Rikos ennen joulua

Tunnustan teille syntini, hyvät lukijat. En ole puhdas pulmunen, vaan taparikollinen, huijari ja väärinkäyttäjä.

Viime lauantaina. Kyllä, tuona pimeänä joulukuisena iltana. Minä, lupauksen tehnyt blogisti, rikoin antamani pyhän valan olla herkuttelematta ennen jouluaattoa.

Toivon, että annatte armoa tuomiota lukiessanne, kun kuulette nämä lieventävät asianhaarat:
1. Asianomainen sai viettää iltaa yksin kotona sitten alkusyksyn 2011.
2. Asianomainen koki, että tällaisen erikoistapauksen edessä asetetuista säädöksistä voidaan joustaa.

Ps. Herkku- ja elokuvahetkeni sisälti: brietä, mustapippurijuustoa, viikunahilloa, glögiä, irtokarkkeja ja Heath Ledgerin. Enkä kadu hetkeäkään!

Pikkujoulut, osa II

Tänään on koittanut se suuri päivä, kun vietämme työpaikalla, hihihiiiii, pikkujouluja! :) Erityisen jännittäväksi päivän tekee se, että minä olen kahden muun työkaverin kanssa järkänneet nämä partyt ja muilla ei ole aavistustakaan, mitä kaikkea ilta tulee pitämään sisällään. Hahaha! En voi tietenkään paljastaa vielä teillekään, että mitä meillä on tulossa, huomenna sitten, odottakaahan vaan. Ehkä joku teistäkin on järjestämässä duunipaikan pikkujouluja, niin saatte vähän vinkkejä... ;)

Ensin pitää kuitenkin vielä tehdä töitä järjestelyjä. Salassa. Vaihtaa tietäviä katseita toisten pikkujoulutoimikuntalaisten kanssa, supista ja naureskella toisten selän takana. Ainiin, ja kampaajankin varasin - kerrankin meen laittamaan kampauksen (=kiharat) juhlan kunniaksi! Päätin kokeille ImaGoalin tarjoamaa oppisopimuslaisen pikkujoulutarjousta :) Olen käynyt tuolla kampaamossa jo vuosia, luotan! Tosi asiassa, varasin ton kampaajan jo alkuviikosta, kun ajattelin, että saan ton pojan silmätulehduksen kuitenkin, niin on sitten edes hiukset nätisti :D Ei ole näkynyt silmätulehdusta, päänsärky ja kurkkukipu enteilevät alkavaa flunssaa, jota olen nyt kaksi päivää torjunut inkivääriteellä, inkivääri-strepsilseillä, Buranalla ja inkivääri-porkkana-linssi-chili-keitolla.

Mut siis tänään räjähtäää! Ehdottomasti maailman parhaan megasiistit pikkujoulupartyt ever tulossa :D Täytyy toivoa, että noi muutkin tykkää.

Ja vielä fiilistelyä:

HAHA!

Sattuu ja tapahtuu

En koputtanut puuta, kun sanoin viime torstaina ääneen, että poika on ollut yllättävän terveenä tämän syksyn. Perjantaina kymmeneltä aamulla soitettiin päiväkodista: silmätulehdusepäily toisessa silmässä. Ei muuta kuin kamat kasaan ja poikaa hakemaan, päiväunien kautta lääkärille. Päätin käyttää Trion Laastari-klinikkaa, siellä on niin hyvä palvelu. Diagnoosina saatiin silmätulehdus molemmissa silmissä. Tippoja 6 kertaa vuorokaudessa ja rasvaa 3. Helppoa ton 2-vuotiaan kanssa...

Samana iltana poika päätti ryhtyä elektroniikka-asentajaksi. Rikkinäisen digiboxin epätoivoinen korjausyritys johti siihen, että toisen isovarpaan kynsi meni poikki. Pystysuorassa. Iso haava melkein varpaan puoliväliin asti. Huutoa, parkua, äidin naama valkoisena...

Lauantaiaamu alkaa itkulla: varpaaseen sattuu, korvaan sattuuuuuu. Äh. Suunnitelmissa oli lähteä siskon ja kummitytön luokse Helsinkiin yöksi pojan kanssa. Kotidiagnosoin korvakivun hammaskivuksi, koska pojalla ei ole koskaan korvatulehdusta ollut. Pääsimme matkaan ja hyvin meni!

Sunnuntaina reilu kahden tunnin päikkäreitten jälkeen poika ei meinaa nousta sängystä. Ei sitten millään. Korkeintaan sohvalle katsomaan Malttia ja Valttia. 38 astetta kuumetta...

Apua! Huolia, murheita, harmia. Noita on lähipäivinä riittänyt.

Kohta suunnistetaankin Trion terveyskioskille. Kai ne korvat on katsottava. Ja kurkku. Pojalla kun on angiinoita ollut muistaaksen 3 kertaa tänä vuonna. Ainiin, yleensä varmaan vanhempia ei nyt kovasti huoleta pieni kuumeilu, mutta meillä on vieläkin traumoja viime keväästä, kun pojalla nousi ihan yhtäkkiä kuume lähelle 40 astetta (nousu alle puolessa tunnissa) ja päälle kuumekouristuksia, hätääntyneitä puheluita, kirkumista, ambulanssin odottelua ja lopulta yö lastenosastolla. Vaikka kouristukset ovatkin vaarattomia, niin en ikinä unohda sitä tunnetta, kun katson velttoa ja siniseksi mennyttä lastani, joka ei reagoi mihinkään...

