Lepyttelen teidät raakasuklaamoussella

Blogini on viettänyt hiljaiseloa ties kuinka kauan, en edes kehtaa katsoa edellisen postaukseni päivämäärää - apua! No, elämä on ollut kieltämättä aika hektistä työn, perheen, opiskelujen ja urheilemisen keskellä. Katsotaan, miten tämän blogin kanssa käy... Nyt ajattelin kuitenkin lepytellä teidän raakasuklaamoussella.

Ota esiin tehosekoitin ja veitsi. Ainekset mousseen ovat seuraavat:
- 1-2 kypsää avokadoa
- 6 taatelia
- 1dl mantelimaitoa
- 4 rkl kaakaojauhoja
- loraus hunajaa.

Heitä ainekset tehosekoittimeen, surauta mousseksi ja nauti. Tosta setistä tulee ainakin 3-4 annosta. On meinaan niin suklaista ja tuhtia, ettei sitä kovin paljon pysty syömään kerralla :) Tiesittehän muuten, että avokado on kaikkein iiseintä pilkkoa näin: halkaise avokado, lyö veitsi kiveen ja pyöräytä irti, tee veitsellä hedelmälihaan pysty- ja vaakaviiltoja, rutista ja purista kuorta kädellä ja liha tulee ulos! Avokado on nykyään mun lempparihedelmiä, jota tulee syötyä melkein päivittäin. Ehkä jatkossa vielä enemmän, koska toi mousse oli kyllä aikas herrrkkua!

Avokadoissa on eroja! Halpis pikku avokadot ovat mauttomia, usein ihan ihan raakoja ostettaessa, mutta kun niitä kypsyttelee kotona, niin pian ne ovatkin jo mätiä sisältä. Noi kauppojen verkkopussiavokadot ovat useimmat mätiä jo silloin kun ne vasta alkavat tuntua kypsiltä. Eli todellisia pettymyksiä. Välillä menee 3 avokadoa kerralla roskiin, kun kaikkien sisältä paljastuu musta ja haiseva hedelmä. Suosin mieluiten kalliimpia, makeampia, maukkaampia ja ei-mätäneviä valmiiksi kypsytettyjä avokadoja. Ja jos vain tarjontaa on, niin luomuversiot ovat entistä parempia. Näissä on ihan oikeasti eroja!

Nyt moussekupin äärelle!

Kolme erää kuntopotkunyrkkeilyä

Vihdoin viimein liikuntavire on noussut omalle tasolleen, eli minun loistoyksilön ollessa kyseessä, ihan tooosi korkealle! :)

Eilen illalla vaivauduin pitkästä aikaa kuntopotkunyrkkeilyn iltatunnille (Gentailla melkeinpä kaikki nyrkkeilyt on arkena klo 20-21, mikä on joskus _vähän_ tylsää). Alkupuolisko tunnista tehtiin helppoja näyttöjä ja treenailtiin ihan peruslyöntejä. Loppupuolisko tunnista käytettiin hienvalutukseen, kiroiluun, ähkimiseen, korviahuumaavan kovaäänisen musiikin kuunteluun ja tiukkiin eriin. Jokainen erä näytti tältä:
1. 40 sek suoria lyöntejä pistareihin (niin nopeasti kuin se on mahdollista > hapota kädet)
2. 20 sek sprawl eli hypätään lattiatasoon päkiät ja lantio maassa, kädet jää suoraksi kannattelemaan ylävartaloa, ja siitä ponkaistaan takaisin otteluasentoon, toistoja niin monta kuin ehtii (helvetillinen liike > syke 200)
3. 40 sek lyöntejä pistareihin
4. 20 sek breakdance (päkiät ja kädet maassa, matalasti "nelinkontin", pujotetaan jalka vastakkaisen jalan alta ja toinen käsi irtoaa lattiasta, jotta kropan saa käännettyä auki > syke 200)
5. 40 sek lyötejä pistareihin
6. 20 sek vuorikiipeily (kädet suorina lattiaa vasten vedetään polvi rintaan > peruskärsimysliike > syke 300).

Ja tämän ihanuuden jälkeen 2 minuutin tauko ja koko kierros uudestaan. Ja sitten vielä kerran. Voisi kuvitella, että kun noi työajat on noin lyhyet, että eihän se tunnu missään, mutta voin kertoa, että jos ton ekan rundin lyö täysiä, niin mulla ainakin jo tokan erän ekat lyönnit hapotti käsiä aika pahasti). Ihmeen monta sprawliakin sitä ihminen ehtii 20 sekunnissa. Niin monta, että sen jälkeen lyöminen tuntuu lepotauolta. Ennen kuin alkaa taas polttaa käsiä.

Ihan hemmetin hyvät treenit! Näitä lisää ja oon kesällä ihan huippukunnossa!!

Juoksulenkki

Tiedättekös mitä? Tammikuussa aloitetun elämäntaparemontin (no hehheh, ei nyt sentään) jälkeen voin iloisena todeta, että pienet flunssat eivät ole kaataneet kunnonkohotusprojektiani. Kerrankin, kerrankin, sain konkreettisia todisteita siitä, että mun kunto on kohonnut! 

Mittarina toimii mikäs muu kuin perinteinen juoksulenkki. Koska en harrasta aktiivisesti lenkkeilyä, vaan lähinnä satunnaisena "kun en nyt keksi muutakaan" -urheiluna, niin olen huomannut, että lenkki silloin tällöin heitettynä menee kevyesti. Siis jotain 3-5 kilometriä. Mutta jos olen parin päivän päästä koettanut uudestaan juosta tuota samaa matkaa, niin eipä kulje, ei sitten milllään. Siihen se lenkkeilyharrastus on sitten aina päättynytkin.

Nyt tähän on tullut muutos (lue: kunto on siis kohonnut). Viime viikon torstaina kävin juoksemassa noin nelisen kilometria - kevyesti ja leppoisasti. Aikaa meni puoli tuntia. Sunnuntaina laskiaispullamässäilyjen päätteeksi päätin karistaa kalorit pitkällä lenkillä. Totta kai mietin, että eipä tule lenkki kulkemaan... Vaan nytpä jalka nousi kevyesti. Juoksin Karjalankadun päästä Saimaankadulle, Lahdenkadulle, Kivintönmäen ylös ja pitkin Hirsimetsäntietä (ei edes toi jyrkkä nousu tehnyt tiukkaa) Energiahallille ja siitä Joutjärven kirkolle ja kotiin. Matkaa taittui yhteensä 7,5 kilometriä ja aikaa meni 50 minuuttia. No okei, ei nyt mitään huippuvauhtia, mutta olihan tossa pari isoa nousua, jotka hidasti :) En silti voinut uskoa, että ylipäätään jaksan juosta noin pitkän matkan!! Ja kotiin tulessa olo oli sellainen, että olisin hyvin voinut hölkötellä vielä pari kilsaa kevyesti. Eli kyllä mulla joku 10 kilsaa taittuis helposti.

Saattoi juoksukärpänen puraista tällasen jälkeen. Lenkkeily voikin olla ihan jees (silloin kun jaksaa juosta) :)