Tiedättekös mitä? Tammikuussa aloitetun elämäntaparemontin (no hehheh, ei nyt sentään) jälkeen voin iloisena todeta, että pienet flunssat eivät ole kaataneet kunnonkohotusprojektiani. Kerrankin, kerrankin, sain konkreettisia todisteita siitä, että mun kunto on kohonnut!
Mittarina toimii mikäs muu kuin perinteinen juoksulenkki. Koska en harrasta aktiivisesti lenkkeilyä, vaan lähinnä satunnaisena "kun en nyt keksi muutakaan" -urheiluna, niin olen huomannut, että lenkki silloin tällöin heitettynä menee kevyesti. Siis jotain 3-5 kilometriä. Mutta jos olen parin päivän päästä koettanut uudestaan juosta tuota samaa matkaa, niin eipä kulje, ei sitten milllään. Siihen se lenkkeilyharrastus on sitten aina päättynytkin.
Nyt tähän on tullut muutos (lue: kunto on siis kohonnut). Viime viikon torstaina kävin juoksemassa noin nelisen kilometria - kevyesti ja leppoisasti. Aikaa meni puoli tuntia. Sunnuntaina laskiaispullamässäilyjen päätteeksi päätin karistaa kalorit pitkällä lenkillä. Totta kai mietin, että eipä tule lenkki kulkemaan... Vaan nytpä jalka nousi kevyesti. Juoksin Karjalankadun päästä Saimaankadulle, Lahdenkadulle, Kivintönmäen ylös ja pitkin Hirsimetsäntietä (ei edes toi jyrkkä nousu tehnyt tiukkaa) Energiahallille ja siitä Joutjärven kirkolle ja kotiin. Matkaa taittui yhteensä 7,5 kilometriä ja aikaa meni 50 minuuttia. No okei, ei nyt mitään huippuvauhtia, mutta olihan tossa pari isoa nousua, jotka hidasti :) En silti voinut uskoa, että ylipäätään jaksan juosta noin pitkän matkan!! Ja kotiin tulessa olo oli sellainen, että olisin hyvin voinut hölkötellä vielä pari kilsaa kevyesti. Eli kyllä mulla joku 10 kilsaa taittuis helposti.
Saattoi juoksukärpänen puraista tällasen jälkeen. Lenkkeily voikin olla ihan jees (silloin kun jaksaa juosta) :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti