Jotain vielä vähän minusta

Massiivisen menestyksen saanut blogipostaukseni Jotain minusta (kokonaiset 1 kommenttia - kiitos Anna, mutta todellisuudessa yksi tämän kuukauden luetuimmista jutuistani :)) saa nyt jatkoa. Eli vielä vähän lisää paljastuksia itsestäni, apua. Kerron vähän liikuntataustoistani ja tietysti sitä sun tätä minusta itsestäni..

12. Olen harrastanut liikuntaa aktiivisesti noin kymmenen vuotta. Ryhmäliikuntatunnit aloitin yliopistoliikunnan Les Millsin pumpeilla, joilla kävin varmaan 3-4 kertaa viikossa! (Mikä järki, en tiedä, mutta mä niin tykkäsin.) Kunnes uskaltauduin joogaan, intervalli-tunneille, stepiin..... Viikot Helsingissä urheilin yliopistoliikunnalla, viikonloput Lahdessa Fiiliksessä. Kun se ryhmiksen ovi oli kerran avattu, paluuta ei ollut.

13. Mutta ennen tuota ryhmäliikuntainnostusta olen aina ollut LÄSKI. Lapsena pyöreä pullukka, teininä ylipainoinen, nuorena ylipainoinen.... Päätavoitteeni oli tietysti laihtua. Olen viettänyt varmaankin 30 ikävuodestani 25 laihdutuskuurilla. Joskus elämäni on ollut pelkkää laihduttamista.... Se on surullista, mutta totta. Välillä vieläkin päähäni iskostuu ajatus siitä, että vielä pitäisi laihtua, pitäisi, pitäisi, pitäisi. Vaikka elämä on varmasti helpompaa ja kivempaa normaalipainoisena, elämä on myös todella paljon helpompaa ja kivempaa, kun liikuntaa saa harrastaa omien mielihalujen mukaan (eikä vain laihtuminen mielessä) ja sen tekeminen on iloista ja saa mielen iloiseksi. Siksi nykyään haluan asettaa liikuntatavoitteeni jonnekin muualle, esimerkiksi lihasten hankkimiseen tai jonkin tekniikan oppimiseen, kunnon kohottamiseen jne.. SE tekee minut iloiseksi. Taka-alalle yritän pistää sen, paljonko painan. (Ja tämä ei todellakaan ole minulle helppoa.)

14. Yhdessä edellisen pyrkimykseni kanssa yritän oppia ajattelemaan, että olen ihan hyvä tällaisena. Minusta ei ikinä tule mallinmitoissa, gasellinjaloin korkkareissa kulkevaa misukkaa :D Minä olen paksujalkainen, pömppömahainen hyväkuntoinen 30-vuotias äiti. Tietysti reidet voisi olla vähän ohuemmat, mutta kun ne ei tuosta muuksi muutu, niin... :)

15. Vihaan mieheni ominaisuutta pysyä hoikkana urheilematta ja syömällä mitä ikinä sattuu huvittamaan. Voi vitsi, miten ärsyttävää! Ja jos hän huomaa "lihonneensa" pari kolme kiloa, ne on karistettu viikossa parissa. Kuvittele tähän keskisormen kuva.

16. Ihmiset, jotka väittävät, että eivät välitä makeasta ovat a) valehtelijoita, b) patologisia valehtelijoita tai c) avohoitopotilaita. Niin, siis mun mielestä :D

17. Haaveilen välillä salaa ryhmäliikuntaohjaajan tai kahvakuulaohjaajan hommista. Huom. SALAA. Toistaiseksi olen päätynyt vain kiduttamaan kaveriani satunnaisesti kahvakuulatreeneillä, jotka vedetään aina henkihieverissä ja veren maku suussa. Olisin varmaan tosi kiva ohjaaja. Ja jokaisen kierroksen lopuksi teemme vielä 30 burpeeta..

18. Haluaisin harrastaa viikossa niin montaa eri lajia, ettei se vaan mitenkään voi olla ajallisesti mahdollista tai millään tasolla järkevää. En vaan voi sille mitään, että tykkään combatista, stepistä, kuntopotkunyrkkeilystä, kuulailusta, pumpista, zumbasta, hot joogasta (mä en oo käynyt siellä aikoihin - kalenterit esiin, milloin pääsis!), bodybalancesta.... Ja lisäksi haluisin mennä crossfit-kurssille ja alkaa harrastaa sitäkin. Ainiin, ja se FiilisFit - mä haluun sinnekin! Apua!

19. Liikkuminen on ihanaa, kun siihen ei liity mitään paineita miltään taholta. Musta se on parasta silloin, kun liikuntaa harrastaa liikunnan vuoksi, eikä minkään muun :D Totta kai samalla on mukavaa, että pystyy vähän hallitsemaan painoaan jne., mutta että sen pääasia pysyy vain liikunnan aiheuttamassa nautinnossa. Siinä fiiliksessä!

20. Keväällä 2012 menin Nitan ravintotsekkaukseen, jonka sain ilmaiseksi Fiiliksestä ryhdyttyäni taas pojan syntymän jälkeen VIP-asiakkaaksi. Tuon jälkeen sain viimeisen raskauskiloni pudotettua ja painon pysymään ilman ihmeitä samoissa lukemissa; aloin syömään kunnolla ja paljon terveellisemmin ja aloin voimaan ihan hirveän hyvin. Samalla koin täydellisen vapautumisen tunteen kaikesta liikunnan "pakollisuudesta" (lue: laihduttamisesta) ja vihdoin monien vuosien jälkeen aloin tekemään asioita, jotka kaikessa yksinkertaisuudessaan tekivät minulle hyvää ja saivat minut voimaan hyvin. (Tuolloin muistin myös palautteluviikot........) Tuon jälkeen olen silloin tällöin ajautunut taas sinne pakkoliikunnan puolelle, mutta onneksi olen löytänyt vielä ainakin tien takaisin hyvinvointiin. Parasta on vapaus valita!

Tulipas pelottavan rehellinen postaus.