntaina ihan älyttömän hyvää porkkana-linssikeittoa! Koska blogini on ajautunut raiteiltaan myös ruoka-asioihin haluan jakaa teille tuon herkun. Elikkästen tarvitaan:

  • porkkanoita noin kilo, puolitoista
  • punaisia linssejä, GoGreen-purkillinen
  • sipuli
  • valkosipulinkynsi
  • 0,5l kasvislientä TAI suolaa ja haluttuja mausteita sekä reilu puoli litraa vettä
  • 2 dl kookoskermaa tai -maitoa
  • about 1rkl raastettua inkivääriä
  • 1tl kurkumaa
  • (tuoretta persiljaa)
  • (chiliä).
Pilko porkkanat ja sipulit, freesaa pannulla. Lisää mausteet, kasvisliemi, inkivääri ja linssit. Keitä porkkanat pehmeiksi. Lisää kookoskerma tai -maito ja surauta sileäksi. Nauti.

Itse tarjoilin keittoa myös pikku herralle, mutta jos olisin vedellyt kaikki itse, olisin lisännyt vielä tuoretta chiliä. Lisäenergiaa haluavat voivat heittää keiton päälle vielä raejuustoa.

Tuollaisenaankin ihanan paksua, pehmeetä ja lämmittävää!


tiistai 5. marraskuuta 2013

Aamuinen yllätys

Päätin eilen, että nyt kyllä ryhdistäydyn taas tuon ruokavalion suhteen: herkut veks ja hyvät jutut takaisin! Illalla kävin rehkimässä kuntopotkunyrkkeilytreeneissä ja oli aivan mahtava fiilis. Pitkästä aikaa oli ihan perustreeniä, ei mitään liian vaikeita kuvioita, ja pääsi lyömään ja potkimaan ihan täysiä. Jep, se ei ole tarkoitus, että lyödään täysiä, mutta se vaan tekee niin hyvää (sielulle). Treenien jälkeen perus ananasrahkasetit ja nukkumaan. Haaveilin kyllä kirjahyllyn päällä majailevasta valkoisesta Tobleronesta, mutta pysyin tiukkana.

Aamuisin mulla on nykyään tapana napata jotain pientä aamupalaa kotona ja vielä vähän jotain pientä töissä. Olin oikein reipas ja tein aamulla ruisleivän avokadolla ja raejuustolla (=kuulostaa oudolta, mutta nykyään mun herkkuleipä!). Töihin olin varannut rahkaa. Mutta kattokaapa mikä mua odotti työpöydällä, kun olin saanut raahattua arseni töihin:



Tuore croissant ja mehu <3 Tällaisia yllätyksiä mä en ikinä jätä väliin. Tänään mulla on taas maailman paras duunipaikka! Jatketaan sitä terveellistä ruokavaliota taas vaikka huomenna ;)


Ps. Sunnuntainen CX vaikuttaa vieläkin.. Vatsa ja kyljet on ihan tautisen kipeät. Lähteeköhän se sillä millä on tullutkin....?

maanantai 4. marraskuuta 2013

Karkuun kotoa

Viikonloppu ei mennyt hujauksessa. Se oli pitkä kuin mikäkin. Mä en yhtään välitä noista lauantaipyhistä! Pelkkää kotona loikoamista, tv:n tuijottelua ja tylsistymistä..

Perjantai-iltana meillä oli taas kortteliliigan salibandy-peli. Se oli kuin edellisen toisinto: me hävittiin jotain 11-3 tai silleen, en muista tarkkoja lukemia :) Mutta puolustuksesi voisin sanoa, että meidän oma maalivahti ei ollut paikalla, koska hän sai äkkilähdön Ranskaan pelaamaan jotain peliä (Kyllä, jotkut ihmiset tienaavat rahaakin pelaamalla tietokoneella!), ja jouduimme turvautumaan lainamaalivahtiin. Ei hyvä. Positiivista oli se, että pelaaminen oli mukavaa - maaleista viis - ja pääsin kerran laukomaan maalia kohden. :)

Jo perjantaina kurkku tuntui karhealta, mutta en voinut jättää joukkuetta pulaan, ja urheasti tankkasin koko illan inkivääriteetä. Lauantaina olo ei ollut kovin kehno, mutta en uskaltautunut Fiilikseen, vaikka olin niin kovasti suunnitellutkin. Sen sijaan kävin haukkaamassa happea kaverin kanssa tunnin kävelylenkillä. Muuten, inkivääritee on must juttu flunssan torjunnassa!! Suosittelen erityisesti thai-ruokakaupoissa tai Furat-elintarvikkeessa myytävää Hotta-teetä (mm. Furatilla maksaa vain 4e!). Se oikeasti auttaa flunssaan ja olen vakuuttunut sen ehkäisevästä (flunssan) vaikutuksesta myös. Viime talvena en sairastunut ollenkaan, kun lipitin sitä melkein joka päivä. Paitsi sitten keväällä, kun en enää lipittänyt. Empiirinen tutkimus todistaa siis väitteeni oikeaksi: juokaa inkivääriteetä.

Eilen sunnuntaina olin jo tulossa hulluksi. Aamulla oli jo pakko lähteä pojan kanssa pihalle. Mies kun oli taas vaihteeksi "sairaana". Lainausmerkeissä, koska itse kun vain hyvinhyvin harvoin olen sairaana (=flunssassa, se on se tee), niin en voi ymmärtää, miten yskä ja nuha voi lamaannuttaa ihmisen about kolmeksi päiväksi. Siis ei edes kuumetta! Tsiisus.. Luin kyllä kerran jostain iltapäivälehdestä, että miehet tuntevat itsensä paljon sairaammiksi kuin naiset tavallisessakin flunssassa. No, onneksi heidän ei tarvitse synnyttää. En joka tapauksessa jaksanut enää sekuntiakaan kuunnella sitä voihkimista ja valittamista. Ja pojan totaalinen hoitovastuu taas kerran minulla. Illan päätinkin sitten omistaa ihan itselleni ja suuntasin Fiilikseen spinningiin ja CX:ään.

Josta pääsemmekin lempiaiheeseeni: CX. Aivan tautinen sarja! Se 2. biisi oli ihan tappokamaa. Ja 3. ja 4. Aiii!!! Ihan järkyttävää. Mikähän sadomasokisti noita tunteja oikein suunnittelee? Vai oonko mä vaan niin huonossa kunnossa?? Mut toi spinning oli i-ha-na! Just sopivan rento mutta vauhdikas, ja tosi hyvää musiikkia - kiitos Sanna! Joskus on vaan pakko päästä karkuun kotoa.

torstai 31. lokakuuta 2013

Anna hyvän kiertää

Joku aika sitten blogimaailmassa kiersi iloinen ns. anna hyvän kiertää -kampanja. En jaksa edes etsiä sitä alkuperäistä idean blogiäitiä, joka tempauksen pisti aluilleen, käyttäkää googlea, koska ajatus on niin idioottisimppeli: miksi et voisi kiireen keskellä olla avuksi toiselle ihmiselle. Nätti ajatus, voi kun ihmiset toimisivatkin aina niin! Ryhdyinpä sitten aprikoimaan, miten itse voisin toteuttaa tuota, ja kappas, tulikin ilmi, että minähän loistoyksilönä käyttäydyn ihan automaattisesti noin. Lukekaa ja ihailkaa, ystävät hyvät, tässä teillekin vinkkejä ihan arjen tilanteisiin:

1. Jos työpaikan kokouksessa ryhdytään etsimään jollekin työlle tekijää, älä ilmoittaudu vapaaehtoiseksi. Näin annat jollekin toiselle mahdollisuuden tarttua toimeen ja oppia jotakin uutta. Mitä antamisen iloa!

2. Kun työtoverisi selittävät iloisesti html:stä ja muista vierasperäisistä termeistä, joita et tunne, hymyile tietävän näköisesti ja yritä tulkita muiden ilmeistä, milloin kuuluu nauraa. Välillä voit tokaista joukkoon: "Aivan, aivan." vaikka et tietäisikään asiasta mitään. Kohteliaisuus kunniaan! Silmämunia voi pyöritellä sitten sille yhdelle toiselle työkaverille, joka on yhtä pihalla kuin sinäkin.

3. Kun työtov Kun asiakkaasi lähettelevät sinulle aikalailla turhanpäiväisiä sähköposteja ja tukkivat niillä jo muutenkin liian kiireisen päivän ja ahtaan sähköpostisi, forwardoi ne sekä niiden mukana kulkevat pikku työt harjoittelijoille. Hehän ovat oppimassa työelämästä - annat heille mahdollisuuden tehdä ihan oikeita töitä. Ja tässähän se hyvä ihan konkreettisesti kiertää.

4. Kun aviopuolisosi heittää saman mukavitsikkään sanaleikin noin miljoonannen kerran yhteisen 10 vuotta kestäneen taipaleenne aikana, älä sano mitään. Vaikeneminen on kultaa. Pura aggressiot myöhemmin, esimerkiksi combatissa. Tiedän, tämä on tosi vaikeeta. Aloita askeleittain - ekalla kerralla voit hieman älähtaa ja siitä sitten kohti hiljaisuutta. Loppuvaiheessa tokenet tilanteesta pelkästään silmämunia pyörittelemällä.

5. Kun olet räjähtämispisteessä, mene jumppaan. Pelasta läheisesi 3. maailmansodalta. Voiko ihminen enempää tehdä?










tiistai 29. lokakuuta 2013

Lisävatvontaa pumpista

Mun piti jo eilen kirjoittaa tästä asiasta, mutta sitten kaiken muun pälätyksen jälkeen se yksinkertaisesti unohtui. Kyllä, näinkin lahjakkaalle ja täydelliselle yksilölle kuin minä käy joskus niin, että saatan unohtaa jotain (tärkeää).

Ja asiahan on näin, että sunnuntain pumppia ohjasi pitkästä aikaa (siis minulle pitkästä aikaa) Nitta. Tiedättehän, Fiiliksen kanta-asiakkaat, että Nitta on ehtymätön lähde erilaisia treenausvinkkejä, kuinka saada liike tuntumaan juuuuuuri oikeassa paikassa. Ja siis muutenkin, loputon lähde vinkkejä siihen, miten liikkeet tehdään oikein. Siis jättebra. Ehdin käydä varmaan 5 vuotta yliopistoliikunnan pumpissa, ennen kuin menin Fiilikseen ja oikeasti opin tekemään kyykyn tai maastavedon.

Mutta nykyään mun päähän on muuttanut pieni Nitta. Jos se ihan oikea ja elävä Nitta ei ole pitämässä tuntia, niin mä kuulen mun päässä vinkkejä. Ja mä muistan ne aina juuri sillä ratkaisevalla hetkellä, kun jokainen lihassolu sanoo, että lopeta, ei jaksa! Esimerkiksi penkkipunnerruksessa: viimeiset toistot menossa, ei jaksaisi enää yhtään. Mun päässä kuuluu käytä keskivartalon lihaksia. Mä jännitän vatsalihaksiani ja ties mitä muita, ja saan vaikka kuinka paljon apuja - jaksan helposti. Tai, en tiedä kehtaanko edes kertoa, mä olen juuri se dorka, joka on tehnyt kyykyt miettimättä niitä lihaksia, joissa sen pitäisi tuntua. Jännittämättä niitä hemmetin etureisiä! Nyt ne ei kyllä unohdu enää, voin kertoa. Pieni natsi sisälläni käskee keskittymään :)

Hyvät ohjaajat, älkää ikinä lakatko jakamasta niitä vinkkejänne! Tällainen vanha koirakin oppii pois vanhoista huonoista tavoistaan ;)

maanantai 28. lokakuuta 2013

Vapisevin käsin

Perjantaiset illanvietot oli sen verran huimat, että lauantaina tämä blogisti ei kerta kaikkiaan kyennyt muuhun kuin Hesburgerin kanahampurilaiseen ja sohvalla makoiluun. Pikku mies oli mummilla onneksi iltapäivään asti, joten aamupäivän sain vielä makoilla autuaassa hiljaisuudessa. Poika kun on avannut sanaisen arkkunsa jo reilusti alle vuoden ikäisenä, niin tällä hetkellä juttua tulee ihan taukoamatta. Väliin laulellaan, huudetaan ja kaikki mahdolliset napsahdukset toistetaan. Myös ruokaillessa pitää pureskellessa toistella mum-mum-mum-mum.... Uskokaa tai älkää, mutta jos oma olo on yhtään ylirasittuneessa tilassa, kuten meikäläisellä lauantaiaamuna, niin toi jatkuva metelöinti ottaa aika kovasti otsalohkoon.

Sunnuntaina heräsin pirteänä kuin peipponen klo 5.20. NO EN! Vaan poikahan se sieltä kipitti viereen ja kellojen siirtämisen myötä pikkaisen liian aikaisin... Kun uni ei vekaralle tullut silmään 15 minuuttiin, usutin hänet omaan huoneeseen leikkimään ja pyydä isiä laittamaan piirrettyjä. Kuka on sanonut, ettei vahinkoa saa laittaa kiertämään?

Itse sain kammettua pystyyn puoli kahdeksalta. Ja jee, olo oli kuin olikin virkeä. Sain puuhasteltua aamupäivän vaikka mitä, siivosin koko kämpän ja tein ruokaa. Poika päätyi isän kanssa HopLopiin riehumaan ja puolilta päivin ei tarvinut montaa minuuttia odotella, kun uni korjasi pikku prinssin höyhensaarille. Itse lähdin kaverin kanssa monen tunnin kahvittelureissulle ja sieltä nopeasti kodin kautta Fiilikseen pumppiin.

Olin niin innoissani, siis pumpissa. Sarja on ensinnäkin kaikkien aikojen suosikkini! En tiedä miksi. Ehkä sen takia, että siinä saa tosissaan ladata painoja ja biisit on sopivan lyhkäisiä ;) Uskaltauduin laittamaan heti jalkoihin ja rintalihaskappaleeseen vielä yhdet kilot lisää! Valitettavasti tämä taisi kuitenkin olla suuuuuuuuri virhe. Lauantaina meinaan epäilin, että pelkkä alkoholi ei ollut sitä olotilaa aiheuttanut - myös nokka vuoti ja kurkku tuntui karhealta. Koska sunnuntaina oireet olivat poissa, niin ajattelin päässeeni vähällä. Noitten ekan parin biisin jälkeen koko ruumis tuntuikin yhtäkkiä ihan kipeältä, lihakset tärisivät ja naama näytti aika kalpealta.. Muut varmaan luuli, että pikkujoulut olivat jatkuneet vielä lauantainakin: näytin meinaan ihan raadolta, joka ei kauaa pysyisi tolpillaan! Selvisin kuin selvisinkin tunnin loppuun, mutta tiukkaa se kyllä teki. Loput setit jouduin tekemään vaatimattomilla painoilla ja päätavoite oli pysyä tolpillaan. Not so great..


Tänään olo on kutakuinkin normaali. En silti tiedä, uskallankohan vieläkään urheilla. Oonko mä tulossa sairaaksi vai vaan VANHAKSI?

perjantai 25. lokakuuta 2013

Pikkujoulut :)

Tänään on tämän talven (=syksyn) ensimmäiset pikkujoulut! :D Miehen serkulla on äänitysstudio, jossa on perinteisesti vietetty pikkujouluja bändin soitellessa. Loppuillasta muutkin uskaltautunevat mikin taakse karaokehommiin. Can't wait!

Fiilistelymusiikkia kaverit tähän perjantaihin ;)




keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Turpaan tuli oikein kunnolla

Eliset salibandy-pelit eivät menneet meidän joukkueen osalta aivan putkeen. Me meinaan hävittiin about 13-3 tai jotain sinne päin! :D :D Ihan uskomatonta :D

Pelifiilis ei ollut ihan hyvä noin niin kuin muutenkaan. Ei mulle ole niin väliksi hävitäänkö vai voitetaanko me, mutta jotenkin eilen pelaaminen ei tuntunut niin mukavalta. Syynä vastustajajoukkue, joka oli täynnä sellaisia tosikkopelaajia, jotka huusivat, kiroilivat ja pelasivat kovaa jopa minua vastaan! Viime viikolla kun pelasimme sellaisia nuorempia miehiä vastaan, niin eivät he siellä minun päälle käyneet... Noilla vanhemmilla ei taida olla käytöstapoja! Eilen uskaltauduin yhden kerran menemään aloitukseen, niin vastustaja löi ihan täysiä mailalla sääreen (minua, ettei jää epäselväksi :D) - whaaaat??? Ei pysty ymmärtämään. Vain mies voi käyttäytyä tolla tavalla!!! (Sanoo joukkueemme ainoa nainen. Mutta väitän, että meidän jengissä ei kyllä tollasia tyyppejä ole.) Olin varmaan suurimman osan ajasta vaihtoaitiossa, etenkin ensimmäisestä erästä, koska en oikein meinannut uskaltaa mennä kentälle....

Tuli ihan tyhmä olo. Kertokaapa mulle, miksi miehet (jotkut) ovat tuollaisia? Kortteliliigan duunisarjan 3. divarissa - se on elämä ja kuolema kyseessä!

tiistai 22. lokakuuta 2013

Kreisit kuulat

Sainkin eilen päähäni mennä pitkästä aikaa (huomaatteko, teen kaikkea nykyään pitkästä aikaa) kahvakuulatunnille. Jumppakassi näytti kieltämättä jotenkin tyhjälle, kun poistuin kotiovesta, mutta ajattelin sen johtuvan vain siitä, että kuulassa ei tarvitse kenkiä ja tällä kertaa ei ollut nyrkkeilyhanskatkaan tarpeelliset. Kas, pukkarissa totesin, että hanskat ja rannekkeet olisi ollut tietysti ihan kivat - paljonpa ne auttaa siellä eteisen arkun päällä...

Rohkeasti silti tunnille vaan. Tiesin kyllä jo etukäteen, että ranteet tulee todella kipeiksi: joskus pitkän ajan jälkeen kuulatessa mulla tulee hirveät mustelmat ranteisiin, vaikka olisi ollut rannekkeetkin. Ja rakotkin käsissä on ihan tuttuja kavereita.. No, yöllä (muiden herätysten lisäksi) kipeät ranteet todellakin vaivasivat, enkä pystynyt ollenkaan nukkumaan mahallani, kuten yleensä... Ja tänään ne on komeasti turvoksissa ja ehkä aavistuksen sinertävät. Voin sitten esitellä niitä salibandyssä vastustajille säärimustelmien ohella. :D

Kuulatreenit aloitettiin tosi kevyillä lämmittelyillä. Tämä vain ja ainoastaan sen takia, että lopputunti tehtiin LC-testi, joka on intervallityyppinen testi. Tehtyä sen, voi arvioida, kuinka monta toistoa pystyisi tekemään 10 minuutin aikana... LC-testissä tehdään liikkeenä long cycleä, joka on siis rinnalleveto+työntö (ja tietysti takaisin rinnalla räkkiin+alas heilautus, josta uuteen toistoon). Liike on raskas. Ainakin minun viikonlopun aikana kidutetuille olkapäilleni! Testi etenee niin, että kello laitetaan piippaamaan 90 sekunnin välein. Ensimmäisen 90s aikana tehdään yhdellä kädellä 6 toistoa, seuraavan 90s aikana toisella 6. Eli kun tekee ripeästi jää aikaa levätä, ennen kuin toisen käden työ alkaa. Tätä jatketaan ilman eri taukoja siten, että viimeisellä kierroksella tehdään 15 toistoa.

Testin alussa olin jotenkin ihan paniikissa, että mitähän tästä tulee. Aloitin siis 10kg painoisella kuulalla. Kuitenkin kun toistoissa oltiin 9 kappaleessa, alkoi tuntua siltä, että eihän tässä tule edes hiki. (Ja ohjaaja huutaa, että nyt pitäisi olla sellainen paino käytössä, jotta viimeistä kierrosta ei ehtisi tai jaksaisi...) Niinpä vaihdoin 10 toiston kierrokselle kuulaa suurempaan 12-kiloiseen, jolla tein testin loppuun asti. Täytyy sanoa, että pari kolme viimeistä kierrosta teki kyllä hemmetin tiukkaa! Etenkin vasen käsi oli aivan tulessa. Mutta mä jaksoin!! Viimeisellä kierroksella ei jäänyt enää "lepoaikaa", mutta ehdin kuin ehdinkin tehdä tarvittavat toistomäärät. Ihan kreisiä!

Ensi kerralla aion kokeilla 16-kiloisella. Hullu!

maanantai 21. lokakuuta 2013

Viikonlopun Fiilistelyjä

Pääsin pitkästä aikaa viikonloppuna Fiilikseen. Ihanaa!

Lauantaina vastassa oli alle 10 hengen reipas pumppiporukka ja aina iloinen Jemina. Pumpissa en ole ehtinyt käymään aikoihin - ja olipas hyvät treenit! Kerrankin takana oli reilu 10 tunnin yöunet, hyvää ruokaa ja vapaa-aikaa: treeni kulki kuin unelma. Jaksoin ihan älyttömän hyvin. Ja jos tuntui, etten jaksa, Jemina heitti hyviä ohjeita muun muassa keskivartalon lihasten käytön tärkeydestä, ja taas jaksoin! Vitsi, oon sikahyvässä kunnossa! ;)

Sunnuntaina jäsenissä kyllä vähän tuntui, mutta mielessä oli edelleen edellisen päivän huipputreenit. Uhmakkaana astelin aamun muokkaus-tunnille, jota veti jälleen Jemina. Ai, ai, ai, ai, aiiii! Kylläpä kirpaisi! Nyt jos koskaan on olkapäät, pakarat ja reidet muokattuina. Apua :D

Ihme kyllä, tänään ei lihakset ole niin kovin kipeät. Saatan jopa uskaltautua CXWorxiin. Sen jälkeen olen varmaankin kokovartalokipsissä. Tiistaina kulkee salibandyt varmaan toooosi hyvin ;) Hihii!

Auringonpaisteista maanantaita ja viikkoa, ystävät!

perjantai 18. lokakuuta 2013

Kun on saanut lapsen

Pälätänpä teille nyt minulle niin kovin läheisestä aiheesta: Lapsesta. Tai vielä tarkemmin sanottuna, äiti-ihmisenä elämisestä sen jälkeen kun on saanut lapsen. Enkä nyt mene niihin vauva-arjen alkujärkytyksiin tai klassisiin lapsen saamisen jälkeen et pääse enää yksin vessaan. Siis tottahan se on! Mutta mulla on kerrottavana teille, hyvät lukijat, aivan uusia huomioita siitä, mikä kaikki on muuttunut tuon pikku riiviön asetuttua taloksi.

1. Juuri kun olen saanut kämpän kuntoon, vekara saa 1-2 minuutin välein päähänsä uuden leikin ja luonnollisesti uuden ympäristön ja lelut, jotka onkin paljon parempia kuin edelliset. Kymmenessä minuutissa kaikki lelut ja leluiksi kelpaavat tavarat (esim. uunikintaat, polkupyörän pumppu, kaulin, taskulamppu, johto ja tyhjät tölkit, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni) on levitetty ympäri asuntoa.

2. Ostaessani uutta takkia en suinkaan kiinnitä huomiota siihen, kuinka muodikas takki on. Nooooou! Kaikkein tärkeintä on hankkia takki, josta lähtee kuraiset kengänjäljet pyyhkimällä.

3. Muissakin asioissa käytännöllisyys on tullut uudestaan arvoon sitten oman lapsuuden. Esimerkiksi housut = käytännölliset. Hame = et pääse lähtemään päiväkodista, koska lapsi seisoo liimautuneen jalkoihisi hameen alla "piilossa".

4. Kokeilen yhä uudestaan, kuinka monta kertaa saan lopetettua itkupotkuhuutoraivarit ehdottamalla, että uusi edestä täytettävä pyynkinpesukone on ehkä syytä laittaa tänään pyörimään. Uskokaa, aika monta kertaa se on jo toiminut!

5. "Kohta lähdetään" tarkoittaa noin tuntia, kun ollaan lähdössä leikkarille, ja 2 minuuttia kun leikkarilta lähdetään kotiin.

6. Joskus treenien jälkeen kotiin palatessa siellä odottaa jotain tällaista:


7. Mutta edellinen onkin lapselle ihan iloinen asia: "Äiti ostaa uuden telkkarin."

8. Ne asiat, joista ennen ajattelit, että ne tapahtuu vain jollekin muulle, alkavat yhtäkkiä tapahtua juuri sinulle.


keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Säbääääää!

Joukkueurheilussa on tunnelmaa! Meillä oli eilen ensimmäinen kortteliliigan duunisarjan peli, ja mähän olin mukana :D Kävin ainakin kymmenen kertaa paniikkipissalla ennen peliä, kun jännitti niin hirveesti!

Me pelattiin Messilää vastaan, ja valitettavasti hävittiin niukasti 6-5. Ne oli kyllä todella paljon taitavampia kuin me, lukuun ottamatta meidän paria tähteä, joten me toisin sanoen ylitimme itsemme suuresti, kun hävittiin vain yhdellä maalilla. (Tulee vähän vaivaantunut olo kirjoittaa me-muodossa - juu, olenhan minä osa joukkuetta, mutta lähinnä kirmailen päättömän kanan lailla kentällä tajuamatta mistään mitään. :D ) Vastustajajoukkue kertoi pelin jälkeen joskus voittanut koko tuon sarjan, jossa me pelataan... Köhköh, meilläkin on ollut yhdet treenit (joissa kaikki pelaajat eivät olleet edes mukana)....

Suurimmat kunniat ansaitsee kuitenkin meidän maalivahti Joona, jota ilman me oltais hävitty 100-5.


Ja koska unohdin pelin tiimellyksessä ottaa kuvan, saatte tällaisen pelinjälkeisen hikisennihkeän ja vaivaantuneen  hei voitteks te tulla mun blogiin -kuvan. Mutta tässä siis etualalla tuo meidän paras pelaajamme Joona ja tietty mä ite. Takana joku random-tyyppi. NO EI VAA, TYÖKAVERI SE ON :D

tiistai 15. lokakuuta 2013

Avioero

No ei nyt oikeesti! (Äiti varmaan jo säikähti otsikkoa. :D) Mutta sellanen olo on kuin olisi avioeropaperit pistänyt vireille: kävin eilen irtisanomassa Fiiliksessä VIP-jäsenyyteni. Ja ihan pelkästään ajanpuutteen vuoksi. Silti olo on kuin petturilla. :(

Aion todellakin jatkossa fiilistellä ihan kuin ennenkin, mutta tällä hetkellä muut harrastukset verottavat niin paljon treeniaikaa, ettei minun ole mitää järkeä maksaa kuukausimaksua, vaan kertamaksut tulevat halvemmaksi. Laskeskelin, että muuten mulla kuluu liikuntaharrastuksiin 92 euroa kuussa, ja se on kyllä ihan liikaa!

Olen jo monta viikkoa perustellut itselleni, että hei, ei ole järkeä maksaa, kun et ehdi käymään. Silti olen pitkittänyt ja pitkittänyt tuota irtisanoutumista, tehnyt eroa päässä. Mutta jos oikeasti tulen käymään tuolla kuntopotkunyrkkeilyssä toistaiseksi sen pari kertaa viikossa ja sen lisäksi, ainakin tänään - apua-, pelaan salibandyä, niin joudun irtisanoutumaan töistä, jotta ehtisin vielä Fiilikseenkin sen 2-3 kertaa viikossa. Sanoin kyllä jo allekirjoitusta rustatessa, että varmaan mä oon tammikuussa jo takaisin. Onhan toi vähän yksipuolista treeniä verrattuna Fiiliksen tarjontaan.

Ja vaikka aionkin käydä edelleen Fiiliksessä, niin mieli on haikea. Häh? Joo-o, siellä on ne tutut ohjaajat ja tutut jumppaajat, ihanan iloinen meininki. Ja minä mukana, aina kun vaan ehdin!

Mutta sitä ennen - nyyyh :.(

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Hulluja nyrkkeilytreenejä

Olin torstaina ja lauantaina Gentailla potkimassa ja nyrkkeilemässä. On noi välillä aivan hulluja treenejä.. Just pysyy tolpillaan kun kotiin lähtee. Ja vaikka suunnittelisi jotain kevyitä treenejä, niin sitä vaan jossain vaiheessa intoutuu niin, että viimeisetkin mehut on puskettava pihalle!

Innostusta lisäsi uudet omat nyrkkeilyhanskat. Kävin Lahden rautatieaseman tuntumassa olevassa Totalshopissa ostoksilla, ja 12oz Twinsin valkoiset hanskathan sieltä lähti mukaan. Ne oli juuri sopivat ja aivan älyttömän hyvät! Sain muutaman euron alennusta, mutta maksettavaa jäi silti 80 euroa... Kallista!
Tällaiset kaunokaiset on nyt sitten mun:


Lauantain treeneissä vedettiin loppuun ihan kauheat 3 minuutin erät, joissa jokaisessa minuutissa lyötiin mahdollisimman nopeasti molemmilla käsillä 40 sekuntia ja sen jälkeen hyökättiin 20 sekunniksi lattialle puuhailemaan erinäisiä sykettä mukavasti kohottavia liikkeitä... Perus lyöntierät tuntuu tuon jälkeen lasten leikiltä! :) Ihan hirrrrrrveen hyvät treenit, etten sanoisi!

Nyt kun olen innostunut vähän tollasesta rankemmasta meiningistä, niin rupesin haaveilemaan, josko seuraavaksi menisi jonnekin crossfit-kurssille... Tiistaisin tosin olisi Gentailla tarjolla myös Kunto Cross, jonne voi mennä ilman kurssejakin - se on varmaan jotain crossfitia amatööreille ;) Mut vois käydä joskus testaamassa, jotta onko se mun laji vai not :D

Tänään en ehtinyt minnekään jumpalle, vaikka Fiilikseen oli tarkoitus mennä. Syynä eilisiltaiset oluet kaupungilla.... Pitäähän sitä välillä käydä näyttämässä naamaa tuolla ulkomaailmassa Prisman, jumppasalien ja työmaan lisäksi, vai mitä? :) Vaikka nyt en kauheasti juonutkaan, niin vähäiset yöunetkin verottaa sen verran, että liikunnat voi tältä päivältä unohtaa. Paitsi ollaan me poitsun kanssa menossa uimaan, jos sen nyt voi liikunnaksi katsoa. Tosin hikihän siinä tulee viimeistään siinä vaiheessa, kun pitäisi kotiin lähteä ja puen väkisin ja raahaan uimakamppeiden lisäksi vajaa 20-kiloista rimpuilevaa vekaraa. Odotan innolla. Not.


Ps. Älkää vielä jättäkö mua! Lupaan ensi viikolla uhrata taas enemmän aikaa tälle blogille :) ja toivottavasti saisin jotain kuvamatskuakin järkättyä!

torstai 10. lokakuuta 2013

Hengähdystaukoja

Yhtäkkiä se ilmestyi kuin tyhjästä: kiire. Ei, en mä halua! Jotenkin se vaan kaivautuu aina syksyisin luolastaan ja tulee ihon alle. Yritän pyristellä vastaan, mutta ei auta, täällä se nyt on ja pysyy. Toivottavasti välillä saa kuitenkin hetken hengähdystaukoja.

Tiistaina oltiin työkavereiden kanssa pelaamassa salibandya, siinä yksi hengähdystauko! Vaikka melkein koko ajan tuntui siltä, että henki hieverissä juoksin salia päästä päähän kuin päätön kana :) Huhhuh, hikistä meininkiä. Mutta tosi hauskaa oli, harvoinpa sitä enää aikuisiällä on tullut pelattua mitään joukkuepelejä. Nyt siihen avautuu mahdollisuus useimmin: me osallistuttiin kortteliliigan duuni-sarjaan :D O-ou! En tiedä, mitä siitä tulee ja uskallanko mennä kertaakaan oikeesti sinne pelaamaan, mutta ainakin meidän ekat ja vikat treenit oli hauskat :) Ajattelin, että voin mennä sinne vaihtomieheksi, niin pääsee noi oikeat pelaajat välillä hengähtämään ja keräämään voimia, mutta vain, jos pelaajia ei muuten löydy tarpeeksi.

Miehet kun pelaa aina niin kovaa. Enkä tiedä, onkohan tuolla muissa joukkueissa naispelaajia (ja siis minäkin olen ainoa naikkonen meidän joukkueessa), niin siksi vähän arveluttaa tuo osallistuminen. En siis tosiaankaan ole mikään hyvä pelaaja, joskus ala-asteikäisenä pelailin sählyä ja mitä nyt koulussa on pelattu joskus.... Varmaan olen aika koominen siellä kentällä! :D

Tänään on tullut jo heti aamusta taas sellasta settiä töissä, että odotan kovasti jo iltaa, jotta pääsee vähän päästelemään höyryjä kuntopotkunyrkkeilyssä....... Tänään saa vastustaja kyytiä ;)

Onneksi noita hengähdystaukoja saa ja pystyy ottamaan. Näinä aikoina mietin yksinhuoltajien arkea ja ihmettelen, mihin kaikkeen ihminen voikaan venyä. Minulla on sentään tukiverkosto ja aviopuoliso, joita ilman olisin varmaan ollut loppu jo aika kauan sitten, koska ainoastaan heidän avulla pystyn ottamaan itselleni ihan omaa aikaa ja painua tuonne salille lyömään ja potkimaan, tai vaikka Fiilikseen vatkaamaan lanteita - mitä nyt ikinä keksinkään!

Kertokaahan, hyvä lukijat, vinkkejä, miten te selätätte kiireen tai hengähdätte sen keskellä!

tiistai 8. lokakuuta 2013

FiilisFit vihdoin viimein!

No niin, pääsinpäs viimein testaamaan tuota Fiiliksen uusinta hittiä eli FiilisFitiä. Tunti ei itse asiassa yllättänyt ollenkaan, kun olin kuullut muutamia juorunpätkiä sieltä sun täältä, mitä tunnilla tapahtuu. Niille, jotka ovat vielä säästyneet Fitiltä, kerrottakoon, että tunnilla lämmittelyjen jälkeen tehdään erilaisia toiminnallisia harjoitteita meiningillä minuutti töitä ja puoli minuuttia lepoa. Minuutin työn jälkeen liikkeeseen ei enää palata, eli uusia kierroksia ei enää (onneksi) tehdä.

Fitissä treenattiin monella tavoin vatsoja, selkälihaksia, olkapää-, ojentaja- ja hauislihaksia; tehtiin aika paljon askelkyykkyjä, peruskyykkyjä.... Todella monipuolinen treeni! Minuutin kestävän rupeaman aikana jokainen kuitenkin tekee omaan tahtiin, joten veren maku suussa ei ole pakko painaa - ainakaan ihan koko tuntia.

Erittäin positiivista tunnissa oli se, että omat tarvittavat välineet pystyi koko ajan pitämään lähettyvillä ja ainakin itselläni tuntui olevan ihan hyvin tilaa tehdä liikkeitä. Kamoja ei tarvinut viedä välillä pois tieltä ja muutenkin liikkeet oli suunniteltu niin, että kaikki mahtuu tekemään hyvin siinä omalla paikalla. Tunnilla siis tarvittiin kahdet 2,5kg kiekot, painavemmat käsipainot ja matto, ei sen kummempaa.

Päätin itse heti lähtökohtaisesti ottaa tämän ensimmäiset Fitin rennosti, kun en yhtään tiennyt mitä oli tulossa. Ja ennen sitä viimeistä seitsemän minuutin loppurykäisyä kaikki tuntuikin menevän todella hyvin. Minuutti on kuitenkin aika lyhyt aika - eri asia olisi ollut, jos samoihin liikkeisiin olisi vielä palattu uudestaan, sitten olisi voinut saada aikaan pahempaakin tärinää ;)

Mutta se viimeinen seitsenminuuttinen! Siinä idea on se, että ekan minuutin aikana tehdään tietty liikesarja kerran, toisen minuutin aikana kahdesti jne... Ja se seitsemäs minuutti - ai prkl!! Syke huiteli missä lie, hiki valui, jalat ja kädet tärisi, päässä huimasi. Ja mä tein ne hitaasti. Mutta mä tein ne. Nyt mä vasta oikeasti tiedän, mistä ne ihmiset puhuu! :) Huhhuh, mitä settiä!

Mä olen kyllä huomannut itsessäni sellaiset psykologiset vaikutukset, että mitä enemmän jumpassa puhutaan oksentamisesta ja siitä, että tulee paha olo, pyörryttää jne., niin sitä enemmän mua pyörryttää ja etoo :D Varmaan vaikka istuisin vaan salin reunalla ja mulle selitettäis tollasta, niin alkaisin vähän ajan päästä voimaan pahoin. Mulla on joku ihme kammo ja pelko, että voin huonosti, joten kun aiheesta puhutaan, niin alan kuvittelemaan, että voin huonosti. Hohhoijaa, pitäisköhän mun mennä johonki hoitoon :D Tämä sama efekti toimii myös Tallinnan laivalla. Kun katselen ihmisiä, joilla on krapula ja selvästi paha olo, alan itsekin voimaan pahoin (vaikka olisin itse nauttinut edellisenä iltana vain puolilasillista viiniä). Siksi mä matkustelen laivalla vain ehkä joka 2. tai 3. vuosi. Siinä ajassa ehdin unohtaa ton mun samaistumisen ja kokeilen taas ;) Joka tapauksessa, ihan hulluhan mä oon.

Ottamatta huomioon tuota omaa hömppäpömppäuskomusolojani tunti oli piristävän erilainen, tehokas ja siellä tosiaankin voi koetella omaa kestävyyttä. Kivaa vaihtelua lukkariin ja vähän uudenlaista harjoittelua. Kiitos!



maanantai 7. lokakuuta 2013

Viikonloppumeininkejä

Pyörähdimme viikonloppuna miehen kanssa kaksistaan Tallinnassa tarkoituksena lähinnä rentoutua shoppailla. Yövyimme Viru hotellissa, jossa ei meistä kumpikaan ollut aikaisemmin käynyt (ja kutsumme silti itseämme suomalaisiksi). Kokemus oli ihan hyvä, joskin itse ahdistun noilla Tallinnan reissuilla siitä, että ihan joka puolella on jatkuvasti suomalaisia typeryksiä (lue: keski-ikäisiä kännissä). Joka tapauksessa, kirjautuessamme hotelliin meille tarjottiin parempaa, saunallista huonetta muutamaan kymppiin - ja totta kai me tartuttiin tilaisuuteen. Niinpä meidän huone sijaitsi 16. kerroksessa ja oli ihan iso ja mainio, vaikka onhan tuo hotelli jo parhaat päivänsä nähnyt. Koko huoneen levyinen ikkuna tarjoili mukavat maisemat :)


Poika vietti aikaansa mummin ja papan luona. Nukkui hirmu pitkät päikkärit, oli oikein iloinen ja aurinkoinen, ei itkenyt tai kiukutellut kertaakaan, kävi PUOLI YHDEKSÄLTÄ (that never happens...) yöunille ja heräsi seitsemän jälkeen. Miksi, miksi, miksi näin ei voi olla kotioloissa??????? Tyyppi suuttui vasta siinä vaiheessa, kun isi ja äiti ilmestyi kuvioihin. Ilta menikin sitten vaihtelevasti leikkien ja kiukutellen. Metsäretkellä äitin kanssa oli sentään mukavaa :D Oli todella kaunis syksyinen ilta!


Nyt sitten paluu taas arkeen. Ja treeneihin, tietysti! On tässä taas vähän sulateltavaa, kun miettii noita viikonlopun ruokailuja..... Mmmm. Lauantaina söin lounaaksi brownien isolla jäätelöpallolla ja suklaakastikkeella, illallisella juustoja, ankkaa.... Nam! :) Jospa sitä tänään, vihdoin viimein, pääsee Fitiin - eiköhän tämä tilanne siitä taas korjaannu ;)

perjantai 4. lokakuuta 2013

Into pinkeänä!

Vaikeuksien kautta voittoon, vai mitä? Tämä aamu oli taas pojan kanssa yhtä taistelua: miten 2-vuotiaan elämä voi olla niin vaikeeta? Muroja, ei muroja, muroja, ei muroja!!! AAAAAa, murojAAAA! Onneksi, onneksi, onneksi on monta kivaa juttua edessä, niin painan villaisella kintaalla tänään noille raivoamisille :)

Ensinnäkin eilen oli hyvät kuntopotkunyrkkeilytreenit - ei niin rankat, mutta hyvät! Niistä sain hyvää energiaa tällekin päivälle.

Toisekseen, tänään on perjantai. Jo se on iloista, jos mikä!

Kolmanneksi, pääsen töiden jälkeen suoraan spinningiin. Ja sen jälkeen saunaan. Can't wait!!!

Neljänneksi, huomenaamulla poika tipautetaan mummille hoitoon ja allekirjoittanut pakkaa kamppeensa miehen kanssa, suuntana Tallinna. Mutta saanko jo odottaa sitä hiljaista automatkaa? Siis sillä tavoin hiljaista, että se avaa mahdollisuuden esimerkiksi keskustella jostain asiasta. Kahden tunnin laivamatkakin tuntuu luksukselta - siellä kaljakärryjen seassa - kun saa istua rauhassa ja jutella :D Eilen illalla olin jo etukäteen ikävä poikaa, mutta tämä aamu kyllä korjasi tilanteen. Uskon, että meille molemmille tekee ihan hyvää olla vuorokausi omissa oloissa ja katsoa sitten taas asioita puhtaalta pöydältä ;)

Jos ne murotkin sitten maistuisi.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Tasaista, mutta hikistä

Kävin eilen testaamassa Fiiliksen uuden step 2 -tunnin. Ja tietysti katsastamassa synttärimeininkejä :) Porukkaa oli kuin pipoa!

Toi uusi step 2 oli juuri meikäläiselle tehty steppi! Ihan selvästi noi tyypit on tarkkaillu mua siellä vanhalla step 2 (nyk. step 3) -tunnilla ja kattonut, että ei helvetti tosta tule mitään! Hahahaa :D Siispä ne luonnollisesti ihan vaan mua varten suunnitteli uudenlaisen stepin - ja kävijämäärästä päätellen muutamalle muullekin ;)

Uusi step 2 oli helppo mutta tarpeeksi haastava. Ja vielä haastavampia vaihtoehtojakin oli halukkaille tarjolla. Tossa vanhassa step 2:ssahan mä usein jouduin jättäytymään niihin helpompiin vaihtoehtoihin, kun ei nää mun kaksi vasenta jalkaa aina tahdo totella samaan tahtiin, mitä pää yrittää lähettää käskyjä :D Tossa uudessa 2:ssa oli suurimman osan tunnista vähän rauhallisempi tempo ja sarjoja toistettiin paljon - sopii mulle! Loppurutistukset jäi kyllä tällä erää tekemättä, kun pienen sairastelun päätteeksi ei tahtonut millään jaksaa, mutta ensi kerralla voi sitten vetää lopuksi ihan täysillä. Loppua kohden kun tempoakin nostettiin, niin tällä kunnolla teki vähän tiukkaa.... Tosin, ehkä kannattaisi aloittaa vähän kevyemmillä tunneilla, jos on ollut kipeänä!

Smoothiemaistiaisiakin oli tarjolla: uusia Leaderin pusseja, joista Detox-vaihtoehdosta ehdinkin jo kirjoittaa vähän täällä. Mitäs tykkäsitte?

tiistai 1. lokakuuta 2013

CX:ää ja Fiiliksen synttärit!

Uusi CX otti kyllä blogistilta saman tien luulot pois. Herramanjestas!

En ollut tietenkään taas pitkään aikaan päässyt kyseiselle kidutustunnille ja ohjelmakin oli vaihtunut uuteen. Lähtökohdat toisin sanoen eivät olleet kovin hyvät..

Jo lämmittelyissä vatsassa tuntui sellaista pistelyä, jota olisi voinut odottaa vasta jumpan loppupuolella. No okei, ehkä mun vatsalihastreenit on nyt ollut vähän vähemmällä, mutta silti - oon mä jotain tehnyt :) Hoover-kävelyt nostivat jo vedet silmiin ja pakaratreeneissä huusin suoraa huutoa. Ei helevata!

Mä en ymmärrä kuka sadisti noita ohjelmia keksii, mutta se on kyllä löytänyt itselleen oikean paikan maailmassa. Jos tuolla treenillä ei rupea core kehittymään, niin SITTEN EI MILLÄÄN.

Tästä ei ole tie kuin ylöspäin. Mä vielä selätän ton setin! :)

Ja sitten tärkeämpiin asioihin.

Fiilis täyttää tänään 14 vuotta!!

Fiilis on viihdyttänyt ja jumpannut Möysässä jo 14 vuoden ajan. ONNEA! Olethan tsekannut synttärilahjatarjoukset, jos et, niin nyt kipinkapin - siellä on mm. kortin lataajalle 2 ilmaista jumppaa! Ja kaikkea muuta! Nitta ainakin puheli eilen myös smoothiemaistatuksista.... Hmmmmnnnn. Saa nähdä, kuinka paljon jengiä liikkuu salilla tänään. Kuinkahan ajoissa pitää olla varaamassa paikkaa step 2:en? :D


kuva

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Karsea sunnuntai

Voisiko joku antaa jo armoa ja päästää mut pahasta? En tiedä kylläkään, mitä olen tehnyt, että olen ansainnut tuollaisen pikku uhmahirviön, joka heittäytyy aina pahimpaan saumaan jauhosäkkimäisesti maahan. Siis aina silloin, kun olen yli 100 metrin päässä kotoa ja tavaraa on mukana niin paljon, ettei kädet riitä vielä sellaisen 16-kiloisen rimpuilevan kakaran kantamiseen...

Joku saattoi aamupäivällä bongata mut pojan kanssa Fiiliksen edestä suihkulähdettä ihailemasta. Poika vaan oli sitä mieltä, että altaaseen olisi päästävä. Mukana oli kassillinen hiekkalaatikkoleluja sekä kätevä 3-pyöräinen. Toi pyörä antoi juuri sen mukavan lisämausteen noitten kamojen roudaamiseen kun sylissä oli samalla yksi hermonsa menettänyt raivopää. Olen jo monta kertaa sanonut miehelle, että pojan ensimmäiseksi nimeksi olisi pitänyt antaa Raivo. Siinä sitten hymyillen vaan moikkaillaan jumpasta lähteville, joo, meilläkin oli just ihanan auvoisa sunnuntaijumppa tässä, hihii..... Hehheh.

Nyt tää mutsi pakkaa kamansa ja lähtee pumppiin. Ei, en suosittele kenellekään urheilemista sairaana jne., mutta jos kotona todella on meno kuin hullujenhuoneella ja olo on edes lähelle puolta - MENE, HYVÄ NAINEN, MENE!!!

Vertaistukea otetaan vastaan.

perjantai 27. syyskuuta 2013

Voi surkeus :(

Tämä on niin väärin!! Tänään piti olla the päivä, kun pääsen viimein kokeilemaan FiilisFitiä. Näin ei nyt kuitenkaan pääse tapahtumaan, koska tulin tietysti kipeäksi :(

Eilen pääsin vielä kuntopotkunyrkkeilykurssin viimeiselle tunnille, mutta kieltämättä ihmettelin, että kuinka mua sattuu jalkoihin ja muutenkin veto oli pois, vaikka en ollut pariin päivään treenannut ollenkaan... Olin ihan loppu tunnin jälkeen ja painelin suoraan kotiin pehkuihin.

Positiivista on se, että nyt kun toi kurssi loppui, niin voin käydä potkunyrkkeilemässä Gentailla vaihtelevasti joko ma, ti, ke, to tai la - joten ehkä mulle löytyy ensi viikolla sauma päästä tonne Fitiinkin, heti kunhan olo kohenee! :) Muutenkin on kiva saada taas vähän väljyyttä noihin treenikuvioihin, on toi aika sitovaa, kun pitää kahtena päivänä olla jossain kurssilla... Siinä ei paljon treeniviikkoihin saa vaihtelua!

Yksi lisäkuvio on kyllä tulossa vielä kehiin. Osallistuin nimittäin duunipaikan salibandyjoukkueeseen... Joskus ala-asteella pelasin vähän, mutta en osaa YHTÄÄN! :) Mulle kovasti sanottiin, että kyllä siellä firmaliigassa pelataan vähän kevyemmin ja on naisiakin, mutta kohtahan se nähdään... En tiedä, uskallanko mennä kertaakaan pelaamaan - ellei ole ihan pakko :D Vähän pelkään, että työkaverit tulee vielä katumaan tätä ;)

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Välipalavinkki

Ajattelin vielä vähän jatkaa tällä ruokalinjalla. Tein meinaan ihan omasta päästä rahkasörsseliä välipalaksi, ja koska se oli niiiiin hyvää, niin pitäähän se jakaa teille, hyvät lukijani (te kaksi siellä ;) ). Eli, jos olet maitorahkakaveri, niin kokeilepa vaihteeksi tällaista:

- sopiva määrä maitorahkaa/rahkajogurttia/rahkaa & luonnonjogurttia
- sopivan kokoinen omena pilkottuna suuhun sopiviksi paloiksi
- ruokalusikallinen kookoshiutaleita
- kanelia sen verran kun hyvältä tuntuu
(- lisäenergian tarpeeseen pähkinöitä).

Omenan ja kanelin yhdistelmä on lyömätön ja ikiaikainen, mutta en ole itse tajunnut noilla rahkaani maustaa. Tujaus kokokokokookosta, ja tuli vielä parempaa! Ja aika helppoa ja nopeaa myös :)


Ps. Vinkiksi takareisi&pohje-rääkille, ole hyvä ja kokeile tätä kotona: pyydä puoliskoa/kämppistä/naapuria pitämään toista jalkaasi ylhäällä (niin, että jalat muodostavat noin 90 asteen kulman) ja ohjailemaan sinua niin, että joudut kinkkaamaan toisella jalalla. Hypi minuutti ja vaihda toiseen jalkaan. Kiroile.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Fiilis pumpin jälkimainingit

Ai et mää diggailen tota uutta Fiiliksen pumppia! Ihanaa, kun saa ladata isot painot tankoon, tulee niiiiin vahva olo ;)

Eilen olin siis toista kertaa tuossa pumppi-sarjassa, ja koetin lisäillä painoja. Jalka- ja selkäbiiseihin iskin 7,5kg päätyihin, mutta enemmänkin olisi mennyt - jalat ei ole tänään yhtään kipeät! Ensi kerralla kyllä pistän vielä vähän... Selässä tosin tuntuu, että jotain on tullut tehtyä. Kipuhan on työn tulos ja tavoitetila, eikös? :)

Kaikkein kipeimmät eilisen jälkeen on tällä kertaa "rintalihakset". Lainausmerkeissä, koska en oikein meinaa uskoa, että mulla olisi rintalihaksia :D Tai sitten mun rintalihakset on kainaloissa, koska ne on kipeät! Haha :D

En olisi ikinä uskonut, mutta eilen se sitten tapahtui. MÄ JAKSOIN TEHDÄ OLKAPÄÄT 5KG KÄSIPAINOILLA. Wuhuuuuu! *Tuulettaa. Jaksoin, koska biisi on niin lyhyt - kerrankin!! Harkitsin jo vakavasti ennen tätä uutta sarjaa nimien keruuta addressiin Fiilis pumpin olkapää-treenibiisin lyhentäminen.

On se vaan niin siistiä!





sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Ruoka- ja lisäravinnejuttuja, reseptejä ja muita hömpötyksiä

Hip hei ja leppoisaa sunnuntaita kaikille! Ajattelin kertoa teille hieman viikonlopun aikana tekemiäni ruoka- ja reseptikokeiluja. Tietysti olen Fiiliksessäkin ehtinyt piipahtamaan, joten ehkä jotain pientä lätinää myös liikunnan saralta. Varoittelen, että pitkähkö postaus tulossa ;)

Vatsani lyhyt historia, haha!