--

Arvatkaapa, kuinka ihanaa oli eilen suunnistaa Fiilikseen spinningiin ja cx:ään? Jättää hetkeksi kitinä, voihkinta, omat huolestumiset ja huonot yöunet. Hengittää syvään, keuhkot täyteen, ja puhaltaa hitaasti ulos.

Aamuinen yllätys

Päätin eilen, että nyt kyllä ryhdistäydyn taas tuon ruokavalion suhteen: herkut veks ja hyvät jutut takaisin! Illalla kävin rehkimässä kuntopotkunyrkkeilytreeneissä ja oli aivan mahtava fiilis. Pitkästä aikaa oli ihan perustreeniä, ei mitään liian vaikeita kuvioita, ja pääsi lyömään ja potkimaan ihan täysiä. Jep, se ei ole tarkoitus, että lyödään täysiä, mutta se vaan tekee niin hyvää (sielulle). Treenien jälkeen perus ananasrahkasetit ja nukkumaan. Haaveilin kyllä kirjahyllyn päällä majailevasta valkoisesta Tobleronesta, mutta pysyin tiukkana.

Aamuisin mulla on nykyään tapana napata jotain pientä aamupalaa kotona ja vielä vähän jotain pientä töissä. Olin oikein reipas ja tein aamulla ruisleivän avokadolla ja raejuustolla (=kuulostaa oudolta, mutta nykyään mun herkkuleipä!). Töihin olin varannut rahkaa. Mutta kattokaapa mikä mua odotti työpöydällä, kun olin saanut raahattua arseni töihin:

Tuore croissant ja mehu <3 Tällaisia yllätyksiä mä en ikinä jätä väliin. Tänään mulla on taas maailman paras duunipaikka! Jatketaan sitä terveellistä ruokavaliota taas vaikka huomenna ;)


Ps. Sunnuntainen CX vaikuttaa vieläkin.. Vatsa ja kyljet on ihan tautisen kipeät. Lähteeköhän se sillä millä on tullutkin....?

Anna hyvän kiertää

Joku aika sitten blogimaailmassa kiersi iloinen ns. anna hyvän kiertää -kampanja. En jaksa edes etsiä sitä alkuperäistä idean blogiäitiä, joka tempauksen pisti aluilleen, käyttäkää googlea, koska ajatus on niin idioottisimppeli: miksi et voisi kiireen keskellä olla avuksi toiselle ihmiselle. Nätti ajatus, voi kun ihmiset toimisivatkin aina niin! Ryhdyinpä sitten aprikoimaan, miten itse voisin toteuttaa tuota, ja kappas, tulikin ilmi, että minähän loistoyksilönä käyttäydyn ihan automaattisesti noin. Lukekaa ja ihailkaa, ystävät hyvät, tässä teillekin vinkkejä ihan arjen tilanteisiin:

1. Jos työpaikan kokouksessa ryhdytään etsimään jollekin työlle tekijää, älä ilmoittaudu vapaaehtoiseksi. Näin annat jollekin toiselle mahdollisuuden tarttua toimeen ja oppia jotakin uutta. Mitä antamisen iloa!

2. Kun työtoverisi selittävät iloisesti html:stä ja muista vierasperäisistä termeistä, joita et tunne, hymyile tietävän näköisesti ja yritä tulkita muiden ilmeistä, milloin kuuluu nauraa. Välillä voit tokaista joukkoon: "Aivan, aivan." vaikka et tietäisikään asiasta mitään. Kohteliaisuus kunniaan! Silmämunia voi pyöritellä sitten sille yhdelle toiselle työkaverille, joka on yhtä pihalla kuin sinäkin.

3. Kun työtov Kun asiakkaasi lähettelevät sinulle aikalailla turhanpäiväisiä sähköposteja ja tukkivat niillä jo muutenkin liian kiireisen päivän ja ahtaan sähköpostisi, forwardoi ne sekä niiden mukana kulkevat pikku työt harjoittelijoille. Hehän ovat oppimassa työelämästä - annat heille mahdollisuuden tehdä ihan oikeita töitä. Ja tässähän se hyvä ihan konkreettisesti kiertää.

4. Kun aviopuolisosi heittää saman mukavitsikkään sanaleikin noin miljoonannen kerran yhteisen 10 vuotta kestäneen taipaleenne aikana, älä sano mitään. Vaikeneminen on kultaa. Pura aggressiot myöhemmin, esimerkiksi combatissa. Tiedän, tämä on tosi vaikeeta. Aloita askeleittain - ekalla kerralla voit hieman älähtaa ja siitä sitten kohti hiljaisuutta. Loppuvaiheessa tokenet tilanteesta pelkästään silmämunia pyörittelemällä.

5. Kun olet räjähtämispisteessä, mene jumppaan. Pelasta läheisesi 3. maailmansodalta. Voiko ihminen enempää tehdä?

Kun on saanut lapsen

Pälätänpä teille nyt minulle niin kovin läheisestä aiheesta: Lapsesta. Tai vielä tarkemmin sanottuna, äiti-ihmisenä elämisestä sen jälkeen kun on saanut lapsen. Enkä nyt mene niihin vauva-arjen alkujärkytyksiin tai klassisiin lapsen saamisen jälkeen et pääse enää yksin vessaan. Siis tottahan se on! Mutta mulla on kerrottavana teille, hyvät lukijat, aivan uusia huomioita siitä, mikä kaikki on muuttunut tuon pikku riiviön asetuttua taloksi.

1. Juuri kun olen saanut kämpän kuntoon, vekara saa 1-2 minuutin välein päähänsä uuden leikin ja luonnollisesti uuden ympäristön ja lelut, jotka onkin paljon parempia kuin edelliset. Kymmenessä minuutissa kaikki lelut ja leluiksi kelpaavat tavarat (esim. uunikintaat, polkupyörän pumppu, kaulin, taskulamppu, johto ja tyhjät tölkit, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni) on levitetty ympäri asuntoa.

2. Ostaessani uutta takkia en suinkaan kiinnitä huomiota siihen, kuinka muodikas takki on. Nooooou! Kaikkein tärkeintä on hankkia takki, josta lähtee kuraiset kengänjäljet pyyhkimällä.

3. Muissakin asioissa käytännöllisyys on tullut uudestaan arvoon sitten oman lapsuuden. Esimerkiksi housut = käytännölliset. Hame = et pääse lähtemään päiväkodista, koska lapsi seisoo liimautuneen jalkoihisi hameen alla "piilossa".

4. Kokeilen yhä uudestaan, kuinka monta kertaa saan lopetettua itkupotkuhuutoraivarit ehdottamalla, että uusi edestä täytettävä pyynkinpesukone on ehkä syytä laittaa tänään pyörimään. Uskokaa, aika monta kertaa se on jo toiminut!

5. "Kohta lähdetään" tarkoittaa noin tuntia, kun ollaan lähdössä leikkarille, ja 2 minuuttia kun leikkarilta lähdetään kotiin.

6. Joskus treenien jälkeen kotiin palatessa siellä odottaa jotain tällaista:

7. Mutta edellinen onkin lapselle ihan iloinen asia: "Äiti ostaa uuden telkkarin."

8. Ne asiat, joista ennen ajattelit, että ne tapahtuu vain jollekin muulle, alkavat yhtäkkiä tapahtua juuri sinulle.

Voi surkeus :(

Tämä on niin väärin!! Tänään piti olla the päivä, kun pääsen viimein kokeilemaan FiilisFitiä. Näin ei nyt kuitenkaan pääse tapahtumaan, koska tulin tietysti kipeäksi :(

Eilen pääsin vielä kuntopotkunyrkkeilykurssin viimeiselle tunnille, mutta kieltämättä ihmettelin, että kuinka mua sattuu jalkoihin ja muutenkin veto oli pois, vaikka en ollut pariin päivään treenannut ollenkaan... Olin ihan loppu tunnin jälkeen ja painelin suoraan kotiin pehkuihin.

Positiivista on se, että nyt kun toi kurssi loppui, niin voin käydä potkunyrkkeilemässä Gentailla vaihtelevasti joko ma, ti, ke, to tai la - joten ehkä mulle löytyy ensi viikolla sauma päästä tonne Fitiinkin, heti kunhan olo kohenee! :) Muutenkin on kiva saada taas vähän väljyyttä noihin treenikuvioihin, on toi aika sitovaa, kun pitää kahtena päivänä olla jossain kurssilla... Siinä ei paljon treeniviikkoihin saa vaihtelua!

Yksi lisäkuvio on kyllä tulossa vielä kehiin. Osallistuin nimittäin duunipaikan salibandyjoukkueeseen... Joskus ala-asteella pelasin vähän, mutta en osaa YHTÄÄN! :) Mulle kovasti sanottiin, että kyllä siellä firmaliigassa pelataan vähän kevyemmin ja on naisiakin, mutta kohtahan se nähdään... En tiedä, uskallanko mennä kertaakaan pelaamaan - ellei ole ihan pakko :D Vähän pelkään, että työkaverit tulee vielä katumaan tätä ;)

Viikonloppu!!!

Jee, viikonloppu! Mitäs teillä on suunnittelmissa tälle viikonlopulle? Tässä vähän perjantaifiilistelyä.. ;)

Jotain vielä vähän minusta

Massiivisen menestyksen saanut blogipostaukseni Jotain minusta (kokonaiset 1 kommenttia - kiitos Anna, mutta todellisuudessa yksi tämän kuukauden luetuimmista jutuistani :)) saa nyt jatkoa. Eli vielä vähän lisää paljastuksia itsestäni, apua. Kerron vähän liikuntataustoistani ja tietysti sitä sun tätä minusta itsestäni..

12. Olen harrastanut liikuntaa aktiivisesti noin kymmenen vuotta. Ryhmäliikuntatunnit aloitin yliopistoliikunnan Les Millsin pumpeilla, joilla kävin varmaan 3-4 kertaa viikossa! (Mikä järki, en tiedä, mutta mä niin tykkäsin.) Kunnes uskaltauduin joogaan, intervalli-tunneille, stepiin..... Viikot Helsingissä urheilin yliopistoliikunnalla, viikonloput Lahdessa Fiiliksessä. Kun se ryhmiksen ovi oli kerran avattu, paluuta ei ollut.

