Eilen zumbassa rupesin miettimään sitä, kuinka ihanaa on nähdä, tavata ja kokea ihmisiä, jotka ovat löytäneet sen oman juttunsa. Tiedättehän, kun näkee ihmisen työnsä ääressä ja voi tuntea sen ilon, mikä tekemisestä huokuu. Siitä saa itsellekin voimaa ja sitä alkaa haaveilemaan, josko itsekin vielä löytäisin sen asian, jonka parissa muut ajattelisivat vitsi miten hyvä!
Ehkä tämä johtuu jostain huhutusta kolmenkympinkriisistä, voi olla. Mutta nyt vasta ensimmäistä kertaa olen ryhtynyt miettimään, että mitäköhän sitä tekisi. Ja huomaan ympärilläni muidenkin miettivän samaa ja etsivän jotain. Jotain, jolla ei ole vielä nimeä.
Mutta silloin kun taas näkee tuollaisen oman paikkansa löytäneen ja lunastaneen ihmisen, sitä ajattelee, että kyllä minäkin vielä teille näytän! Erityisen mahtavaa on nähdä, kun joku kaveri rohkaistuu, löytää oman juttunsa ja pistää tuulemaan. Näin kävi juuri ystävälleni, joka perusti oman yrityksen, blogin ja pääsi haaveilemaansa kouluun opiskelemaan jotain ihan muuta, kun mihin tiet oli lukion jälkeen vieneet. Ällistyttävää, ihanaa ja tämän ikäisenä kun ei jaksa enää olla kateellinen, haha, niin ei voi muuta sanoa kuin että onnea matkaan, ystävä hyvä!
Ihanaa, kun ihmiset puhuvat unelmistaan. Ja seuraavalla kerralla kun heitä tapaa, he ovatkin ryhtyneet toteuttamaan niitä - mieletöntä!
Olen jo vuoden päivät miettinyt, mikähän se mun ala tai juttu voisi olla, jossa olisin hyvä ja josta vain yksinkertaisesti nauttisin. Vuosi sitten olin vielä hoitovapaalla ja odotin kuumeisesti paluuta ei niin ihanan työn pariin. Keväällä pitkän työnhaun jälkeen palaset yhtäkkiä loksahtivat, ja sain osittain omaa alaani sopivan työpaikan. Olin vielä kuitenkin epävarma ja ajattelin en osaa, en osaa! Nyt vajaan puolen vuoden jälkeen olen vihdoin saanut tuntea, että osaanpas ja oikeastaan aika hyvinkin, jes!
Olisikohan tämä sittenkin ihan vaan se mun juttu. Meinaan kirjoittaminen. Pääsinkö mä näin helpolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti