Voisiko joku antaa jo armoa ja päästää mut pahasta? En tiedä kylläkään, mitä olen tehnyt, että olen ansainnut tuollaisen pikku uhmahirviön, joka heittäytyy aina pahimpaan saumaan jauhosäkkimäisesti maahan. Siis aina silloin, kun olen yli 100 metrin päässä kotoa ja tavaraa on mukana niin paljon, ettei kädet riitä vielä sellaisen 16-kiloisen rimpuilevan kakaran kantamiseen...
Joku saattoi aamupäivällä bongata mut pojan kanssa Fiiliksen edestä suihkulähdettä ihailemasta. Poika vaan oli sitä mieltä, että altaaseen olisi päästävä. Mukana oli kassillinen hiekkalaatikkoleluja sekä kätevä 3-pyöräinen. Toi pyörä antoi juuri sen mukavan lisämausteen noitten kamojen roudaamiseen kun sylissä oli samalla yksi hermonsa menettänyt raivopää. Olen jo monta kertaa sanonut miehelle, että pojan ensimmäiseksi nimeksi olisi pitänyt antaa Raivo. Siinä sitten hymyillen vaan moikkaillaan jumpasta lähteville, joo, meilläkin oli just ihanan auvoisa sunnuntaijumppa tässä, hihii..... Hehheh.
Nyt tää mutsi pakkaa kamansa ja lähtee pumppiin. Ei, en suosittele kenellekään urheilemista sairaana jne., mutta jos kotona todella on meno kuin hullujenhuoneella ja olo on edes lähelle puolta - MENE, HYVÄ NAINEN, MENE!!!
Vertaistukea otetaan vastaan.
sunnuntai 29. syyskuuta 2013
perjantai 27. syyskuuta 2013
Voi surkeus :(
Tämä on niin väärin!! Tänään piti olla the päivä, kun pääsen viimein kokeilemaan FiilisFitiä. Näin ei nyt kuitenkaan pääse tapahtumaan, koska tulin tietysti kipeäksi :(
Eilen pääsin vielä kuntopotkunyrkkeilykurssin viimeiselle tunnille, mutta kieltämättä ihmettelin, että kuinka mua sattuu jalkoihin ja muutenkin veto oli pois, vaikka en ollut pariin päivään treenannut ollenkaan... Olin ihan loppu tunnin jälkeen ja painelin suoraan kotiin pehkuihin.
Positiivista on se, että nyt kun toi kurssi loppui, niin voin käydä potkunyrkkeilemässä Gentailla vaihtelevasti joko ma, ti, ke, to tai la - joten ehkä mulle löytyy ensi viikolla sauma päästä tonne Fitiinkin, heti kunhan olo kohenee! :) Muutenkin on kiva saada taas vähän väljyyttä noihin treenikuvioihin, on toi aika sitovaa, kun pitää kahtena päivänä olla jossain kurssilla... Siinä ei paljon treeniviikkoihin saa vaihtelua!
Yksi lisäkuvio on kyllä tulossa vielä kehiin. Osallistuin nimittäin duunipaikan salibandyjoukkueeseen... Joskus ala-asteella pelasin vähän, mutta en osaa YHTÄÄN! :) Mulle kovasti sanottiin, että kyllä siellä firmaliigassa pelataan vähän kevyemmin ja on naisiakin, mutta kohtahan se nähdään... En tiedä, uskallanko mennä kertaakaan pelaamaan - ellei ole ihan pakko :D Vähän pelkään, että työkaverit tulee vielä katumaan tätä ;)
Eilen pääsin vielä kuntopotkunyrkkeilykurssin viimeiselle tunnille, mutta kieltämättä ihmettelin, että kuinka mua sattuu jalkoihin ja muutenkin veto oli pois, vaikka en ollut pariin päivään treenannut ollenkaan... Olin ihan loppu tunnin jälkeen ja painelin suoraan kotiin pehkuihin.
Positiivista on se, että nyt kun toi kurssi loppui, niin voin käydä potkunyrkkeilemässä Gentailla vaihtelevasti joko ma, ti, ke, to tai la - joten ehkä mulle löytyy ensi viikolla sauma päästä tonne Fitiinkin, heti kunhan olo kohenee! :) Muutenkin on kiva saada taas vähän väljyyttä noihin treenikuvioihin, on toi aika sitovaa, kun pitää kahtena päivänä olla jossain kurssilla... Siinä ei paljon treeniviikkoihin saa vaihtelua!
Yksi lisäkuvio on kyllä tulossa vielä kehiin. Osallistuin nimittäin duunipaikan salibandyjoukkueeseen... Joskus ala-asteella pelasin vähän, mutta en osaa YHTÄÄN! :) Mulle kovasti sanottiin, että kyllä siellä firmaliigassa pelataan vähän kevyemmin ja on naisiakin, mutta kohtahan se nähdään... En tiedä, uskallanko mennä kertaakaan pelaamaan - ellei ole ihan pakko :D Vähän pelkään, että työkaverit tulee vielä katumaan tätä ;)
keskiviikko 25. syyskuuta 2013
Välipalavinkki
Ajattelin vielä vähän jatkaa tällä ruokalinjalla. Tein meinaan ihan omasta päästä rahkasörsseliä välipalaksi, ja koska se oli niiiiin hyvää, niin pitäähän se jakaa teille, hyvät lukijani (te kaksi siellä ;) ). Eli, jos olet maitorahkakaveri, niin kokeilepa vaihteeksi tällaista:
- sopiva määrä maitorahkaa/rahkajogurttia/rahkaa & luonnonjogurttia
- sopivan kokoinen omena pilkottuna suuhun sopiviksi paloiksi
- ruokalusikallinen kookoshiutaleita
- kanelia sen verran kun hyvältä tuntuu
(- lisäenergian tarpeeseen pähkinöitä).
Omenan ja kanelin yhdistelmä on lyömätön ja ikiaikainen, mutta en ole itse tajunnut noilla rahkaani maustaa. Tujaus kokokokokookosta, ja tuli vielä parempaa! Ja aika helppoa ja nopeaa myös :)
Ps. Vinkiksi takareisi&pohje-rääkille, ole hyvä ja kokeile tätä kotona: pyydä puoliskoa/kämppistä/naapuria pitämään toista jalkaasi ylhäällä (niin, että jalat muodostavat noin 90 asteen kulman) ja ohjailemaan sinua niin, että joudut kinkkaamaan toisella jalalla. Hypi minuutti ja vaihda toiseen jalkaan. Kiroile.
- sopiva määrä maitorahkaa/rahkajogurttia/rahkaa & luonnonjogurttia
- sopivan kokoinen omena pilkottuna suuhun sopiviksi paloiksi
- ruokalusikallinen kookoshiutaleita
- kanelia sen verran kun hyvältä tuntuu
(- lisäenergian tarpeeseen pähkinöitä).
Omenan ja kanelin yhdistelmä on lyömätön ja ikiaikainen, mutta en ole itse tajunnut noilla rahkaani maustaa. Tujaus kokokokokookosta, ja tuli vielä parempaa! Ja aika helppoa ja nopeaa myös :)
Ps. Vinkiksi takareisi&pohje-rääkille, ole hyvä ja kokeile tätä kotona: pyydä puoliskoa/kämppistä/naapuria pitämään toista jalkaasi ylhäällä (niin, että jalat muodostavat noin 90 asteen kulman) ja ohjailemaan sinua niin, että joudut kinkkaamaan toisella jalalla. Hypi minuutti ja vaihda toiseen jalkaan. Kiroile.
maanantai 23. syyskuuta 2013
Fiilis pumpin jälkimainingit
Ai et mää diggailen tota uutta Fiiliksen pumppia! Ihanaa, kun saa ladata isot painot tankoon, tulee niiiiin vahva olo ;)
Eilen olin siis toista kertaa tuossa pumppi-sarjassa, ja koetin lisäillä painoja. Jalka- ja selkäbiiseihin iskin 7,5kg päätyihin, mutta enemmänkin olisi mennyt - jalat ei ole tänään yhtään kipeät! Ensi kerralla kyllä pistän vielä vähän... Selässä tosin tuntuu, että jotain on tullut tehtyä. Kipuhan on työn tulos ja tavoitetila, eikös? :)
Kaikkein kipeimmät eilisen jälkeen on tällä kertaa "rintalihakset". Lainausmerkeissä, koska en oikein meinaa uskoa, että mulla olisi rintalihaksia :D Tai sitten mun rintalihakset on kainaloissa, koska ne on kipeät! Haha :D
En olisi ikinä uskonut, mutta eilen se sitten tapahtui. MÄ JAKSOIN TEHDÄ OLKAPÄÄT 5KG KÄSIPAINOILLA. Wuhuuuuu! *Tuulettaa. Jaksoin, koska biisi on niin lyhyt - kerrankin!! Harkitsin jo vakavasti ennen tätä uutta sarjaa nimien keruuta addressiin Fiilis pumpin olkapää-treenibiisin lyhentäminen.
On se vaan niin siistiä!
Eilen olin siis toista kertaa tuossa pumppi-sarjassa, ja koetin lisäillä painoja. Jalka- ja selkäbiiseihin iskin 7,5kg päätyihin, mutta enemmänkin olisi mennyt - jalat ei ole tänään yhtään kipeät! Ensi kerralla kyllä pistän vielä vähän... Selässä tosin tuntuu, että jotain on tullut tehtyä. Kipuhan on työn tulos ja tavoitetila, eikös? :)
Kaikkein kipeimmät eilisen jälkeen on tällä kertaa "rintalihakset". Lainausmerkeissä, koska en oikein meinaa uskoa, että mulla olisi rintalihaksia :D Tai sitten mun rintalihakset on kainaloissa, koska ne on kipeät! Haha :D
En olisi ikinä uskonut, mutta eilen se sitten tapahtui. MÄ JAKSOIN TEHDÄ OLKAPÄÄT 5KG KÄSIPAINOILLA. Wuhuuuuu! *Tuulettaa. Jaksoin, koska biisi on niin lyhyt - kerrankin!! Harkitsin jo vakavasti ennen tätä uutta sarjaa nimien keruuta addressiin Fiilis pumpin olkapää-treenibiisin lyhentäminen.
On se vaan niin siistiä!
sunnuntai 22. syyskuuta 2013
Ruoka- ja lisäravinnejuttuja, reseptejä ja muita hömpötyksiä
Hip hei ja leppoisaa sunnuntaita kaikille! Ajattelin kertoa teille hieman viikonlopun aikana tekemiäni ruoka- ja reseptikokeiluja. Tietysti olen Fiiliksessäkin ehtinyt piipahtamaan, joten ehkä jotain pientä lätinää myös liikunnan saralta. Varoittelen, että pitkähkö postaus tulossa ;)
Vatsani lyhyt historia, haha!
Aloitan kaiken sieltä Antiikin ajoista. Jo muinaiset roo.. No ei. Mutta jo vuosia sitten mulla oli pidempään epämääräisiä vatsavaivoja, jotka ajoivat välillä jopa lääkärin tykö ja saikulle. Diagnoosi: ärtynyt suoli. Toisinaan vatsa reagoi voimakkaasi milloin mihinkin, ja välillä tuntui, etten voi syödä YHTÄÄN MITÄÄN. Kaikki vatsavaivat kaikkosivat kun olin raskaana, jipii :) Tämä johtui varmaankin siitä, että söin paljon vapaammin, vähän mitä milloinkin. Synnytyksen jälkeen oireet taas pahenivat, ja osittain tämänkin vuoksi menin Nitan (ks. Nitta Lusi, Ravintopiste Pippuri) ravintotsekkaukseen. Nitta löysi heti monta kohtaa, joihin olisi kiinnitettävä paljon enemmän huomiota. Esimerkiksi hyvien rasvojen saanti oli minimissään (tai ylipäätänsä rasvojen saanti), lisäksi Nitta suositteli minulle jatkuvaa maitohappobakteerikuuria, Omega 3 -kapseleita (no, näitä varmaan kuuluisi kaikkien syödä) sekä psyllium-kuitua. Ja avot: ohjeita suurin piirtein noudattaen paino tippui, voin paremmin ja lihaskunto kasvoi! Kun tästä on jo reilu 1,5 vuotta aikaa, niin voitte kuvitella, että osa jutuista jäi vakituikseksi ja osa on jäänyt unholaan, harmi. Vatsa meinaan ryhtyi viime viikolla taas oireilemaan, joten taas huomio kiinnittyi ruokavalioon - ja niihin heikkoihin kohtiin (=liikaa kahvia, liian vähän kaikkea muuta). Siitä syntyi tämä postaus ;)
Luontaistuotekaupasta apuja
Lauantaina aamukahvikupillisten jälkeen vatsani oli erittäin kipeä, närästi ja oli kerta kaikkisen paha olo. Viikottaisen Prisma-kierroksen jälkeen ryntäsinkin Care-luontaistuotekauppaan maitohappobakteeriostoksille. Niiden käyttö kun oli jostain syystä vähän taas jäänyt... Oikein mukavan myyjän avustuksella päädyin ostamaan näitä (olivat alennuksessa):
Hei, tiesittekö, että tällaiset kapselit, jotka ovat purkissa irrallaan, kuuluu avaamisen jälkeen säilyttää jääkaapissa?? En minäkään. Nyt tiedän. Kotiin päästyäni heitin noita pari huuleen, ja illalla vielä yhden. Heti alkoi helpottaa. Liekö psyykkisesti. Pääasia, että helpotti.
Lisäksi päädyin, kun jääkaappiosastolla oltiin, ostamaan ensimmäistä kertaa kookosvettä. Siitä on ties mitkä ituhipit kailottaneet jo vaikka kuinka kauan, mutta mä oon vähän tällänen jälkijunassa kulkija ;) Ostin puoli litraa tätä:
Olin yllättynyt mausta: se oli todella hyvää! Etenkin juuri jääkaappikylmänä, namnam. Voisin juoda tuota päivittäin :) Kookosvesi on muun muassa erinomainen liikuntasuorituksen jälkeen - ja tätä kyllä juo paljon mielummin, kuin noita heraproteiiniällötyksiä (joita aina silloin tällöin nappailen). Suosittelen kaikille! Ja jos haluat lisätietoja kookosvedestä, niin täältä löytyy koko totuus. Naukkailin kookosvettä, kun tulin Fiiliksestä lauantaina spinningistä, aah - ihanan virkistävää! Siis sekä spinning että juoma :D Jemina veti hiet tirskauttavan 50-minuuttisen, jonka jaksoin ihmeen hyvin näistä vatsahuolista huolimatta.
Lisäproteiinia
Suomalaisistahan on nykyään tullut ihan proteiinihullua kansaa. Muistaakseni luin juuri jostain luotettavasta tietolähteestä, kuten Iltalehti, että lihavien määrä on Suomessa pysähtynyt, wuhuu, ja maitorahkapurkit kauppojen hyllyiltä loppuvat. Itsekin kuulun noihin maitorahkan ystäviin, mutta syön sitä oikeastaan sen takia, että lihan ja muun proteiinipitoisen ruoan määrä taitaa mulla olla aika pieni... Pitäisi vähän petrata tässäkin! No mutta. Nykyään on tarjolla vaikka sun mitä lisäproteiinin lähteitä, joten edellisten ostosten lisäksi mukaan luontaistuotekaupasta lähti riisiproteiini. Olin jo monta kertaa ehtinyt miettiä, että pitäisi kokeilla jotain näistä hamppu- tai muista kasviproteiinijauheista ja kun perjantaina törmäsin proteiinileivän reseptiin blogikierroksellani, niin nyt viimein piti ostaa jotain kokeiluun. Minä siis hankin tämän:
Ajattelin, että tätä voi hujauttaa aamulla smoothien sekaan (jos joskus sellaisia jaksaa tehdä), välipalaksi, leipään jne.. Käyttökohteitahan on ihan rajattomasti, kuten huomaatte. Valitettavasti koostumus osoittautui pölyiseksi ja maku, no, kuvitelkaa, että lapatte hiekkalaatikolla hiekkaa naamariin muitten 1-vuotiaiden kanssa. Jes, tämä on riisiproteiinia!
Lauantai-iltana miehen nautiskellessa omista herkkuiltapaloista, minä pyöräytin itselleni vihersmoothien. Öö. Ei kovin nam, mutta meni se alas ;) Mun vaan oli pakko tehdä jotain korjaavia toimenpiteitä, ja ajattelin, että siitä olisi iloa - ja oli kai siitä, ainakaan tilanne ei mennyt pahemmaksi :D
Eli tuon Leaderin Detox smoothie -jauheen sekaan heitin pari desiä kookosvettä ja noin 1,5 ruokalusikallista riisiproteiinia. Maku oli hiekkainen, ulkonäkö muistutti mikserissä ajettua levää, mutta kyllä se alas meni..
Aamulla uskaltauduin kokeilemaan vielä uudestaan tuota riisiproteiinia smoothiessa, seassa omenaa, päärynää, persikkanektaria, luomu luonnonjogurttia ja vähän avokadoa. Ulkonäkö: hiekkainen. Maku: hiekkainen. Tavoite: kylläisyys. Onnistumisprosentti: 100. Pitää kehitellä vähän uusia smoothie-reseptejä, miten tuon hiekanmaun ja koostumuksen saisi heivattua pois. Ideoita? Kokemuksia?
Sitten oli vielä proteiinileivän kokeilusettiä. Etsin netistä ohjetta ja löysin tämän. Tutkittuani kaappien sisältöä, minun leipääni tuli näitä:
Vatsani lyhyt historia, haha!