Aloitan kaiken sieltä Antiikin ajoista. Jo muinaiset roo.. No ei. Mutta jo vuosia sitten mulla oli pidempään epämääräisiä vatsavaivoja, jotka ajoivat välillä jopa lääkärin tykö ja saikulle. Diagnoosi: ärtynyt suoli. Toisinaan vatsa reagoi voimakkaasi milloin mihinkin, ja välillä tuntui, etten voi syödä YHTÄÄN MITÄÄN. Kaikki vatsavaivat kaikkosivat kun olin raskaana, jipii :) Tämä johtui varmaankin siitä, että söin paljon vapaammin, vähän mitä milloinkin. Synnytyksen jälkeen oireet taas pahenivat, ja osittain tämänkin vuoksi menin Nitan (ks. Nitta Lusi, Ravintopiste Pippuri) ravintotsekkaukseen. Nitta löysi heti monta kohtaa, joihin olisi kiinnitettävä paljon enemmän huomiota. Esimerkiksi hyvien rasvojen saanti oli minimissään (tai ylipäätänsä rasvojen saanti), lisäksi Nitta suositteli minulle jatkuvaa maitohappobakteerikuuria, Omega 3 -kapseleita (no, näitä varmaan kuuluisi kaikkien syödä) sekä psyllium-kuitua. Ja avot: ohjeita suurin piirtein noudattaen paino tippui, voin paremmin ja lihaskunto kasvoi! Kun tästä on jo reilu 1,5 vuotta aikaa, niin voitte kuvitella, että osa jutuista jäi vakituikseksi ja osa on jäänyt unholaan, harmi. Vatsa meinaan ryhtyi viime viikolla taas oireilemaan, joten taas huomio kiinnittyi ruokavalioon - ja niihin heikkoihin kohtiin (=liikaa kahvia, liian vähän kaikkea muuta). Siitä syntyi tämä postaus ;)

Luontaistuotekaupasta apuja

Lauantaina aamukahvikupillisten jälkeen vatsani oli erittäin kipeä, närästi ja oli kerta kaikkisen paha olo. Viikottaisen Prisma-kierroksen jälkeen ryntäsinkin Care-luontaistuotekauppaan maitohappobakteeriostoksille. Niiden käyttö kun oli jostain syystä vähän taas jäänyt... Oikein mukavan myyjän avustuksella päädyin ostamaan näitä (olivat alennuksessa):
Hei, tiesittekö, että tällaiset kapselit, jotka ovat purkissa irrallaan, kuuluu avaamisen jälkeen säilyttää jääkaapissa?? En minäkään. Nyt tiedän. Kotiin päästyäni heitin noita pari huuleen, ja illalla vielä yhden. Heti alkoi helpottaa. Liekö psyykkisesti. Pääasia, että helpotti.

Lisäksi päädyin, kun jääkaappiosastolla oltiin, ostamaan ensimmäistä kertaa kookosvettä. Siitä on ties mitkä ituhipit kailottaneet jo vaikka kuinka kauan, mutta mä oon vähän tällänen jälkijunassa kulkija ;) Ostin puoli litraa tätä:

Olin yllättynyt mausta: se oli todella hyvää! Etenkin juuri jääkaappikylmänä, namnam. Voisin juoda tuota päivittäin :) Kookosvesi on muun muassa erinomainen liikuntasuorituksen jälkeen - ja tätä kyllä juo paljon mielummin, kuin noita heraproteiiniällötyksiä (joita aina silloin tällöin nappailen). Suosittelen kaikille! Ja jos haluat lisätietoja kookosvedestä, niin täältä löytyy koko totuus. Naukkailin kookosvettä, kun tulin Fiiliksestä lauantaina spinningistä, aah - ihanan virkistävää! Siis sekä spinning että juoma :D Jemina veti hiet tirskauttavan 50-minuuttisen, jonka jaksoin ihmeen hyvin näistä vatsahuolista huolimatta.

Lisäproteiinia

Suomalaisistahan on nykyään tullut ihan proteiinihullua kansaa. Muistaakseni luin juuri jostain luotettavasta tietolähteestä, kuten Iltalehti, että lihavien määrä on Suomessa pysähtynyt, wuhuu, ja maitorahkapurkit kauppojen hyllyiltä loppuvat. Itsekin kuulun noihin maitorahkan ystäviin, mutta syön sitä oikeastaan sen takia, että lihan ja muun proteiinipitoisen ruoan määrä taitaa mulla olla aika pieni... Pitäisi vähän petrata tässäkin! No mutta. Nykyään on tarjolla vaikka sun mitä lisäproteiinin lähteitä, joten edellisten ostosten lisäksi mukaan luontaistuotekaupasta lähti riisiproteiini. Olin jo monta kertaa ehtinyt miettiä, että pitäisi kokeilla jotain näistä hamppu- tai muista kasviproteiinijauheista ja kun perjantaina törmäsin proteiinileivän reseptiin blogikierroksellani, niin nyt viimein piti ostaa jotain kokeiluun. Minä siis hankin tämän:
Ajattelin, että tätä voi hujauttaa aamulla smoothien sekaan (jos joskus sellaisia jaksaa tehdä), välipalaksi, leipään jne.. Käyttökohteitahan on ihan rajattomasti, kuten huomaatte. Valitettavasti koostumus osoittautui pölyiseksi ja maku, no, kuvitelkaa, että lapatte hiekkalaatikolla hiekkaa naamariin muitten 1-vuotiaiden kanssa. Jes, tämä on riisiproteiinia!

Lauantai-iltana miehen nautiskellessa omista herkkuiltapaloista, minä pyöräytin itselleni vihersmoothien. Öö. Ei kovin nam, mutta meni se alas ;) Mun vaan oli pakko tehdä jotain korjaavia toimenpiteitä, ja ajattelin, että siitä olisi iloa - ja oli kai siitä, ainakaan tilanne ei mennyt pahemmaksi :D

Eli tuon Leaderin Detox smoothie -jauheen sekaan heitin pari desiä kookosvettä ja noin 1,5 ruokalusikallista riisiproteiinia. Maku oli hiekkainen, ulkonäkö muistutti mikserissä ajettua levää, mutta kyllä se alas meni..
Aamulla uskaltauduin kokeilemaan vielä uudestaan tuota riisiproteiinia smoothiessa, seassa omenaa, päärynää, persikkanektaria, luomu luonnonjogurttia ja vähän avokadoa. Ulkonäkö: hiekkainen. Maku: hiekkainen. Tavoite: kylläisyys. Onnistumisprosentti: 100. Pitää kehitellä vähän uusia smoothie-reseptejä, miten tuon hiekanmaun ja koostumuksen saisi heivattua pois. Ideoita? Kokemuksia?

Sitten oli vielä proteiinileivän kokeilusettiä. Etsin netistä ohjetta ja löysin tämän. Tutkittuani kaappien sisältöä, minun leipääni tuli näitä:

  • 4 kananmunaa
  • 250g maitorahkaa
  • 2 rkl psylliumia
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 0,5 tl soodaa
  • 1 tl ruususuolaa
  • 0,5 dl seesaminsiemeniä
  • 0,5 dl pellavansiemeniä
  • 0,75 dl mantelijauhetta (minulla ei siis ollut tuota mantelijauhoa)
  • 2 rkl tattarirouhetta (liotettuna)
  • 1 dl riisiproteiinijauhetta.
Toteutus, kuten yllä mainitussa ohjeessa. Tulokset: Hyvää leipää! Vähän vain liian suolaista minun makuuni, laitan ensi kerralla puolet vähemmän. Jos siis karppailet tai välttelet leipää muista syistä, mun mielestä tämä on oikein hyvä vaihtoehto :) Maistui myös 2-vuotiaalle :D (Niin ja ronkelille miehelle, jolle ei kelpaa yleensä mikään vaihtoehtotuote ;) ).

Tänään sunnuntaina vatsa on ollut jo paljon tyytyväisempi! Nyt aion todellakin ottaa itseäni taas niskasta kiinni, ja kiinnittää huomiota tuohon maitohappobakteerien nappailuun ja yrittää muutenki muistella tarkkemin Nitalta saatuja vinkkejä ja neuvoja. Jostain syystä ruoan ja muun suuhun pantavan laatuun kiinnittää usein vasta sitten huomiota, kun vatsa jo huutaa Hoosiannaa.

perjantai 20. syyskuuta 2013

Viikonloppu!!!

Jee, viikonloppu! Mitäs teillä on suunnittelmissa tälle viikonlopulle? Tässä vähän perjantaifiilistelyä.. ;)


torstai 19. syyskuuta 2013

En voinut missata combatia

Vaikka viikossa tuleekin nykyään hutkittua ja potkittua lähemmäs kolme tuntia, en malttanut millään eilen pysytellä poissa Hennin viimeisestä (ennen wauwaa) bodycombatista. Ja kieltämättä se näytti jo vähän hassulta, kun ohjaaja pomppi edessä, löi ja potki, pikkuisen pyöreän massun kanssa! :)

Hennin combatia tulee kyllä ikävä! Niin kuin Henni itsekin sanoi, että sillä tulisi ikävä combatia (ja toivottavasti meitä taistelijoitakin vähän), niin varmaan meilläkin tulee ikävä tuota energistä höykyyttäjää, joka saa antamaan itsestään sen viimeisenkin pisaran. Vai mitä?

En tiedä, onko kuntoni mahdollisesti päässyt vahingossa paranemaan, mutta combat ei tuntunut yhtään niin raskaalta kuin aikaisemmin. Vai liekö syy siinä, että nyt on tottunut potkimaan ja lyömään osuen - eli ehkä vähän kovempaa -, niin tuo ilmaa huitominen ei ottanut niin koville :) Mutta hauskaa oli, ja ihan käsittämätön hiki! Koska tuolla kuntopotkunyrkkeilykurssilla nyt kuitenkin keskitytään vielä jonkin verran tekniikoihin ja niiden hiomiseen, niin syke ei tietenkään koko treenien ajan ole missään kovin korkealla (toki lyödessä ja potkiessa päästään aina vähän revittelemään sykkeidenkin kanssa). Combatissa keskisykkeeni oli 150, maksimi 171 ja kulutus 575. Vaikka koko tunnin tein mielestäni kovaa, enkä himmaillut missään vaiheessa, sykkeet ei kuitenkaan noussut ihan niin korkealle kuin aikaisemmin (ennen jossain 8. biisin kohdalla sykkeet huiteli ennen jossain 180 paremmalla puolella :D). Oho, oonko mä vahingossa kehittynyt?

Tai sitten tänään mä teen kuolemaa kuntopotkunyrkkeilyssä. Saa nähä miten käy!


Ps. Onnittelut vielä Hennille! Nyt on hyvä siirtyä tosiaankin jo vähän kevyempiin treeneihin :) Mulle tuli mieleen, että itse kun odotin poikaa jossain viikoilla 37-38, tulin Fiilikseen muokkaukseen. Vastassa oli Nitta, joka sanoi, että saan tulla, jos en synnytä saliin :D :D En tiedä, mitä mä siellä oikein muokkasin, taisin käydä vaan tappamassa aikaa ;) Poika syntyi sitten vasta viikoilla 41+5! Oli vähän odottamista.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Jotain vielä vähän minusta

Massiivisen menestyksen saanut blogipostaukseni Jotain minusta (kokonaiset 1 kommenttia - kiitos Anna, mutta todellisuudessa yksi tämän kuukauden luetuimmista jutuistani :)) saa nyt jatkoa. Eli vielä vähän lisää paljastuksia itsestäni, apua. Kerron vähän liikuntataustoistani ja tietysti sitä sun tätä minusta itsestäni..

12. Olen harrastanut liikuntaa aktiivisesti noin kymmenen vuotta. Ryhmäliikuntatunnit aloitin yliopistoliikunnan Les Millsin pumpeilla, joilla kävin varmaan 3-4 kertaa viikossa! (Mikä järki, en tiedä, mutta mä niin tykkäsin.) Kunnes uskaltauduin joogaan, intervalli-tunneille, stepiin..... Viikot Helsingissä urheilin yliopistoliikunnalla, viikonloput Lahdessa Fiiliksessä. Kun se ryhmiksen ovi oli kerran avattu, paluuta ei ollut.

13. Mutta ennen tuota ryhmäliikuntainnostusta olen aina ollut LÄSKI. Lapsena pyöreä pullukka, teininä ylipainoinen, nuorena ylipainoinen.... Päätavoitteeni oli tietysti laihtua. Olen viettänyt varmaankin 30 ikävuodestani 25 laihdutuskuurilla. Joskus elämäni on ollut pelkkää laihduttamista.... Se on surullista, mutta totta. Välillä vieläkin päähäni iskostuu ajatus siitä, että vielä pitäisi laihtua, pitäisi, pitäisi, pitäisi. Vaikka elämä on varmasti helpompaa ja kivempaa normaalipainoisena, elämä on myös todella paljon helpompaa ja kivempaa, kun liikuntaa saa harrastaa omien mielihalujen mukaan (eikä vain laihtuminen mielessä) ja sen tekeminen on iloista ja saa mielen iloiseksi. Siksi nykyään haluan asettaa liikuntatavoitteeni jonnekin muualle, esimerkiksi lihasten hankkimiseen tai jonkin tekniikan oppimiseen, kunnon kohottamiseen jne.. SE tekee minut iloiseksi. Taka-alalle yritän pistää sen, paljonko painan. (Ja tämä ei todellakaan ole minulle helppoa.)

14. Yhdessä edellisen pyrkimykseni kanssa yritän oppia ajattelemaan, että olen ihan hyvä tällaisena. Minusta ei ikinä tule mallinmitoissa, gasellinjaloin korkkareissa kulkevaa misukkaa :D Minä olen paksujalkainen, pömppömahainen hyväkuntoinen 30-vuotias äiti. Tietysti reidet voisi olla vähän ohuemmat, mutta kun ne ei tuosta muuksi muutu, niin... :)

15. Vihaan mieheni ominaisuutta pysyä hoikkana urheilematta ja syömällä mitä ikinä sattuu huvittamaan. Voi vitsi, miten ärsyttävää! Ja jos hän huomaa "lihonneensa" pari kolme kiloa, ne on karistettu viikossa parissa. Kuvittele tähän keskisormen kuva.

16. Ihmiset, jotka väittävät, että eivät välitä makeasta ovat a) valehtelijoita, b) patologisia valehtelijoita tai c) avohoitopotilaita. Niin, siis mun mielestä :D

17. Haaveilen välillä salaa ryhmäliikuntaohjaajan tai kahvakuulaohjaajan hommista. Huom. SALAA. Toistaiseksi olen päätynyt vain kiduttamaan kaveriani satunnaisesti kahvakuulatreeneillä, jotka vedetään aina henkihieverissä ja veren maku suussa. Olisin varmaan tosi kiva ohjaaja. Ja jokaisen kierroksen lopuksi teemme vielä 30 burpeeta..

18. Haluaisin harrastaa viikossa niin montaa eri lajia, ettei se vaan mitenkään voi olla ajallisesti mahdollista tai millään tasolla järkevää. En vaan voi sille mitään, että tykkään combatista, stepistä, kuntopotkunyrkkeilystä, kuulailusta, pumpista, zumbasta, hot joogasta (mä en oo käynyt siellä aikoihin - kalenterit esiin, milloin pääsis!), bodybalancesta.... Ja lisäksi haluisin mennä crossfit-kurssille ja alkaa harrastaa sitäkin. Ainiin, ja se FiilisFit - mä haluun sinnekin! Apua!

19. Liikkuminen on ihanaa, kun siihen ei liity mitään paineita miltään taholta. Musta se on parasta silloin, kun liikuntaa harrastaa liikunnan vuoksi, eikä minkään muun :D Totta kai samalla on mukavaa, että pystyy vähän hallitsemaan painoaan jne., mutta että sen pääasia pysyy vain liikunnan aiheuttamassa nautinnossa. Siinä fiiliksessä!

20. Keväällä 2012 menin Nitan ravintotsekkaukseen, jonka sain ilmaiseksi Fiiliksestä ryhdyttyäni taas pojan syntymän jälkeen VIP-asiakkaaksi. Tuon jälkeen sain viimeisen raskauskiloni pudotettua ja painon pysymään ilman ihmeitä samoissa lukemissa; aloin syömään kunnolla ja paljon terveellisemmin ja aloin voimaan ihan hirveän hyvin. Samalla koin täydellisen vapautumisen tunteen kaikesta liikunnan "pakollisuudesta" (lue: laihduttamisesta) ja vihdoin monien vuosien jälkeen aloin tekemään asioita, jotka kaikessa yksinkertaisuudessaan tekivät minulle hyvää ja saivat minut voimaan hyvin. (Tuolloin muistin myös palautteluviikot........) Tuon jälkeen olen silloin tällöin ajautunut taas sinne pakkoliikunnan puolelle, mutta onneksi olen löytänyt vielä ainakin tien takaisin hyvinvointiin. Parasta on vapaus valita!

Tulipas pelottavan rehellinen postaus.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Vielä vähän hehkutusta kuntopotkunyrkkeilystä

Anteeksi, mun on pakko vielä vähän hehkuttaa teille kuntopotkunyrkkeilyä. Se on vaan niiiiiiin siistiä!!! :D

Eiliset treenit oli taas niin mahtikset. Alkulämmittelyjen jälkeen tunnin verran lyöntejä ja potkuja - ja hiki virtasi! Teimme ekaa kertaa vähän pidempiä lyöntisarjoja (suora-suora-koukku-suora), ja syke nousi noissa ihan huimiin lukemiin; harmi vaan kun en ole vieläkään keksinyt sykekellolle hyvää paikkaa pitää noissa treeneissä, niin faktaa ei ole iskeä pöytään. Teimme aina kahden minuutin settejä minuutin tauolla kaksi, ja sitten vaihdettiin lyöjää.

Vielä rankemmaksi kävi potkiminen. Kiertopotkuja samalla metodilla, eli pari minuuttia töitä, minuutin tauko ja uusi kaksiminuuttinen töitä. Miten se kaksi minuuttia voikin olla niin pitkä aika? Syke viiletti ihan varmasti jossain 180-190, kun piti rivakkaa potkutahtia yllä ja potki täysiä. Pari kertaa on tainnut potkutyynyn reuna osua vähän väärään kohtaan, kun sääressä loimottaa tänään viisi muhkeaa mustelmaa (hyvästi hameiden käyttö)!

Nyt mä haaveilen näistä. Eiks oliskin ihqt? Näitä myy ainakin www.bfshop.fi.