13. Mutta ennen tuota ryhmäliikuntainnostusta olen aina ollut LÄSKI. Lapsena pyöreä pullukka, teininä ylipainoinen, nuorena ylipainoinen.... Päätavoitteeni oli tietysti laihtua. Olen viettänyt varmaankin 30 ikävuodestani 25 laihdutuskuurilla. Joskus elämäni on ollut pelkkää laihduttamista.... Se on surullista, mutta totta. Välillä vieläkin päähäni iskostuu ajatus siitä, että vielä pitäisi laihtua, pitäisi, pitäisi, pitäisi. Vaikka elämä on varmasti helpompaa ja kivempaa normaalipainoisena, elämä on myös todella paljon helpompaa ja kivempaa, kun liikuntaa saa harrastaa omien mielihalujen mukaan (eikä vain laihtuminen mielessä) ja sen tekeminen on iloista ja saa mielen iloiseksi. Siksi nykyään haluan asettaa liikuntatavoitteeni jonnekin muualle, esimerkiksi lihasten hankkimiseen tai jonkin tekniikan oppimiseen, kunnon kohottamiseen jne.. SE tekee minut iloiseksi. Taka-alalle yritän pistää sen, paljonko painan. (Ja tämä ei todellakaan ole minulle helppoa.)

14. Yhdessä edellisen pyrkimykseni kanssa yritän oppia ajattelemaan, että olen ihan hyvä tällaisena. Minusta ei ikinä tule mallinmitoissa, gasellinjaloin korkkareissa kulkevaa misukkaa :D Minä olen paksujalkainen, pömppömahainen hyväkuntoinen 30-vuotias äiti. Tietysti reidet voisi olla vähän ohuemmat, mutta kun ne ei tuosta muuksi muutu, niin... :)

15. Vihaan mieheni ominaisuutta pysyä hoikkana urheilematta ja syömällä mitä ikinä sattuu huvittamaan. Voi vitsi, miten ärsyttävää! Ja jos hän huomaa "lihonneensa" pari kolme kiloa, ne on karistettu viikossa parissa. Kuvittele tähän keskisormen kuva.

16. Ihmiset, jotka väittävät, että eivät välitä makeasta ovat a) valehtelijoita, b) patologisia valehtelijoita tai c) avohoitopotilaita. Niin, siis mun mielestä :D

17. Haaveilen välillä salaa ryhmäliikuntaohjaajan tai kahvakuulaohjaajan hommista. Huom. SALAA. Toistaiseksi olen päätynyt vain kiduttamaan kaveriani satunnaisesti kahvakuulatreeneillä, jotka vedetään aina henkihieverissä ja veren maku suussa. Olisin varmaan tosi kiva ohjaaja. Ja jokaisen kierroksen lopuksi teemme vielä 30 burpeeta..

18. Haluaisin harrastaa viikossa niin montaa eri lajia, ettei se vaan mitenkään voi olla ajallisesti mahdollista tai millään tasolla järkevää. En vaan voi sille mitään, että tykkään combatista, stepistä, kuntopotkunyrkkeilystä, kuulailusta, pumpista, zumbasta, hot joogasta (mä en oo käynyt siellä aikoihin - kalenterit esiin, milloin pääsis!), bodybalancesta.... Ja lisäksi haluisin mennä crossfit-kurssille ja alkaa harrastaa sitäkin. Ainiin, ja se FiilisFit - mä haluun sinnekin! Apua!

19. Liikkuminen on ihanaa, kun siihen ei liity mitään paineita miltään taholta. Musta se on parasta silloin, kun liikuntaa harrastaa liikunnan vuoksi, eikä minkään muun :D Totta kai samalla on mukavaa, että pystyy vähän hallitsemaan painoaan jne., mutta että sen pääasia pysyy vain liikunnan aiheuttamassa nautinnossa. Siinä fiiliksessä!

20. Keväällä 2012 menin Nitan ravintotsekkaukseen, jonka sain ilmaiseksi Fiiliksestä ryhdyttyäni taas pojan syntymän jälkeen VIP-asiakkaaksi. Tuon jälkeen sain viimeisen raskauskiloni pudotettua ja painon pysymään ilman ihmeitä samoissa lukemissa; aloin syömään kunnolla ja paljon terveellisemmin ja aloin voimaan ihan hirveän hyvin. Samalla koin täydellisen vapautumisen tunteen kaikesta liikunnan "pakollisuudesta" (lue: laihduttamisesta) ja vihdoin monien vuosien jälkeen aloin tekemään asioita, jotka kaikessa yksinkertaisuudessaan tekivät minulle hyvää ja saivat minut voimaan hyvin. (Tuolloin muistin myös palautteluviikot........) Tuon jälkeen olen silloin tällöin ajautunut taas sinne pakkoliikunnan puolelle, mutta onneksi olen löytänyt vielä ainakin tien takaisin hyvinvointiin. Parasta on vapaus valita!

Tulipas pelottavan rehellinen postaus.

Juhlia!

Pahoitteluni, hyvät lukijat, muutaman päivän hiljaisuudesta. Meillä on tänään sunnuntaina vietetty pienen miehen 2-vuotissynttäreitä, ja täytyy myöntää, että juhlat ovat vieneet kaiken aikani lisäksi myös energiat. Huhhuh! Onneksi nämä on vaan kerran vuodessa! Ehdin lauantaina sentään Annin step 3 -tunnille, ja sehän oli HYVÄ. Mulle on jostain syystä noi Annin stepin helpompia kuin Ninan, ehkä. Tai sit ne kaksi lautaa vaan pisti mut totaalisen ulapalle :)

Tässä vähän kuvaa, mihin mun viikonloppuni on kulunut. Pikku herra rakastaa Tuomas Veturia, ja toiveissa oli tietysti aiheeseen liittyvä täytekakku. No, yritystä oli ja tulihan siitä ihan ok :) Marsipaanin alle olisi pitänyt vaan jaksaa tehdä vielä joku kreemi. Apuna mulla oli ystäväni, joka on taiteilija, kuvataiteilija, muotoilija, graafikko... En mä siitä varmasti yksin olisi noin hyvää saanut. Ja maku oli myös hyvä, välissä on mustikka- ja vadelmamoussea, namnam!