Aloitan kaiken sieltä Antiikin ajoista. Jo muinaiset roo.. No ei. Mutta jo vuosia sitten mulla oli pidempään epämääräisiä vatsavaivoja, jotka ajoivat välillä jopa lääkärin tykö ja saikulle. Diagnoosi: ärtynyt suoli. Toisinaan vatsa reagoi voimakkaasi milloin mihinkin, ja välillä tuntui, etten voi syödä YHTÄÄN MITÄÄN. Kaikki vatsavaivat kaikkosivat kun olin raskaana, jipii :) Tämä johtui varmaankin siitä, että söin paljon vapaammin, vähän mitä milloinkin. Synnytyksen jälkeen oireet taas pahenivat, ja osittain tämänkin vuoksi menin Nitan (ks. Nitta Lusi, Ravintopiste Pippuri) ravintotsekkaukseen. Nitta löysi heti monta kohtaa, joihin olisi kiinnitettävä paljon enemmän huomiota. Esimerkiksi hyvien rasvojen saanti oli minimissään (tai ylipäätänsä rasvojen saanti), lisäksi Nitta suositteli minulle jatkuvaa maitohappobakteerikuuria, Omega 3 -kapseleita (no, näitä varmaan kuuluisi kaikkien syödä) sekä psyllium-kuitua. Ja avot: ohjeita suurin piirtein noudattaen paino tippui, voin paremmin ja lihaskunto kasvoi! Kun tästä on jo reilu 1,5 vuotta aikaa, niin voitte kuvitella, että osa jutuista jäi vakituikseksi ja osa on jäänyt unholaan, harmi. Vatsa meinaan ryhtyi viime viikolla taas oireilemaan, joten taas huomio kiinnittyi ruokavalioon - ja niihin heikkoihin kohtiin (=liikaa kahvia, liian vähän kaikkea muuta). Siitä syntyi tämä postaus ;)
Luontaistuotekaupasta apuja
Lauantaina aamukahvikupillisten jälkeen vatsani oli erittäin kipeä, närästi ja oli kerta kaikkisen paha olo. Viikottaisen Prisma-kierroksen jälkeen ryntäsinkin Care-luontaistuotekauppaan maitohappobakteeriostoksille. Niiden käyttö kun oli jostain syystä vähän taas jäänyt... Oikein mukavan myyjän avustuksella päädyin ostamaan näitä (olivat alennuksessa):
Lisäksi päädyin, kun jääkaappiosastolla oltiin, ostamaan ensimmäistä kertaa kookosvettä. Siitä on ties mitkä ituhipit kailottaneet jo vaikka kuinka kauan, mutta mä oon vähän tällänen jälkijunassa kulkija ;) Ostin puoli litraa tätä:
Lisäproteiinia
Suomalaisistahan on nykyään tullut ihan proteiinihullua kansaa. Muistaakseni luin juuri jostain luotettavasta tietolähteestä, kuten Iltalehti, että lihavien määrä on Suomessa pysähtynyt, wuhuu, ja maitorahkapurkit kauppojen hyllyiltä loppuvat. Itsekin kuulun noihin maitorahkan ystäviin, mutta syön sitä oikeastaan sen takia, että lihan ja muun proteiinipitoisen ruoan määrä taitaa mulla olla aika pieni... Pitäisi vähän petrata tässäkin! No mutta. Nykyään on tarjolla vaikka sun mitä lisäproteiinin lähteitä, joten edellisten ostosten lisäksi mukaan luontaistuotekaupasta lähti riisiproteiini. Olin jo monta kertaa ehtinyt miettiä, että pitäisi kokeilla jotain näistä hamppu- tai muista kasviproteiinijauheista ja kun perjantaina törmäsin proteiinileivän reseptiin blogikierroksellani, niin nyt viimein piti ostaa jotain kokeiluun. Minä siis hankin tämän:
Lauantai-iltana miehen nautiskellessa omista herkkuiltapaloista, minä pyöräytin itselleni vihersmoothien. Öö. Ei kovin nam, mutta meni se alas ;) Mun vaan oli pakko tehdä jotain korjaavia toimenpiteitä, ja ajattelin, että siitä olisi iloa - ja oli kai siitä, ainakaan tilanne ei mennyt pahemmaksi :D
Aamulla uskaltauduin kokeilemaan vielä uudestaan tuota riisiproteiinia smoothiessa, seassa omenaa, päärynää, persikkanektaria, luomu luonnonjogurttia ja vähän avokadoa. Ulkonäkö: hiekkainen. Maku: hiekkainen. Tavoite: kylläisyys. Onnistumisprosentti: 100. Pitää kehitellä vähän uusia smoothie-reseptejä, miten tuon hiekanmaun ja koostumuksen saisi heivattua pois. Ideoita? Kokemuksia?
Sitten oli vielä proteiinileivän kokeilusettiä. Etsin netistä ohjetta ja löysin tämän. Tutkittuani kaappien sisältöä, minun leipääni tuli näitä:
- 4 kananmunaa
- 250g maitorahkaa
- 2 rkl psylliumia
- 2 tl leivinjauhetta
- 0,5 tl soodaa
- 1 tl ruususuolaa
- 0,5 dl seesaminsiemeniä
- 0,5 dl pellavansiemeniä
- 0,75 dl mantelijauhetta (minulla ei siis ollut tuota mantelijauhoa)
- 2 rkl tattarirouhetta (liotettuna)
- 1 dl riisiproteiinijauhetta.
Toteutus, kuten yllä mainitussa ohjeessa. Tulokset: Hyvää leipää! Vähän vain liian suolaista minun makuuni, laitan ensi kerralla puolet vähemmän. Jos siis karppailet tai välttelet leipää muista syistä, mun mielestä tämä on oikein hyvä vaihtoehto :) Maistui myös 2-vuotiaalle :D (Niin ja ronkelille miehelle, jolle ei kelpaa yleensä mikään vaihtoehtotuote ;) ).
Tänään sunnuntaina vatsa on ollut jo paljon tyytyväisempi! Nyt aion todellakin ottaa itseäni taas niskasta kiinni, ja kiinnittää huomiota tuohon maitohappobakteerien nappailuun ja yrittää muutenki muistella tarkkemin Nitalta saatuja vinkkejä ja neuvoja. Jostain syystä ruoan ja muun suuhun pantavan laatuun kiinnittää usein vasta sitten huomiota, kun vatsa jo huutaa Hoosiannaa.
perjantai 20. syyskuuta 2013
Viikonloppu!!!
Jee, viikonloppu! Mitäs teillä on suunnittelmissa tälle viikonlopulle? Tässä vähän perjantaifiilistelyä.. ;)
torstai 19. syyskuuta 2013
En voinut missata combatia
Vaikka viikossa tuleekin nykyään hutkittua ja potkittua lähemmäs kolme tuntia, en malttanut millään eilen pysytellä poissa Hennin viimeisestä (ennen wauwaa) bodycombatista. Ja kieltämättä se näytti jo vähän hassulta, kun ohjaaja pomppi edessä, löi ja potki, pikkuisen pyöreän massun kanssa! :)
Hennin combatia tulee kyllä ikävä! Niin kuin Henni itsekin sanoi, että sillä tulisi ikävä combatia (ja toivottavasti meitä taistelijoitakin vähän), niin varmaan meilläkin tulee ikävä tuota energistä höykyyttäjää, joka saa antamaan itsestään sen viimeisenkin pisaran. Vai mitä?
En tiedä, onko kuntoni mahdollisesti päässyt vahingossa paranemaan, mutta combat ei tuntunut yhtään niin raskaalta kuin aikaisemmin. Vai liekö syy siinä, että nyt on tottunut potkimaan ja lyömään osuen - eli ehkä vähän kovempaa -, niin tuo ilmaa huitominen ei ottanut niin koville :) Mutta hauskaa oli, ja ihan käsittämätön hiki! Koska tuolla kuntopotkunyrkkeilykurssilla nyt kuitenkin keskitytään vielä jonkin verran tekniikoihin ja niiden hiomiseen, niin syke ei tietenkään koko treenien ajan ole missään kovin korkealla (toki lyödessä ja potkiessa päästään aina vähän revittelemään sykkeidenkin kanssa). Combatissa keskisykkeeni oli 150, maksimi 171 ja kulutus 575. Vaikka koko tunnin tein mielestäni kovaa, enkä himmaillut missään vaiheessa, sykkeet ei kuitenkaan noussut ihan niin korkealle kuin aikaisemmin (ennen jossain 8. biisin kohdalla sykkeet huiteli ennen jossain 180 paremmalla puolella :D). Oho, oonko mä vahingossa kehittynyt?
Tai sitten tänään mä teen kuolemaa kuntopotkunyrkkeilyssä. Saa nähä miten käy!
Ps. Onnittelut vielä Hennille! Nyt on hyvä siirtyä tosiaankin jo vähän kevyempiin treeneihin :) Mulle tuli mieleen, että itse kun odotin poikaa jossain viikoilla 37-38, tulin Fiilikseen muokkaukseen. Vastassa oli Nitta, joka sanoi, että saan tulla, jos en synnytä saliin :D :D En tiedä, mitä mä siellä oikein muokkasin, taisin käydä vaan tappamassa aikaa ;) Poika syntyi sitten vasta viikoilla 41+5! Oli vähän odottamista.
Hennin combatia tulee kyllä ikävä! Niin kuin Henni itsekin sanoi, että sillä tulisi ikävä combatia (ja toivottavasti meitä taistelijoitakin vähän), niin varmaan meilläkin tulee ikävä tuota energistä höykyyttäjää, joka saa antamaan itsestään sen viimeisenkin pisaran. Vai mitä?
En tiedä, onko kuntoni mahdollisesti päässyt vahingossa paranemaan, mutta combat ei tuntunut yhtään niin raskaalta kuin aikaisemmin. Vai liekö syy siinä, että nyt on tottunut potkimaan ja lyömään osuen - eli ehkä vähän kovempaa -, niin tuo ilmaa huitominen ei ottanut niin koville :) Mutta hauskaa oli, ja ihan käsittämätön hiki! Koska tuolla kuntopotkunyrkkeilykurssilla nyt kuitenkin keskitytään vielä jonkin verran tekniikoihin ja niiden hiomiseen, niin syke ei tietenkään koko treenien ajan ole missään kovin korkealla (toki lyödessä ja potkiessa päästään aina vähän revittelemään sykkeidenkin kanssa). Combatissa keskisykkeeni oli 150, maksimi 171 ja kulutus 575. Vaikka koko tunnin tein mielestäni kovaa, enkä himmaillut missään vaiheessa, sykkeet ei kuitenkaan noussut ihan niin korkealle kuin aikaisemmin (ennen jossain 8. biisin kohdalla sykkeet huiteli ennen jossain 180 paremmalla puolella :D). Oho, oonko mä vahingossa kehittynyt?
Tai sitten tänään mä teen kuolemaa kuntopotkunyrkkeilyssä. Saa nähä miten käy!
Ps. Onnittelut vielä Hennille! Nyt on hyvä siirtyä tosiaankin jo vähän kevyempiin treeneihin :) Mulle tuli mieleen, että itse kun odotin poikaa jossain viikoilla 37-38, tulin Fiilikseen muokkaukseen. Vastassa oli Nitta, joka sanoi, että saan tulla, jos en synnytä saliin :D :D En tiedä, mitä mä siellä oikein muokkasin, taisin käydä vaan tappamassa aikaa ;) Poika syntyi sitten vasta viikoilla 41+5! Oli vähän odottamista.
keskiviikko 18. syyskuuta 2013
Jotain vielä vähän minusta
Massiivisen menestyksen saanut blogipostaukseni Jotain minusta (kokonaiset 1 kommenttia - kiitos Anna, mutta todellisuudessa yksi tämän kuukauden luetuimmista jutuistani :)) saa nyt jatkoa. Eli vielä vähän lisää paljastuksia itsestäni, apua. Kerron vähän liikuntataustoistani ja tietysti sitä sun tätä minusta itsestäni..
12. Olen harrastanut liikuntaa aktiivisesti noin kymmenen vuotta. Ryhmäliikuntatunnit aloitin yliopistoliikunnan Les Millsin pumpeilla, joilla kävin varmaan 3-4 kertaa viikossa! (Mikä järki, en tiedä, mutta mä niin tykkäsin.) Kunnes uskaltauduin joogaan, intervalli-tunneille, stepiin..... Viikot Helsingissä urheilin yliopistoliikunnalla, viikonloput Lahdessa Fiiliksessä. Kun se ryhmiksen ovi oli kerran avattu, paluuta ei ollut.
13. Mutta ennen tuota ryhmäliikuntainnostusta olen aina ollut LÄSKI. Lapsena pyöreä pullukka, teininä ylipainoinen, nuorena ylipainoinen.... Päätavoitteeni oli tietysti laihtua. Olen viettänyt varmaankin 30 ikävuodestani 25 laihdutuskuurilla. Joskus elämäni on ollut pelkkää laihduttamista.... Se on surullista, mutta totta. Välillä vieläkin päähäni iskostuu ajatus siitä, että vielä pitäisi laihtua, pitäisi, pitäisi, pitäisi. Vaikka elämä on varmasti helpompaa ja kivempaa normaalipainoisena, elämä on myös todella paljon helpompaa ja kivempaa, kun liikuntaa saa harrastaa omien mielihalujen mukaan (eikä vain laihtuminen mielessä) ja sen tekeminen on iloista ja saa mielen iloiseksi. Siksi nykyään haluan asettaa liikuntatavoitteeni jonnekin muualle, esimerkiksi lihasten hankkimiseen tai jonkin tekniikan oppimiseen, kunnon kohottamiseen jne.. SE tekee minut iloiseksi. Taka-alalle yritän pistää sen, paljonko painan. (Ja tämä ei todellakaan ole minulle helppoa.)
14. Yhdessä edellisen pyrkimykseni kanssa yritän oppia ajattelemaan, että olen ihan hyvä tällaisena. Minusta ei ikinä tule mallinmitoissa, gasellinjaloin korkkareissa kulkevaa misukkaa :D Minä olen paksujalkainen, pömppömahainen hyväkuntoinen 30-vuotias äiti. Tietysti reidet voisi olla vähän ohuemmat, mutta kun ne ei tuosta muuksi muutu, niin... :)
15. Vihaan mieheni ominaisuutta pysyä hoikkana urheilematta ja syömällä mitä ikinä sattuu huvittamaan. Voi vitsi, miten ärsyttävää! Ja jos hän huomaa "lihonneensa" pari kolme kiloa, ne on karistettu viikossa parissa. Kuvittele tähän keskisormen kuva.
16. Ihmiset, jotka väittävät, että eivät välitä makeasta ovat a) valehtelijoita, b) patologisia valehtelijoita tai c) avohoitopotilaita. Niin, siis mun mielestä :D
17. Haaveilen välillä salaa ryhmäliikuntaohjaajan tai kahvakuulaohjaajan hommista. Huom. SALAA. Toistaiseksi olen päätynyt vain kiduttamaan kaveriani satunnaisesti kahvakuulatreeneillä, jotka vedetään aina henkihieverissä ja veren maku suussa. Olisin varmaan tosi kiva ohjaaja. Ja jokaisen kierroksen lopuksi teemme vielä 30 burpeeta..
18. Haluaisin harrastaa viikossa niin montaa eri lajia, ettei se vaan mitenkään voi olla ajallisesti mahdollista tai millään tasolla järkevää. En vaan voi sille mitään, että tykkään combatista, stepistä, kuntopotkunyrkkeilystä, kuulailusta, pumpista, zumbasta, hot joogasta (mä en oo käynyt siellä aikoihin - kalenterit esiin, milloin pääsis!), bodybalancesta.... Ja lisäksi haluisin mennä crossfit-kurssille ja alkaa harrastaa sitäkin. Ainiin, ja se FiilisFit - mä haluun sinnekin! Apua!
19. Liikkuminen on ihanaa, kun siihen ei liity mitään paineita miltään taholta. Musta se on parasta silloin, kun liikuntaa harrastaa liikunnan vuoksi, eikä minkään muun :D Totta kai samalla on mukavaa, että pystyy vähän hallitsemaan painoaan jne., mutta että sen pääasia pysyy vain liikunnan aiheuttamassa nautinnossa. Siinä fiiliksessä!
20. Keväällä 2012 menin Nitan ravintotsekkaukseen, jonka sain ilmaiseksi Fiiliksestä ryhdyttyäni taas pojan syntymän jälkeen VIP-asiakkaaksi. Tuon jälkeen sain viimeisen raskauskiloni pudotettua ja painon pysymään ilman ihmeitä samoissa lukemissa; aloin syömään kunnolla ja paljon terveellisemmin ja aloin voimaan ihan hirveän hyvin. Samalla koin täydellisen vapautumisen tunteen kaikesta liikunnan "pakollisuudesta" (lue: laihduttamisesta) ja vihdoin monien vuosien jälkeen aloin tekemään asioita, jotka kaikessa yksinkertaisuudessaan tekivät minulle hyvää ja saivat minut voimaan hyvin. (Tuolloin muistin myös palautteluviikot........) Tuon jälkeen olen silloin tällöin ajautunut taas sinne pakkoliikunnan puolelle, mutta onneksi olen löytänyt vielä ainakin tien takaisin hyvinvointiin. Parasta on vapaus valita!
Tulipas pelottavan rehellinen postaus.
12. Olen harrastanut liikuntaa aktiivisesti noin kymmenen vuotta. Ryhmäliikuntatunnit aloitin yliopistoliikunnan Les Millsin pumpeilla, joilla kävin varmaan 3-4 kertaa viikossa! (Mikä järki, en tiedä, mutta mä niin tykkäsin.) Kunnes uskaltauduin joogaan, intervalli-tunneille, stepiin..... Viikot Helsingissä urheilin yliopistoliikunnalla, viikonloput Lahdessa Fiiliksessä. Kun se ryhmiksen ovi oli kerran avattu, paluuta ei ollut.
13. Mutta ennen tuota ryhmäliikuntainnostusta olen aina ollut LÄSKI. Lapsena pyöreä pullukka, teininä ylipainoinen, nuorena ylipainoinen.... Päätavoitteeni oli tietysti laihtua. Olen viettänyt varmaankin 30 ikävuodestani 25 laihdutuskuurilla. Joskus elämäni on ollut pelkkää laihduttamista.... Se on surullista, mutta totta. Välillä vieläkin päähäni iskostuu ajatus siitä, että vielä pitäisi laihtua, pitäisi, pitäisi, pitäisi. Vaikka elämä on varmasti helpompaa ja kivempaa normaalipainoisena, elämä on myös todella paljon helpompaa ja kivempaa, kun liikuntaa saa harrastaa omien mielihalujen mukaan (eikä vain laihtuminen mielessä) ja sen tekeminen on iloista ja saa mielen iloiseksi. Siksi nykyään haluan asettaa liikuntatavoitteeni jonnekin muualle, esimerkiksi lihasten hankkimiseen tai jonkin tekniikan oppimiseen, kunnon kohottamiseen jne.. SE tekee minut iloiseksi. Taka-alalle yritän pistää sen, paljonko painan. (Ja tämä ei todellakaan ole minulle helppoa.)
14. Yhdessä edellisen pyrkimykseni kanssa yritän oppia ajattelemaan, että olen ihan hyvä tällaisena. Minusta ei ikinä tule mallinmitoissa, gasellinjaloin korkkareissa kulkevaa misukkaa :D Minä olen paksujalkainen, pömppömahainen hyväkuntoinen 30-vuotias äiti. Tietysti reidet voisi olla vähän ohuemmat, mutta kun ne ei tuosta muuksi muutu, niin... :)
15. Vihaan mieheni ominaisuutta pysyä hoikkana urheilematta ja syömällä mitä ikinä sattuu huvittamaan. Voi vitsi, miten ärsyttävää! Ja jos hän huomaa "lihonneensa" pari kolme kiloa, ne on karistettu viikossa parissa. Kuvittele tähän keskisormen kuva.
16. Ihmiset, jotka väittävät, että eivät välitä makeasta ovat a) valehtelijoita, b) patologisia valehtelijoita tai c) avohoitopotilaita. Niin, siis mun mielestä :D
17. Haaveilen välillä salaa ryhmäliikuntaohjaajan tai kahvakuulaohjaajan hommista. Huom. SALAA. Toistaiseksi olen päätynyt vain kiduttamaan kaveriani satunnaisesti kahvakuulatreeneillä, jotka vedetään aina henkihieverissä ja veren maku suussa. Olisin varmaan tosi kiva ohjaaja. Ja jokaisen kierroksen lopuksi teemme vielä 30 burpeeta..
18. Haluaisin harrastaa viikossa niin montaa eri lajia, ettei se vaan mitenkään voi olla ajallisesti mahdollista tai millään tasolla järkevää. En vaan voi sille mitään, että tykkään combatista, stepistä, kuntopotkunyrkkeilystä, kuulailusta, pumpista, zumbasta, hot joogasta (mä en oo käynyt siellä aikoihin - kalenterit esiin, milloin pääsis!), bodybalancesta.... Ja lisäksi haluisin mennä crossfit-kurssille ja alkaa harrastaa sitäkin. Ainiin, ja se FiilisFit - mä haluun sinnekin! Apua!
19. Liikkuminen on ihanaa, kun siihen ei liity mitään paineita miltään taholta. Musta se on parasta silloin, kun liikuntaa harrastaa liikunnan vuoksi, eikä minkään muun :D Totta kai samalla on mukavaa, että pystyy vähän hallitsemaan painoaan jne., mutta että sen pääasia pysyy vain liikunnan aiheuttamassa nautinnossa. Siinä fiiliksessä!
20. Keväällä 2012 menin Nitan ravintotsekkaukseen, jonka sain ilmaiseksi Fiiliksestä ryhdyttyäni taas pojan syntymän jälkeen VIP-asiakkaaksi. Tuon jälkeen sain viimeisen raskauskiloni pudotettua ja painon pysymään ilman ihmeitä samoissa lukemissa; aloin syömään kunnolla ja paljon terveellisemmin ja aloin voimaan ihan hirveän hyvin. Samalla koin täydellisen vapautumisen tunteen kaikesta liikunnan "pakollisuudesta" (lue: laihduttamisesta) ja vihdoin monien vuosien jälkeen aloin tekemään asioita, jotka kaikessa yksinkertaisuudessaan tekivät minulle hyvää ja saivat minut voimaan hyvin. (Tuolloin muistin myös palautteluviikot........) Tuon jälkeen olen silloin tällöin ajautunut taas sinne pakkoliikunnan puolelle, mutta onneksi olen löytänyt vielä ainakin tien takaisin hyvinvointiin. Parasta on vapaus valita!
Tulipas pelottavan rehellinen postaus.
tiistai 17. syyskuuta 2013
Vielä vähän hehkutusta kuntopotkunyrkkeilystä
Anteeksi, mun on pakko vielä vähän hehkuttaa teille kuntopotkunyrkkeilyä. Se on vaan niiiiiiin siistiä!!! :D
Eiliset treenit oli taas niin mahtikset. Alkulämmittelyjen jälkeen tunnin verran lyöntejä ja potkuja - ja hiki virtasi! Teimme ekaa kertaa vähän pidempiä lyöntisarjoja (suora-suora-koukku-suora), ja syke nousi noissa ihan huimiin lukemiin; harmi vaan kun en ole vieläkään keksinyt sykekellolle hyvää paikkaa pitää noissa treeneissä, niin faktaa ei ole iskeä pöytään. Teimme aina kahden minuutin settejä minuutin tauolla kaksi, ja sitten vaihdettiin lyöjää.
Vielä rankemmaksi kävi potkiminen. Kiertopotkuja samalla metodilla, eli pari minuuttia töitä, minuutin tauko ja uusi kaksiminuuttinen töitä. Miten se kaksi minuuttia voikin olla niin pitkä aika? Syke viiletti ihan varmasti jossain 180-190, kun piti rivakkaa potkutahtia yllä ja potki täysiä. Pari kertaa on tainnut potkutyynyn reuna osua vähän väärään kohtaan, kun sääressä loimottaa tänään viisi muhkeaa mustelmaa (hyvästi hameiden käyttö)!
Nyt mä haaveilen näistä. Eiks oliskin ihqt? Näitä myy ainakin www.bfshop.fi.
Eiliset treenit oli taas niin mahtikset. Alkulämmittelyjen jälkeen tunnin verran lyöntejä ja potkuja - ja hiki virtasi! Teimme ekaa kertaa vähän pidempiä lyöntisarjoja (suora-suora-koukku-suora), ja syke nousi noissa ihan huimiin lukemiin; harmi vaan kun en ole vieläkään keksinyt sykekellolle hyvää paikkaa pitää noissa treeneissä, niin faktaa ei ole iskeä pöytään. Teimme aina kahden minuutin settejä minuutin tauolla kaksi, ja sitten vaihdettiin lyöjää.
Vielä rankemmaksi kävi potkiminen. Kiertopotkuja samalla metodilla, eli pari minuuttia töitä, minuutin tauko ja uusi kaksiminuuttinen töitä. Miten se kaksi minuuttia voikin olla niin pitkä aika? Syke viiletti ihan varmasti jossain 180-190, kun piti rivakkaa potkutahtia yllä ja potki täysiä. Pari kertaa on tainnut potkutyynyn reuna osua vähän väärään kohtaan, kun sääressä loimottaa tänään viisi muhkeaa mustelmaa (hyvästi hameiden käyttö)!
Nyt mä haaveilen näistä. Eiks oliskin ihqt? Näitä myy ainakin www.bfshop.fi.
sunnuntai 15. syyskuuta 2013
Juhlia!
Pahoitteluni, hyvät lukijat, muutaman päivän hiljaisuudesta. Meillä on tänään sunnuntaina vietetty pienen miehen 2-vuotissynttäreitä, ja täytyy myöntää, että juhlat ovat vieneet kaiken aikani lisäksi myös energiat. Huhhuh! Onneksi nämä on vaan kerran vuodessa! Ehdin lauantaina sentään Annin step 3 -tunnille, ja sehän oli HYVÄ. Mulle on jostain syystä noi Annin stepin helpompia kuin Ninan, ehkä. Tai sit ne kaksi lautaa vaan pisti mut totaalisen ulapalle :)
Tässä vähän kuvaa, mihin mun viikonloppuni on kulunut. Pikku herra rakastaa Tuomas Veturia, ja toiveissa oli tietysti aiheeseen liittyvä täytekakku. No, yritystä oli ja tulihan siitä ihan ok :) Marsipaanin alle olisi pitänyt vaan jaksaa tehdä vielä joku kreemi. Apuna mulla oli ystäväni, joka on taiteilija, kuvataiteilija, muotoilija, graafikko... En mä siitä varmasti yksin olisi noin hyvää saanut. Ja maku oli myös hyvä, välissä on mustikka- ja vadelmamoussea, namnam!
Huomenna sitten taas ruotuun ja treenien pariin, jes! Tuntuu, ihan kun olisin vaan mässyttänyt ja ryönännyt koko viikonlopun, vaikka todellisuudessa olen raatanut kuin mikäkin kyökkipiika noitten kakkujen ja siivoilujen kanssa. Tulihan sitä tietysti tänään vähän herkuteltua, mutta pitäähän sitä aina välillä, eiks nii?
Viikko alkaa taas maanantaisilla kuntopotkunyrkkeilytreeneillä - toivotaan, että ohjaajat ottaa meistä taas kaikki mehut irti!!
Mitäs te hommailitte viikonloppuna?
Tässä vähän kuvaa, mihin mun viikonloppuni on kulunut. Pikku herra rakastaa Tuomas Veturia, ja toiveissa oli tietysti aiheeseen liittyvä täytekakku. No, yritystä oli ja tulihan siitä ihan ok :) Marsipaanin alle olisi pitänyt vaan jaksaa tehdä vielä joku kreemi. Apuna mulla oli ystäväni, joka on taiteilija, kuvataiteilija, muotoilija, graafikko... En mä siitä varmasti yksin olisi noin hyvää saanut. Ja maku oli myös hyvä, välissä on mustikka- ja vadelmamoussea, namnam!
Huomenna sitten taas ruotuun ja treenien pariin, jes! Tuntuu, ihan kun olisin vaan mässyttänyt ja ryönännyt koko viikonlopun, vaikka todellisuudessa olen raatanut kuin mikäkin kyökkipiika noitten kakkujen ja siivoilujen kanssa. Tulihan sitä tietysti tänään vähän herkuteltua, mutta pitäähän sitä aina välillä, eiks nii?
Viikko alkaa taas maanantaisilla kuntopotkunyrkkeilytreeneillä - toivotaan, että ohjaajat ottaa meistä taas kaikki mehut irti!!
Mitäs te hommailitte viikonloppuna?
perjantai 13. syyskuuta 2013
K-15
Viime viikolla kuntopotkunyrkkeilytunnille ilmestyi nuori poika. Mietin heti, että eikö täällä olekaan mitään ikärajaa. Ja onhan siellä: kaikille tunneille ja kursseille ikärajana on 15 vuotta. Poika näytti ehkä noin 12-vuotiaalta. Ajattelin, että asia on varmaan ok, koska tatamin reunalla istui isä seuraamassa treenejä ja mitä ilmeisimmin tsekkailemassa, että mistä hommassa on oikein kyse. Poika treenasi mukana ja vaikutti oikein innokkaalta. Kiva juttu!
Eilen tunnille ilmestyi tämän samaisen pojan kaksi villimpää kaveria. Vanhempia ei näkynyt. Ehkäpä he olivat pojan koulukavereita, mutta käytökseltään ja ulkonäöltään vieläkin nuoremman oloisia. Vaikka treenejä piti tiukka, aikuinen mies, niin pojilla oli pitkin tuntia vähän vaikeuksia keskittyä, ja lopputunnista muutama minuutti kuluikin poikien odotteluun ja puhutteluun. Ei, tunnilla ei sooloilla. Ei, pistehanskaa ei saa ikinä ottaa pois edestä, kun toinen lyö. EI EI EI.
Ryhdyin miettimään, antaisinko oman 12-vuotiaan pojan tulla harrastamaan kuntopotkunyrkkeilyä. Kun katselin noiden poikien meininkiä, niin epäilen, että en antaisi. Pelkäisin, että poika alkaisi koulussa tai muualla esittää oppimiaan lyöntejä tai potkuja, tai pahimmassa tapauksessa suutuspäissään hölmöilisi vielä pahemmin. Ja treeneissä riekkuminen ilta 8-9 aikaan takaa sen, että ensinnäkin treenit menee pelleilyksi ja veikkaanpa, että tänään saattaa poikia vähän väsyttää.. Olisin myös huolissani turvallisuudesta treeneissä, jos keksittymiskyky ei riitä ohjeiden noudattamiseen.
Vai olenkohan mä vaan vähän tiukkis? Luulen, että itse olisin noin käyttäytyvän pojan vienyt joko @leticille tai muun järjestäjän LASTEN kurssille. (Yritin miettiä tähän vielä jotain toista vaihtoehtoa, mutta ei, en mä millään keksi. Kyllä tuonikäisten lasten paikka on harrastaa toisten lasten kanssa, eikä tulla kikkailemaan aikuisten treeneihin - vieläpä lajia, joka väärinkäytettynä voi saada pahaa aikaan.)
Mitä mieltä te olette? Olenko tuleva natsimutsi?
Eilen tunnille ilmestyi tämän samaisen pojan kaksi villimpää kaveria. Vanhempia ei näkynyt. Ehkäpä he olivat pojan koulukavereita, mutta käytökseltään ja ulkonäöltään vieläkin nuoremman oloisia. Vaikka treenejä piti tiukka, aikuinen mies, niin pojilla oli pitkin tuntia vähän vaikeuksia keskittyä, ja lopputunnista muutama minuutti kuluikin poikien odotteluun ja puhutteluun. Ei, tunnilla ei sooloilla. Ei, pistehanskaa ei saa ikinä ottaa pois edestä, kun toinen lyö. EI EI EI.
Ryhdyin miettimään, antaisinko oman 12-vuotiaan pojan tulla harrastamaan kuntopotkunyrkkeilyä. Kun katselin noiden poikien meininkiä, niin epäilen, että en antaisi. Pelkäisin, että poika alkaisi koulussa tai muualla esittää oppimiaan lyöntejä tai potkuja, tai pahimmassa tapauksessa suutuspäissään hölmöilisi vielä pahemmin. Ja treeneissä riekkuminen ilta 8-9 aikaan takaa sen, että ensinnäkin treenit menee pelleilyksi ja veikkaanpa, että tänään saattaa poikia vähän väsyttää.. Olisin myös huolissani turvallisuudesta treeneissä, jos keksittymiskyky ei riitä ohjeiden noudattamiseen.
Vai olenkohan mä vaan vähän tiukkis? Luulen, että itse olisin noin käyttäytyvän pojan vienyt joko @leticille tai muun järjestäjän LASTEN kurssille. (Yritin miettiä tähän vielä jotain toista vaihtoehtoa, mutta ei, en mä millään keksi. Kyllä tuonikäisten lasten paikka on harrastaa toisten lasten kanssa, eikä tulla kikkailemaan aikuisten treeneihin - vieläpä lajia, joka väärinkäytettynä voi saada pahaa aikaan.)
Mitä mieltä te olette? Olenko tuleva natsimutsi?
keskiviikko 11. syyskuuta 2013
Pikku haavereista selvitty
Maanantaina treenailtiin kuntopotkunyrkkeilytunnilla enemmän potkuja, mutta päästiin me tunnin päätteeksi vähän lyömäänkin. Potkuharjoitukset oli aika haastavia - täytyy sanoa, että combatissa on paljon helpompaa potkia, kun ei tarvitse osua mihinkään! Potkutyyny on joo pehmeä, mutta heti jos tekniikka vähän pettää, niin kyllä kirpaisee.
Onnistuin pari kertaa potkaisemaan maanantaina oikealla jalalla jotenkin väärin, jonka johdosta keskimmäinen varvas ei pariin päivään taittunut kunnolla :D Ja muutenkin illalla varpaat ja jalat olivat sen näköiset, että jotain niille on sattunut: punaiset, turvonneet ja pistelevät :D Heräsin yölläkin siihen, kun jalkoja pisteli!
Tämän lisäksi yläkoukkuja treenaillessa sain oikean käden ranteen ihan hullun kipeäksi! Aikaisemminkin jo huomasin, että etenkin noissa yläkoukuissa mua rupee jo tunnilla sattumaan ranteeseen. Pitäisköhän torstain treeneille laittaa jo ne rannesiteet, olisko niistä jotain apua...
Ja kaikkein kammottavinta oli tietysti se, että vasemman etusormen kynsi lohkesi. OMG. Sanoin meidän (mies-)ohjaajalle, että mun kynsi meni ja mua sattuu ranteeseen. Vastaus: "No se on voivoi." Hei, kiitti sympatioista. ;)
Vaikka toi samainen ohjaaja hymähteli mulle, kun ekalla tunnilla kysyttiin, onko kukaan aikaisemmin harrastanut kamppailulajeja ja minä rohkeasti totesin, että ihan vaan combatia, niin voin sanoa, että on tosta combatista ollut tosi paljon hyötyä! Kuitenkin noi lyönti- ja potkusysteemit on melkein samoja kuin bodycombatissa, mutta nyt vaan osutaan :D Sitä paitsi, melkein joka tunti oon saanut positiivista palautetta tekniikasta. Että nih! Ei se combat ihan pelleilyä ole! :D
Jaa, se on keskiviikko. Meet sä tänään combatiin vai zumbaan?
Onnistuin pari kertaa potkaisemaan maanantaina oikealla jalalla jotenkin väärin, jonka johdosta keskimmäinen varvas ei pariin päivään taittunut kunnolla :D Ja muutenkin illalla varpaat ja jalat olivat sen näköiset, että jotain niille on sattunut: punaiset, turvonneet ja pistelevät :D Heräsin yölläkin siihen, kun jalkoja pisteli!
Tämän lisäksi yläkoukkuja treenaillessa sain oikean käden ranteen ihan hullun kipeäksi! Aikaisemminkin jo huomasin, että etenkin noissa yläkoukuissa mua rupee jo tunnilla sattumaan ranteeseen. Pitäisköhän torstain treeneille laittaa jo ne rannesiteet, olisko niistä jotain apua...
Ja kaikkein kammottavinta oli tietysti se, että vasemman etusormen kynsi lohkesi. OMG. Sanoin meidän (mies-)ohjaajalle, että mun kynsi meni ja mua sattuu ranteeseen. Vastaus: "No se on voivoi." Hei, kiitti sympatioista. ;)
Vaikka toi samainen ohjaaja hymähteli mulle, kun ekalla tunnilla kysyttiin, onko kukaan aikaisemmin harrastanut kamppailulajeja ja minä rohkeasti totesin, että ihan vaan combatia, niin voin sanoa, että on tosta combatista ollut tosi paljon hyötyä! Kuitenkin noi lyönti- ja potkusysteemit on melkein samoja kuin bodycombatissa, mutta nyt vaan osutaan :D Sitä paitsi, melkein joka tunti oon saanut positiivista palautetta tekniikasta. Että nih! Ei se combat ihan pelleilyä ole! :D
Jaa, se on keskiviikko. Meet sä tänään combatiin vai zumbaan?
maanantai 9. syyskuuta 2013
Fiilisvirus, sanakirjamääritelmä
Fiilisvirus
Lääk. Virusperäinen tauti, joka tarttuu kuntostudion atmosfääristä. Virusta voi kantaa myös piilevänä. Viruksen aiheuttaman taudin oireet: kuntoiluinnostus, tahdosta riippumattomat pupuhyppely- ja/tai burpee-sykkeenkohotukset; ojentajadippien, hoover-askellusten tai vinolevityksien toistaminen hymyillen. Oireet voivat uusiutua kerran tartunnan saatua. Hoitomuotona käytetään kovaa treeniä vähintään 5 kertaa viikossa. Ark: Muhun iski ihan kauhee fiilisvirus, mun on pakko päästä jumppaan!
sunnuntai 8. syyskuuta 2013
Syksyn pumppisarja, check!
En ole pitkään aikaan käynyt pumpissa. Rupesin oikein miettimään, että milloinkohan olen viimeksi, niin tajusin, että en ehtinyt käydä edellisessä pumppisarjassa kuin KERRAN. Wtf? Myönnettäköön, että mulla tulee kyllä pumppiin aina välillä sellanen "ähky". Mutta nyt on kyllä aika ottaa itseään taas riveleistä kiinni!
On mulla muutama perustelu tälle mun pumppaamattomuudelle: olen yrittänyt nyt päästä sinne CX:ään ja sitten taas kerran vetoan noihin 2 kertaa viikossa pidettäviin kuntopotkunyrkkeilytreeneihin. Eihän sitä kaikkea voi ehtiä :) Nyt olen muuten ihan paniikissa tuon uuden Fiiliksen ohjelman kanssa (yhdistettynä maanantain ja torstain kptreeneihin) - milloin mä oikein pääsen sinne CX:ään??? ARG. Kohta mun saavutetut 2 sentin katoamiset tulee takasin ;)
Nyt itse asiaan. Eli uusiintreenihousuihin pumppisetteihin. No kattokaa, mulla on uudet housutkin. Löysin Sokokselta alennuksesta :D Ja koska en jaksanut sovittaa, niin ne on numeron liian isot. Hah! Kuvausasennosta kaikille bloggaajille: näin kehität corelihaksiasi samalla kun kuvaat ;) (Todellisuudessa kuva on tollanen, koska meidän peili on kolmiosainen, niin niistä tulisi vieläkin tyhmempiä kuvia.) Ihailkaa nyt kuitenkin mun kameraa, niin ja tota vatsamakkaraa!
Noniin. Uusi pumppi oli just hyvä!! Ekalla kerralla en tietenkään osannut laittaa oikeita vastuksia, mutta ens kerralla kyllä rykäisen kunnon painot. Olen niin innoissani, että pitkästä aikaa voi oikeasti laittaa tosi, tosi isot painot, jee! Jopa olkapää-murheenkryyniini saatan ottaa 5kg käsipainot, jeejeejeeeee! Ainoastaan ojentaja ja dipit teki kipeetä - vasen ojentaja meinasi krampata, huh. Nyt on kyllä into taas päällä pumppailemaan, milloinkohan pääsee seuraavan kerran :)
Mut hei Sanna, mä en oo ihan varma, onko normaalia ikävöidä vinolevityksiä :D Se on joku fiilisvirus iskenyt, jos niitä ikävöi!
On mulla muutama perustelu tälle mun pumppaamattomuudelle: olen yrittänyt nyt päästä sinne CX:ään ja sitten taas kerran vetoan noihin 2 kertaa viikossa pidettäviin kuntopotkunyrkkeilytreeneihin. Eihän sitä kaikkea voi ehtiä :) Nyt olen muuten ihan paniikissa tuon uuden Fiiliksen ohjelman kanssa (yhdistettynä maanantain ja torstain kptreeneihin) - milloin mä oikein pääsen sinne CX:ään??? ARG. Kohta mun saavutetut 2 sentin katoamiset tulee takasin ;)
Nyt itse asiaan. Eli uusiin
Noniin. Uusi pumppi oli just hyvä!! Ekalla kerralla en tietenkään osannut laittaa oikeita vastuksia, mutta ens kerralla kyllä rykäisen kunnon painot. Olen niin innoissani, että pitkästä aikaa voi oikeasti laittaa tosi, tosi isot painot, jee! Jopa olkapää-murheenkryyniini saatan ottaa 5kg käsipainot, jeejeejeeeee! Ainoastaan ojentaja ja dipit teki kipeetä - vasen ojentaja meinasi krampata, huh. Nyt on kyllä into taas päällä pumppailemaan, milloinkohan pääsee seuraavan kerran :)
Mut hei Sanna, mä en oo ihan varma, onko normaalia ikävöidä vinolevityksiä :D Se on joku fiilisvirus iskenyt, jos niitä ikävöi!
lauantai 7. syyskuuta 2013
Iloinen lauantai
Viime yö meni vähän hulinoissa, kun pojalla on vaihteeksi flunssa ja nenä niin tukossa, ettei nukkumisesta meinannut tulla mitään. Pääsin itse nukkumaan perjantaina vasta yhden aikoihin yöllä, ja tietysti olin koko ajan ihme valvetiloissa ja odotin, milloin poika kapuaa taas sängystään pois ulisemaan...
Olin illalla ollut reipas ja laittanut aamuksi valmiiksi tuorepuurosysteemit tulemaan. En ollut piiiiitkään aikaan syönyt tuorepuuroa, koska totta puhuen, useimmiten se on maistunut niin kaamealta, että ei sitä vaan ole pystynyt syömään. Nyt sitten innostuin kokeilemaan Nitan Facebookiin postaaman linkin takia, jossa suositeltiin tattarituorepuuroa ja sekaan heitettiin taateleita. Namsk! Liotin siis tattari (GoGreenin rouhetta, kun muuta ei nyt kaapista löytynyt), manteleita ja taateleita. Aamulla heitin tehosekoittimeen vielä omenaa ja avot. Puurosta tuli syötävää :) Ulkonäkö ei ole kovin kaunis, mutta syötävää se oli!
Tällä tankkauksella ja kuuden tunnin yöunilla suunnistin Fiilikseen step 3 -tunnille (joka siis on entinen step 2 -tunti). A-p-u-a. En ollut KOSKAAN ENNEN stepannut kahden laudan kanssa, joista toinen kuului vielä vieruskaverille. Mulla oli kaksi vasenta jalkaa liikenteessä koko ajan, huhhuh. Puurolla pärjäsin kyllä hyvin noin niin kuin jaksamisen puolesta, mutta pää ei pelannut ollenkaan :) Jättäydyin suosiolla helpompiin versioihin, ja toivotaan, että parin viikon päästä, kun on taas tuo Ninan tunti, niin pääsen jo vähän paremmin mukaan :) Mut siis mahtavuutta: aina on jotain uutta ja yllättävää, kun Fiiliksessä vaihtuu sarjat!!! Aina on jotain opittavaa! Mulla oli pitkästä aikaa sykevyökin treeneissä: keskisyke 144, maksimi 169 ja kulutus 540kcal. Eli vähän himmaamallakin ihan kivat sykkeet ja kulutus ;)
(Ja sivuhuomautuksena: kukaan ei ole kertonut mitään siitä FiilisFit-tunnista - liittyykö se uusi kello seinällä jotenkin siihen????? En kestä! Milloin mä pääsen kokeilemaan sitä, kun noi nyrkkeilytreenit sotkee nyt mun kuvioita! :D)
Treenien ja päikkäreiden jälkeen käveltiin vielä pojan kanssa (hän tosin istui rattaissa) viiden kilometrin lenkki aurinkoisessa säässä mummin luo. Kerrankin sai vähän ulkoiltua ja liikuttua vielä jumpan lisäksi. Kaunis sää inspiroi meidät vielä illemmalla Joutjärven rantaan kuvailemaan pojan 2-vuotiskuvia. Ensi viikonloppuna pitäisi olla juhlat, huhhuh! Tässä teille yksi mun suosikkikuvista. Eiks oo aika söpis? <3
Olin illalla ollut reipas ja laittanut aamuksi valmiiksi tuorepuurosysteemit tulemaan. En ollut piiiiitkään aikaan syönyt tuorepuuroa, koska totta puhuen, useimmiten se on maistunut niin kaamealta, että ei sitä vaan ole pystynyt syömään. Nyt sitten innostuin kokeilemaan Nitan Facebookiin postaaman linkin takia, jossa suositeltiin tattarituorepuuroa ja sekaan heitettiin taateleita. Namsk! Liotin siis tattari (GoGreenin rouhetta, kun muuta ei nyt kaapista löytynyt), manteleita ja taateleita. Aamulla heitin tehosekoittimeen vielä omenaa ja avot. Puurosta tuli syötävää :) Ulkonäkö ei ole kovin kaunis, mutta syötävää se oli!
Tällä tankkauksella ja kuuden tunnin yöunilla suunnistin Fiilikseen step 3 -tunnille (joka siis on entinen step 2 -tunti). A-p-u-a. En ollut KOSKAAN ENNEN stepannut kahden laudan kanssa, joista toinen kuului vielä vieruskaverille. Mulla oli kaksi vasenta jalkaa liikenteessä koko ajan, huhhuh. Puurolla pärjäsin kyllä hyvin noin niin kuin jaksamisen puolesta, mutta pää ei pelannut ollenkaan :) Jättäydyin suosiolla helpompiin versioihin, ja toivotaan, että parin viikon päästä, kun on taas tuo Ninan tunti, niin pääsen jo vähän paremmin mukaan :) Mut siis mahtavuutta: aina on jotain uutta ja yllättävää, kun Fiiliksessä vaihtuu sarjat!!! Aina on jotain opittavaa! Mulla oli pitkästä aikaa sykevyökin treeneissä: keskisyke 144, maksimi 169 ja kulutus 540kcal. Eli vähän himmaamallakin ihan kivat sykkeet ja kulutus ;)
(Ja sivuhuomautuksena: kukaan ei ole kertonut mitään siitä FiilisFit-tunnista - liittyykö se uusi kello seinällä jotenkin siihen????? En kestä! Milloin mä pääsen kokeilemaan sitä, kun noi nyrkkeilytreenit sotkee nyt mun kuvioita! :D)
Treenien ja päikkäreiden jälkeen käveltiin vielä pojan kanssa (hän tosin istui rattaissa) viiden kilometrin lenkki aurinkoisessa säässä mummin luo. Kerrankin sai vähän ulkoiltua ja liikuttua vielä jumpan lisäksi. Kaunis sää inspiroi meidät vielä illemmalla Joutjärven rantaan kuvailemaan pojan 2-vuotiskuvia. Ensi viikonloppuna pitäisi olla juhlat, huhhuh! Tässä teille yksi mun suosikkikuvista. Eiks oo aika söpis? <3
keskiviikko 4. syyskuuta 2013
Jotain minusta
Ajattelin, että teille, hyvät lukijani, on tullut jo kyllästymiseen asti näitä samoja jee, siistii, ihq Fiilis, vähänkö hyvä meininki -postauksia. Joo, on kiva urheilla, ei siitä pääse mihinkään, mutta ainakin itse haluan lukiessani blogeja saada joskus välähdyksiä myös itse blogistista. Tämä postaus ei siis ole kirjoitettu vain siksi, että itsestä on kiva puhua vaan ihan vain teitä ajatellen. ;)
Niinpä postaankin teille tänään tällaisen itse kyhätyn 10 faktaa minusta. Näitähän tuskin on missään ikinä ennen ollut. Olen edelläkävijä.
1. Syön arkena aina aamiaisen töissä. Muuten joutuisin laittamaan pojallekin aamiaista, ja siihen olen kertakaikkiaan aivan liian laiska. Niinpä on paljon helpompaa tipauttaa poika päiväkotiin aamiaiselle ja nauttia oma aamupala töissä kaikessa rauhassa.
2. Jos edellisestä / edellisistä postauksista ei ole käynyt ilmi, niin minulla on pian 2 vuotta täyttävä uhmaikäinen, rasavilli poika (tosin isovanhempien mielestä niiiiin kiltti.. joo, paitsi kotona). Ainiin, on mulla aviomieskin. Joskus haaveilen toisesta lapsesta, mutta toistaiseksi olen aika pian laskeutunut pilvilinnoista.
3. Olen ollut kolme vuotta naimisissa. Kaksi ensimmäistä hääpäivää unohdin.
4. Syntymäpäiviä en unohda koskaan (lue: omia syntymäpäiviä). Aviomiehen kanssa olen pitänyt yhtä 11 vuotta, mutta vieläkin tekee vaikeuksia muistaa, oliko hänen syntymäpäivä 28. vai 29.4. Mies laittoi uuteen pyöränlukkooni koodiksi oikean vastauksen.
5. Tykkään rutiineista. Toimitan esimerkiksi kaikki aamuaskareet vuodesta toiseen samassa järjestyksessä.
6. Olen töissä IT-alan yrityksessä. Tosin työskentelen kirjoitushommissa, joten en silti ymmärrä tietokoneista tai palvelimista yhtään enempää kuin sinäkään. Mulle just naurettiin, kun lausuin Java 'jaava' - hei, ei kukaan sano jaaaava! Oh, vähän mä oon dorka.
7. 98% työtovereistani on miehiä, keski-ikä lienee n. 30 vuoden kieppeissä. Täällä kiroillaan aika paljon, vessassa kirjoitellaan sähköposteja, heitetään jotain ihme koodausläppää, juodaan cokista (EI light/zero) ja pelataan NHL:ää (eli änäriä). Kai noi joskus jotain töitäkin tekee ;)
8. Olen opiskellut Helsingin yliopistossa pääaineena suomen kieltä. Opintojen jälkeen työskentelin valtiolla ja väänsin exceleitä reilut neljä vuotta (no, olin äitiyslomallakin välillä). Nykyisessä työssäni olen ollut kohta puoli vuotta.
9. Sivuaineina opiskelin kotimaista kirjallisuutta, viron kieltä ja viestintää. Työkkärin ammatinvalintapsykologille huusin viime kesänä, että miksi yliopistossa ei keskitytä siihen, ettei humanistit opiskele IHAN MITÄ SATTUU. Enhän mä tuu ikinä saamaa mitää järkevää duunia tällasilla hömppäopinnoilla. Puoli vuotta sitten mulla kävi tuuri. Olen ikionnellinen.
10. Mä näytän valokuvissa usein aika tyhmältä.
11. Lempiruokani on jäätelö. Jos ette ole huomanneet.
Niinpä postaankin teille tänään tällaisen itse kyhätyn 10 faktaa minusta. Näitähän tuskin on missään ikinä ennen ollut. Olen edelläkävijä.
1. Syön arkena aina aamiaisen töissä. Muuten joutuisin laittamaan pojallekin aamiaista, ja siihen olen kertakaikkiaan aivan liian laiska. Niinpä on paljon helpompaa tipauttaa poika päiväkotiin aamiaiselle ja nauttia oma aamupala töissä kaikessa rauhassa.
2. Jos edellisestä / edellisistä postauksista ei ole käynyt ilmi, niin minulla on pian 2 vuotta täyttävä uhmaikäinen, rasavilli poika (tosin isovanhempien mielestä niiiiin kiltti.. joo, paitsi kotona). Ainiin, on mulla aviomieskin. Joskus haaveilen toisesta lapsesta, mutta toistaiseksi olen aika pian laskeutunut pilvilinnoista.
3. Olen ollut kolme vuotta naimisissa. Kaksi ensimmäistä hääpäivää unohdin.
4. Syntymäpäiviä en unohda koskaan (lue: omia syntymäpäiviä). Aviomiehen kanssa olen pitänyt yhtä 11 vuotta, mutta vieläkin tekee vaikeuksia muistaa, oliko hänen syntymäpäivä 28. vai 29.4. Mies laittoi uuteen pyöränlukkooni koodiksi oikean vastauksen.
5. Tykkään rutiineista. Toimitan esimerkiksi kaikki aamuaskareet vuodesta toiseen samassa järjestyksessä.
6. Olen töissä IT-alan yrityksessä. Tosin työskentelen kirjoitushommissa, joten en silti ymmärrä tietokoneista tai palvelimista yhtään enempää kuin sinäkään. Mulle just naurettiin, kun lausuin Java 'jaava' - hei, ei kukaan sano jaaaava! Oh, vähän mä oon dorka.
7. 98% työtovereistani on miehiä, keski-ikä lienee n. 30 vuoden kieppeissä. Täällä kiroillaan aika paljon, vessassa kirjoitellaan sähköposteja, heitetään jotain ihme koodausläppää, juodaan cokista (EI light/zero) ja pelataan NHL:ää (eli änäriä). Kai noi joskus jotain töitäkin tekee ;)
8. Olen opiskellut Helsingin yliopistossa pääaineena suomen kieltä. Opintojen jälkeen työskentelin valtiolla ja väänsin exceleitä reilut neljä vuotta (no, olin äitiyslomallakin välillä). Nykyisessä työssäni olen ollut kohta puoli vuotta.
9. Sivuaineina opiskelin kotimaista kirjallisuutta, viron kieltä ja viestintää. Työkkärin ammatinvalintapsykologille huusin viime kesänä, että miksi yliopistossa ei keskitytä siihen, ettei humanistit opiskele IHAN MITÄ SATTUU. Enhän mä tuu ikinä saamaa mitää järkevää duunia tällasilla hömppäopinnoilla. Puoli vuotta sitten mulla kävi tuuri. Olen ikionnellinen.
10. Mä näytän valokuvissa usein aika tyhmältä.
11. Lempiruokani on jäätelö. Jos ette ole huomanneet.
tiistai 3. syyskuuta 2013
Lyöntejä ja kikatteluja
Eilen oli taas aivan mahtavat kuntopotkunyrkkeilytreeni! Alkulämmittelyissä harjoiteltiin pitkästä aikaa (=ala-aste) kuperkeikkoja ja kärrynpyöriä - blogistilla alkoi jo vähän päässä heittää! :D Eipä ole tullut vähään aikaan noita tehtyä!
Sitten päästiin lyöntiharjoituksiin, ja niitä sitten veivattiinkin tunti. Ah, ihanaa! On se vaan niin helpottavaa, puhdistavaa ja otsan kiristystä avaavaa, kun saa mäiskiä täysiä kaverin pistareihin. Välillä vaan harjoiteltiin vähän myös väistämistä, ja sitten lyötiin lisää, lisää, lisää...
Harkitsen jo omien hanskojen ostamista. Luulen, että tämä laji on tullut treenikuvioihini jäädäkseen. Se on ensimmäinen syy. Toinen on se, että salin hanskat haisevat aivan käsittämättömän karmean hirveälle! YAK! Jouduin tunnillakin välillä käydä käsienpesulla (sen verran hienohelma taidan olla ;)), kun en oikeasti pystynyt pitämään käsiä suojausasennossa ilman hanskoja - ne kädet hais NIIN pahalle!
Sekä itsellä että kaverillani oli perhesyistä (lue: lapset huutaa) jäänyt unet taas vähän vähemmälle, niin lopputunnista alkoi mennä jo vähän levottomaksi.. Kihikihikihi ;) Mutta ei me voitu sille mitään, että meillä oli siellä vaan niin hauskaa! :D Tunnin jälkeen molempien facebookit vaan hehkuttaa treenejä.. TEINIT! :D
We <3 kuntopotkunyrkkeily. Ei me voida sille mitään.
Sitten päästiin lyöntiharjoituksiin, ja niitä sitten veivattiinkin tunti. Ah, ihanaa! On se vaan niin helpottavaa, puhdistavaa ja otsan kiristystä avaavaa, kun saa mäiskiä täysiä kaverin pistareihin. Välillä vaan harjoiteltiin vähän myös väistämistä, ja sitten lyötiin lisää, lisää, lisää...
Harkitsen jo omien hanskojen ostamista. Luulen, että tämä laji on tullut treenikuvioihini jäädäkseen. Se on ensimmäinen syy. Toinen on se, että salin hanskat haisevat aivan käsittämättömän karmean hirveälle! YAK! Jouduin tunnillakin välillä käydä käsienpesulla (sen verran hienohelma taidan olla ;)), kun en oikeasti pystynyt pitämään käsiä suojausasennossa ilman hanskoja - ne kädet hais NIIN pahalle!
Sekä itsellä että kaverillani oli perhesyistä (lue: lapset huutaa) jäänyt unet taas vähän vähemmälle, niin lopputunnista alkoi mennä jo vähän levottomaksi.. Kihikihikihi ;) Mutta ei me voitu sille mitään, että meillä oli siellä vaan niin hauskaa! :D Tunnin jälkeen molempien facebookit vaan hehkuttaa treenejä.. TEINIT! :D
We <3 kuntopotkunyrkkeily. Ei me voida sille mitään.
maanantai 2. syyskuuta 2013
Sunnuntaipäivän kärsimysnäytelmä
Eilen sattui. Inhimillinen erehdys. Kankkuihin. Takareisiin. Olkapäihin. Vatsalihaksiin.
Heräsin sunnuntaiaamuna siihen, että jokapuolelle kehoa sattuu, meinaan lihaksiin. Siis makuuasennossa. Raotettuani toista silmäluomea kaivoin puhelimen ja avasin Fiiliksen sivut: sunnuntaisin on venyttely, ja nyt tää kroppa oikeesti kaipaa sitä.
Yhdentoista maissa avasin Fiiliksen ovet ja kaivoin korttini seurantalaitetta varten. Kas, sunnuntai 1.9. olikin uuden lukkarin avajaispäivä. Valitettavasti teknologia ei aamulla ollut sitä vielä ymmärtänyt itse korjata kotisivuille, niin meikäläinen eli vielä vanhaa lukujärjestystä. Sovittujen aikataulujen takia en voinut tulla myöhemmin venyttelyyn. Ja kun kerran paikan päälle olin raahautunut - no, ei kai siinä sitten mitään, kun että syvävenyttelyn tilalla meninkin Annin muokkaukseen.
Arvatkaapa, mikä oli ensimmäinen liike lämmittelyjen jälkeen? Askelkyykyt, tietysti.
Ei varmaan tarvitse kertoa enempää.
Ps. Kaikki FiilisFitiin tänään menijät - paljastakaahan heti, mitä tuolla tunnilla tapahtuu! Mulla kun on nyt toi kuntopotkunyrkkeily ma ja to, niin en tiedä, milloin pääsen testaamaan tuota uutuutta :)
Heräsin sunnuntaiaamuna siihen, että jokapuolelle kehoa sattuu, meinaan lihaksiin. Siis makuuasennossa. Raotettuani toista silmäluomea kaivoin puhelimen ja avasin Fiiliksen sivut: sunnuntaisin on venyttely, ja nyt tää kroppa oikeesti kaipaa sitä.
Yhdentoista maissa avasin Fiiliksen ovet ja kaivoin korttini seurantalaitetta varten. Kas, sunnuntai 1.9. olikin uuden lukkarin avajaispäivä. Valitettavasti teknologia ei aamulla ollut sitä vielä ymmärtänyt itse korjata kotisivuille, niin meikäläinen eli vielä vanhaa lukujärjestystä. Sovittujen aikataulujen takia en voinut tulla myöhemmin venyttelyyn. Ja kun kerran paikan päälle olin raahautunut - no, ei kai siinä sitten mitään, kun että syvävenyttelyn tilalla meninkin Annin muokkaukseen.
Arvatkaapa, mikä oli ensimmäinen liike lämmittelyjen jälkeen? Askelkyykyt, tietysti.
Ei varmaan tarvitse kertoa enempää.
Ps. Kaikki FiilisFitiin tänään menijät - paljastakaahan heti, mitä tuolla tunnilla tapahtuu! Mulla kun on nyt toi kuntopotkunyrkkeily ma ja to, niin en tiedä, milloin pääsen testaamaan tuota uutuutta :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)