Huomenna sitten taas ruotuun ja treenien pariin, jes! Tuntuu, ihan kun olisin vaan mässyttänyt ja ryönännyt koko viikonlopun, vaikka todellisuudessa olen raatanut kuin mikäkin kyökkipiika noitten kakkujen ja siivoilujen kanssa. Tulihan sitä tietysti tänään vähän herkuteltua, mutta pitäähän sitä aina välillä, eiks nii?

Viikko alkaa taas maanantaisilla kuntopotkunyrkkeilytreeneillä - toivotaan, että ohjaajat ottaa meistä taas kaikki mehut irti!!

Mitäs te hommailitte viikonloppuna?

K-15

Viime viikolla kuntopotkunyrkkeilytunnille ilmestyi nuori poika. Mietin heti, että eikö täällä olekaan mitään ikärajaa. Ja onhan siellä: kaikille tunneille ja kursseille ikärajana on 15 vuotta. Poika näytti ehkä noin 12-vuotiaalta. Ajattelin, että asia on varmaan ok, koska tatamin reunalla istui isä seuraamassa treenejä ja mitä ilmeisimmin tsekkailemassa, että mistä hommassa on oikein kyse. Poika treenasi mukana ja vaikutti oikein innokkaalta. Kiva juttu!

Eilen tunnille ilmestyi tämän samaisen pojan kaksi villimpää kaveria. Vanhempia ei näkynyt. Ehkäpä he olivat pojan koulukavereita, mutta käytökseltään ja ulkonäöltään vieläkin nuoremman oloisia. Vaikka treenejä piti tiukka, aikuinen mies, niin pojilla oli pitkin tuntia vähän vaikeuksia keskittyä, ja lopputunnista muutama minuutti kuluikin poikien odotteluun ja puhutteluun. Ei, tunnilla ei sooloilla. Ei, pistehanskaa ei saa ikinä ottaa pois edestä, kun toinen lyö. EI EI EI.

Ryhdyin miettimään, antaisinko oman 12-vuotiaan pojan tulla harrastamaan kuntopotkunyrkkeilyä. Kun katselin noiden poikien meininkiä, niin epäilen, että en antaisi. Pelkäisin, että poika alkaisi koulussa tai muualla esittää oppimiaan lyöntejä tai potkuja, tai pahimmassa tapauksessa suutuspäissään hölmöilisi vielä pahemmin. Ja treeneissä riekkuminen ilta 8-9 aikaan takaa sen, että ensinnäkin treenit menee pelleilyksi ja veikkaanpa, että tänään saattaa poikia vähän väsyttää.. Olisin myös huolissani turvallisuudesta treeneissä, jos keksittymiskyky ei riitä ohjeiden noudattamiseen.

Vai olenkohan mä vaan vähän tiukkis? Luulen, että itse olisin noin käyttäytyvän pojan vienyt joko @leticille tai muun järjestäjän LASTEN kurssille. (Yritin miettiä tähän vielä jotain toista vaihtoehtoa, mutta ei, en mä millään keksi. Kyllä tuonikäisten lasten paikka on harrastaa toisten lasten kanssa, eikä tulla kikkailemaan aikuisten treeneihin - vieläpä lajia, joka väärinkäytettynä voi saada pahaa aikaan.)

Mitä mieltä te olette? Olenko tuleva natsimutsi?

Fiilisvirus, sanakirjamääritelmä

Fiilisvirus

Lääk. Virusperäinen tauti, joka tarttuu kuntostudion atmosfääristä. Virusta voi kantaa myös piilevänä. Viruksen aiheuttaman taudin oireet: kuntoiluinnostus, tahdosta riippumattomat pupuhyppely- ja/tai burpee-sykkeenkohotukset; ojentajadippien, hoover-askellusten tai vinolevityksien toistaminen hymyillen. Oireet voivat uusiutua kerran tartunnan saatua. Hoitomuotona käytetään kovaa treeniä vähintään 5 kertaa viikossa. Ark: Muhun iski ihan kauhee fiilisvirus, mun on pakko päästä jumppaan!

Iloinen lauantai

Viime yö meni vähän hulinoissa, kun pojalla on vaihteeksi flunssa ja nenä niin tukossa, ettei nukkumisesta meinannut tulla mitään. Pääsin itse nukkumaan perjantaina vasta yhden aikoihin yöllä, ja tietysti olin koko ajan ihme valvetiloissa ja odotin, milloin poika kapuaa taas sängystään pois ulisemaan...

Olin illalla ollut reipas ja laittanut aamuksi valmiiksi tuorepuurosysteemit tulemaan. En ollut piiiiitkään aikaan syönyt tuorepuuroa, koska totta puhuen, useimmiten se on maistunut niin kaamealta, että ei sitä vaan ole pystynyt syömään. Nyt sitten innostuin kokeilemaan Nitan Facebookiin postaaman linkin takia, jossa suositeltiin tattarituorepuuroa ja sekaan heitettiin taateleita. Namsk! Liotin siis tattari (GoGreenin rouhetta, kun muuta ei nyt kaapista löytynyt), manteleita ja taateleita. Aamulla heitin tehosekoittimeen vielä omenaa ja avot. Puurosta tuli syötävää :) Ulkonäkö ei ole kovin kaunis, mutta syötävää se oli!

Tällä tankkauksella ja kuuden tunnin yöunilla suunnistin Fiilikseen step 3 -tunnille (joka siis on entinen step 2 -tunti). A-p-u-a. En ollut KOSKAAN ENNEN stepannut kahden laudan kanssa, joista toinen kuului vielä vieruskaverille. Mulla oli kaksi vasenta jalkaa liikenteessä koko ajan, huhhuh. Puurolla pärjäsin kyllä hyvin noin niin kuin jaksamisen puolesta, mutta pää ei pelannut ollenkaan :) Jättäydyin suosiolla helpompiin versioihin, ja toivotaan, että parin viikon päästä, kun on taas tuo Ninan tunti, niin pääsen jo vähän paremmin mukaan :) Mut siis mahtavuutta: aina on jotain uutta ja yllättävää, kun Fiiliksessä vaihtuu sarjat!!! Aina on jotain opittavaa! Mulla oli pitkästä aikaa sykevyökin treeneissä: keskisyke 144, maksimi 169 ja kulutus 540kcal. Eli vähän himmaamallakin ihan kivat sykkeet ja kulutus ;)

(Ja sivuhuomautuksena: kukaan ei ole kertonut mitään siitä FiilisFit-tunnista - liittyykö se uusi kello seinällä jotenkin siihen????? En kestä! Milloin mä pääsen kokeilemaan sitä, kun noi nyrkkeilytreenit sotkee nyt mun kuvioita! :D)

Treenien ja päikkäreiden jälkeen käveltiin vielä pojan kanssa (hän tosin istui rattaissa) viiden kilometrin lenkki aurinkoisessa säässä mummin luo. Kerrankin sai vähän ulkoiltua ja liikuttua vielä jumpan lisäksi. Kaunis sää inspiroi meidät vielä illemmalla Joutjärven rantaan kuvailemaan pojan 2-vuotiskuvia. Ensi viikonloppuna pitäisi olla juhlat, huhhuh! Tässä teille yksi mun suosikkikuvista. Eiks oo aika söpis? <3

Jotain minusta

Ajattelin, että teille, hyvät lukijani, on tullut jo kyllästymiseen asti näitä samoja jee, siistii, ihq Fiilis, vähänkö hyvä meininki -postauksia. Joo, on kiva urheilla, ei siitä pääse mihinkään, mutta ainakin itse haluan lukiessani blogeja saada joskus välähdyksiä myös itse blogistista. Tämä postaus ei siis ole kirjoitettu vain siksi, että itsestä on kiva puhua vaan ihan vain teitä ajatellen. ;)

Niinpä postaankin teille tänään tällaisen itse kyhätyn 10 faktaa minusta. Näitähän tuskin on missään ikinä ennen ollut. Olen edelläkävijä.

1. Syön arkena aina aamiaisen töissä. Muuten joutuisin laittamaan pojallekin aamiaista, ja siihen olen kertakaikkiaan aivan liian laiska. Niinpä on paljon helpompaa tipauttaa poika päiväkotiin aamiaiselle ja nauttia oma aamupala töissä kaikessa rauhassa.

2. Jos edellisestä / edellisistä postauksista ei ole käynyt ilmi, niin minulla on pian 2 vuotta täyttävä uhmaikäinen, rasavilli poika (tosin isovanhempien mielestä niiiiin kiltti.. joo, paitsi kotona). Ainiin, on mulla aviomieskin. Joskus haaveilen toisesta lapsesta, mutta toistaiseksi olen aika pian laskeutunut pilvilinnoista.

3. Olen ollut kolme vuotta naimisissa. Kaksi ensimmäistä hääpäivää unohdin.

4. Syntymäpäiviä en unohda koskaan (lue: omia syntymäpäiviä). Aviomiehen kanssa olen pitänyt yhtä 11 vuotta, mutta vieläkin tekee vaikeuksia muistaa, oliko hänen syntymäpäivä 28. vai 29.4. Mies laittoi uuteen pyöränlukkooni koodiksi oikean vastauksen.

5. Tykkään rutiineista. Toimitan esimerkiksi kaikki aamuaskareet vuodesta toiseen samassa järjestyksessä.

6. Olen töissä IT-alan yrityksessä. Tosin työskentelen kirjoitushommissa, joten en silti ymmärrä tietokoneista tai palvelimista yhtään enempää kuin sinäkään. Mulle just naurettiin, kun lausuin Java 'jaava' - hei, ei kukaan sano jaaaava! Oh, vähän mä oon dorka.

7. 98% työtovereistani on miehiä, keski-ikä lienee n. 30 vuoden kieppeissä. Täällä kiroillaan aika paljon, vessassa kirjoitellaan sähköposteja, heitetään jotain ihme koodausläppää, juodaan cokista (EI light/zero) ja pelataan NHL:ää (eli änäriä). Kai noi joskus jotain töitäkin tekee ;)

8. Olen opiskellut Helsingin yliopistossa pääaineena suomen kieltä. Opintojen jälkeen työskentelin valtiolla ja väänsin exceleitä reilut neljä vuotta (no, olin äitiyslomallakin välillä). Nykyisessä työssäni olen ollut kohta puoli vuotta.

9. Sivuaineina opiskelin kotimaista kirjallisuutta, viron kieltä ja viestintää. Työkkärin ammatinvalintapsykologille huusin viime kesänä, että miksi yliopistossa ei keskitytä siihen, ettei humanistit opiskele IHAN MITÄ SATTUU. Enhän mä tuu ikinä saamaa mitää järkevää duunia tällasilla hömppäopinnoilla. Puoli vuotta sitten mulla kävi tuuri. Olen ikionnellinen.

10. Mä näytän valokuvissa usein aika tyhmältä.

11. Lempiruokani on jäätelö. Jos ette ole huomanneet.

Se oma juttu

Eilen zumbassa rupesin miettimään sitä, kuinka ihanaa on nähdä, tavata ja kokea ihmisiä, jotka ovat löytäneet sen oman juttunsa. Tiedättehän, kun näkee ihmisen työnsä ääressä ja voi tuntea sen ilon, mikä tekemisestä huokuu. Siitä saa itsellekin voimaa ja sitä alkaa haaveilemaan, josko itsekin vielä löytäisin sen asian, jonka parissa muut ajattelisivat vitsi miten hyvä!

Ehkä tämä johtuu jostain huhutusta kolmenkympinkriisistä, voi olla. Mutta nyt vasta ensimmäistä kertaa olen ryhtynyt miettimään, että mitäköhän sitä tekisi. Ja huomaan ympärilläni muidenkin miettivän samaa ja etsivän jotain. Jotain, jolla ei ole vielä nimeä.

Mutta silloin kun taas näkee tuollaisen oman paikkansa löytäneen ja lunastaneen ihmisen, sitä ajattelee, että kyllä minäkin vielä teille näytän! Erityisen mahtavaa on nähdä, kun joku kaveri rohkaistuu, löytää oman juttunsa ja pistää tuulemaan. Näin kävi juuri ystävälleni, joka perusti oman yrityksen, blogin ja pääsi haaveilemaansa kouluun opiskelemaan jotain ihan muuta, kun mihin tiet oli lukion jälkeen vieneet. Ällistyttävää, ihanaa ja tämän ikäisenä kun ei jaksa enää olla kateellinen, haha, niin ei voi muuta sanoa kuin että onnea matkaan, ystävä hyvä!

Ihanaa, kun ihmiset puhuvat unelmistaan. Ja seuraavalla kerralla kun heitä tapaa, he ovatkin ryhtyneet toteuttamaan niitä - mieletöntä!

Olen jo vuoden päivät miettinyt, mikähän se mun ala tai juttu voisi olla, jossa olisin hyvä ja josta vain yksinkertaisesti nauttisin. Vuosi sitten olin vielä hoitovapaalla ja odotin kuumeisesti paluuta ei niin ihanan työn pariin. Keväällä pitkän työnhaun jälkeen palaset yhtäkkiä loksahtivat, ja sain osittain omaa alaani sopivan työpaikan. Olin vielä kuitenkin epävarma ja ajattelin en osaa, en osaa! Nyt vajaan puolen vuoden jälkeen olen vihdoin saanut tuntea, että osaanpas ja oikeastaan aika hyvinkin, jes!

Olisikohan tämä sittenkin ihan vaan se mun juttu. Meinaan kirjoittaminen. Pääsinkö mä näin helpolla.

Juhannus tuli ja meni

Lapsen myötä on juhannuksen viettomme muuttunut aika radikaalisti. Aikaisemmin rellestettiin mökillä tai missä milloinkin, mutta nyt on mukavaa hengailla vaan perheen kanssa kotona ja nauttia hiljaisesta kaupungista. Piipahdettiin me kuitenkin lauantaina vanhempieni mökillä pitsalla. Ja kyllä, raakasuklaakakku oli paljon parempaa kuin odotin! Herkkua!!

Perjantaina oltiin vaan kotosalla, omalla leikkikentällä ja suoritettiin erittäin tärkeä tehtävä:  melkeinpä naapurissa asuvien ystäviemme kissat Aulis ja Miina piti ruokkia. Lauantaina oli sitten pitsapuuhat ja juhannuskakkua, eli raakasuklaakakkua, jonka reseptin löysin ihanasta Kaikki mitä rakastin -blogista. (Blogin lisäksi myös tuo Siri Hustvedtin kirja Kaikki mitä rakastin on ihan extraihana.)

Tässä meidän juhannus valikoituina kuvina. Eli siis ne kaikkein tärkeimmät pointit.

So far, so good - raakaa ruokaa koko päivän

Koska on juhannusviikko, olisi ollut liian karua laittaa ihteään likoon ja kokeilla kokonainen viikko raakaruokavaliota. Kuulin juuri, että vanhempani aikovat tarjoilla lauantaina mökillä pihan kiviuunissa valmistettua, luonnollisesti itse tehtyä (tai ehkäpä jopa mieheni tekemää - entinen pizzakokki kun on), pitsaa! Jos olisin tuota päivää vääntänyt raakaruoalla, olisin saattanut hieroa rannetta pöydän kulmaan ja toivoa edes hidasta kuolemaa.

Niinpä päätin eilen, että pidän tänään kokeilumielessä yhden raakaruokapäivän! En tiedä, oliko päätös illan tunteina nytkään kovin järkevä, unohdin meinaan yhden aika ison asian: meillä on tänään hääpäivä :) No, eipä tarvitse pähkäillä, pitäisikö mennä jonnekin syömään, ja tunnin valinnanvaikeus ravintolassa juustokakun ja suklaakakun välilläkin voidaan unohtaa! Sen sijaan päätin tehdä juhannukseksi raakasuklaakakun. Kerron sitten teille myöhemmin siitä lisää.

Sen verran jouduin joustamaan tästä äkkinäisestä raakapäivästä, että en mää millään voinut jättää aamukahvikupillista kerrasta veks! Se on ollut niin oleellinen osa aamujani jo, hmmnn... kymmenen vuotta? että ei siitä niin vaan luovuta. Kokeilin kahvitonta aamua noin puoli vuotta sitten, eikä päänsärky helpottanut edes 1000mg panadolilla. Puolilta päivin keitin kaffet. Eli tämä on sellainen 98% raakaruokapäivä :)

Aamukahvin jälkeen surautin smoothien: omenaa, päärynää, ananaspurkki mehuineen, mantelijauhoa, macaa.. Oli hyvää! Ja täyttävää. Sitten pyöräilin töihin.

Ennen lounasta nappasin kiivin ja pari pähkinää&rusinaa, kun maha rupesi jo vaatimaan lisätäytettä. Lounaalla söin ison kasan salaattia: paria eri salaattia, pari porkkanaa, pari tomaattia, puolikas avokado ja kourallinen pähkinä-hedelmä-sekoitusta. Lorautin joukkoon pari t-lusikallista oliiviöljyäkin, vaikka en ole varma käytetäänkö sitä raakaruoassa. Hifistelijät taitaa käyttää vaan jotain kookosöljyä (joka on hyvää! mutta pirun kallista) :) Vähän olisin kaivannut jotain suolaista, olisi pitänyt heittää aurinkokuivattuja tomaatteja tai oliiveja vielä salaattiin.

Välipalaksi banaania ja omenaa. Kotona tein elämäni ensimmäisen viherpirtelön: salaattia, selleriä, appelsiinia, ripaus suolaa ja hunajaa, mantelijauhoa... Vähän kaikkea, mitä nyt kaapista löytyi! Täytyy sanoa, että juoma ei ollut niin pahaa kuin odotin, vaan ihan juotavaa - ei nyt ehkä lempijuomani, mutta meni alas ihan kevyesti :)
Jälkiruoaksi nappasin pari taatelia, nam!

Iltapalaksi ajattelin surauttaa vielä yhden smoothien viime kesältä jääneistä viimeisistä mustikoista ja ananaksesta.

Innostuin noista pirtelösysteemeistä sen verran, että voisin ottaa ainakin aamiaiseksi tavan tehdä sellaisen. Ainoa huono puoli on se, että poika ei tykkää, kun "äiti poraa" :D Liian kova meteli!

Smoothien ohella parasta päivässä oli kuitenkin nämä ruusut, jotka odottivat minua kotona <3

Blogini mun

Olen ihan äimistynyt, että lukijat kaikkosivat viikonloppuna. Mitä? Onko jollain muka parempaa tekemistä aurinkoisena, helteisenä (juhlahumuisena) viikonloppuna kuin lukea blogeja? Petturit!!

Anyhow, kerronpa nyt blogini tähänastisesta taipaleesta. (Ilmeisesti lähinnä äidilleni, se sentään käy säännöllisesti katsomassa, olenko kirjoittanut jotain. Nämä jutut on kuulemma niin "hirveän hauskoja", mutta tämän siis sanoo ihminen, joka ei koskaan aikaisemmin ole lukenut blogeja....) Reilun viikon auki olleessa blogissani on käyty klikkailemassa sivuja jo lähes 1500 kertaa: ihan mieletöntä!! Päivittäin lukijoita käy (lukuunottamatta tätä viikonloppua) noin 100-200, parhaimpina päivinä(ni) jopa reilu 300. Ajattelin meinaan, että saan tänne (äidin lisäksi) ehkä kaksi päivittäistä lukijaa (siskoni, joka ei kuulemma olekaan muistanut täällä edes käydä - petturi!! - sekä painostamalla jonkun kaverin).

Kiitos kaikille lukijoille! Tästä on hyvä jatkaa.

Aikooko joku hullu muuten tänään urheilla? Kovat oli blogistin suunnitelmat suunnistaa tänään pumppiin, mutta kun mittari näyttää lähemmäs +30 astetta, niin uimarantakin huutelee ja kutsuu luokseen. Joku pumppiin menijä voisi laittaa perusteluja sille, miksi ihmeessä näillä keleillä pitäisi nostaa rautaa (jos ny joku tänne sivustolle eksyy). Edit: Kävin sovittamassa shortseja eri kaupoissa. Nähdään pumpissa!



Ps. Kuinka paljon ihmisen tekee mieli silloin jäätelöä, jos jo aamulla miettii, miten voisi päästä nielurisaleikkaukseen?

Tarjouspyyntö

Hyvä Fiiliksen väki,
pyytäisin tarjousta seuraavasta: Haluaisimme ystäväni kanssa tulla pitämään teille jumppatuntia. Syynä kaikki kipu ja kärsimys, jonka olette meille aiheuttaneet. (Kerrankin kaverini vatsalihakset tuli kipeäksi bodycombatin jälkeen, kiitosta vaan siitäkin. Ja minua sattuu vieläkin joka paikkaan maanantaisen cx-tunnin jäljiltä.) Nyt me haluaisimme päästä pitämään Teille tuntia, jotta voisimme kerrankin pistää teidät hyppimään vaikka niitä pupu-hyppelyitä ja muita mukavuuksia. Saimme idean ilmoituksestanne, jossa tarjoatte yksityistunteja esimerkiksi polttareita varten. Paljonko tämä lysti kustantaisi toisin päin, niin, että me pidämme teille tunnin (ja postailemme ympäri salia ja pyydämme laskemaan, hyvät naiset, peppua alaspäin kun puoli tuntia hoover-asennossa on vasta kulunut)?



Terveisin,
Heidi ja Satu