Salibandy-voitto ja pistetilastot auki

Eilen oli ihan mahtavuutta! Työpaikan salibandy-joukkue on tähän asti ottanut aika rankasti turpaan, mutta eilen oli viimein meidän vuoro voittaa!! Ensimmäinen erä mentiin tasaluvuissa. Toisen erän alussa vastustaja pääsi hetkellisesti niskan päälle, mutta kun viimeiset kymmenen minuuttia oli jäljellä, meidän joukkue meni useamman maalin johtoasemaan. Wuuuuhuuuuuu!

Tiedoksi siis uusille lukijoille, että meidän työpaikan joukkue, johon kuulun, pelaa kortteliliigassa duuni-sarjassa. Itse olen joskus lapsena vähän pelannut, mutta olen siis total looser tuolla saralla. Koska meidän joukkueessa on niin vähän osallistujia, niin olen sitten roikkunut mukana, kun ei noi hyvätkään pelaajat jaksa ihan koko 50 minuuttista juosta :)

Kun mulla on nyt ollut tämä tavoite, että koetan ylittää itseni ja päästä parempiin suorituksiin, niin vein tämän idean sitten tuonne salibandyn puolellekin. Aikaisemmin olin meinaan hieman arkajalka ja pelkäsin ottaa kontaktia. No, pelkään mä vieläkin ottaa kontaktia, mutta eilen mentiin jo vähän parempaan suuntaan. Menin meinaan ihan rohkeasti vaan päälle, häiritsemään ja ottamaan palloa. Sain jopa katkoja aikaiseksi! Lisäksi onnistuin muutamaan otteeseen ottamaan pallon jopa haltuun ja SYÖTTÄMÄÄN. Voitteko kuvitella? Lähdin koko peliin sillä ajatuksella, että aion juosta kuin hullu ja jos en muuta, niin häiritsen vastustajaa kaikilla mahdollisilla tavoilla :D Puolivälissä ajattelin, että nyt loppui arkailu: ollaanhan me nyrkkeilyssäkin harjoiteltu pystypainia, niin en mä nyt ihan pienestä kaadu ;) Olin siis rohkea, minun mittakaavassani. Ja huomattavan rohkea edellisiin peleihin verrattuna.

Hiki oli ihan järkyttävä. Toi on oikeesti tosi raskasta! Juosta suuna päänä ympäri kenttää :) Hölkkää ja spurttia jatkuvasti. Mutta onnistuin niin hyvin, että pääsin pistetilastoihin: syöttöpisteillä! Yhden kerran olin jo itsekin tekemässä maalia, kun pallo lipui jo maaliviivalla, mutta vielä se maalivahti onnistui sen sieltä noukkimaan, samperi! Ensi kerralla avaan kyllä jo noi maalitilastotkin.

Sanoin töissä, että kun nää pelit on ohi, niin me aletaa ottamaa omia vuoroja Energiahallilta. Mun täytyy treenata näitä omia tyyppejä vastaan ja rohkaistua noissa painihommissa. Ensi vuonna mä oon meiän maalitykki! ;)

Miehet ne vasta on kummallisia otuksia

Pidän itseäni kohtuullisen (tai paremminkin todella) suvaitsevana ihmisenä. Yleensä ajattelen, jotta tehköön ihmiset mitä tykkäävät, mitäpä se minulle kuuluu. Mutta huono käytös on sellainen, jota mä en vaan voi ymmärtää.

Tapahtui eilen kortteliliigan duunisarjan 3. divisioonan pelissä

Pelailimme toisen yrityksen joukkuetta vastaan. Meidän joukkueessamme oli jostain syystä käynyt kato, ja meillä ei ollut kuin kaksi vaihtomiestä. Tästä syystä minä paskanakin pelaajana taisin juoksennella kentällä suurimman osan peliajasta, koska mun osani ei siellä ole kovin raskas (=en osaa pelata) ja kuntoa riittää juosta :)

Meitä ennen pelasi kaksi muuta saman divarin joukkuetta, joita vastaan me oltiin jo kunniallisesti hävitty noin kymmenellä maalilla aikaisemmissa peleissä.

Puoliajan jälkeen tilanne oli tiukan alun jälkeen jo taas kääntynyt vastustajan eduksi. Kentän laidalle ilmestyi ilmeisestikin noita edellisiä vastustajiamme ihailemaan taidokasta peliämme. Sieltähän sitten rupesi kuulumaan hienoja kommentteja, kuten

"Ei uskaltanut syöttää muijalle, hahahahhaaa!"

"No nyt nyt nyt, eiiii, ei taaskaan muija saanut syöttöä."

"Seiska (=minun pelinumeroni) oli kyllä ihan paras pelaaja, haahaahaaahaa!"

Siis anteeksi. En tiennyt, että
a) duunisarjan alimmassa divarissakin pelaavien yritysten työntekijöiden pitää olla jotain helvetin ammattilaisia, jotta peleihin saa osallistua
b) luulin, että siellä pelataan huvin vuoksi ja urheilun kannalta
c) jos on huono jossain asiassa, niin sitä ei saa edes yrittää.

Tajusin, että harrastan tosi paljon sellaisia asioita, joissa oikeastaan olen aika huono tuon salibandyn ohella (esim. zumba, kuntopotkunyrkkeily, askartelu..). Mä en vaan ollut ajatellu, että sillä olisi jollekin toiselle ihmiselle väliä. Vitsi, että rupesi ketuttamaan. Ihan vaan se, että TÄSSÄ ON EHKÄ YKSI SYY, MIKSI NAISET EI OSALLISTU NOIHIN PELEIHIN. Itse kaivoin rohkeuteni ja menin muiden mukaan. Saattoi tosin jäädä viimeiseksi kerraksi.

Ps. Ja voisitteko kuvitella, että näkisitte jossain tollasessa tilanteessa naisia huutelemassa miehelle, joka olisi tullut johonkin ns. naisvaltaiselle alueelle kokeilemaan siipiään? Esim. jos joku mies nyt rohkenee joskus zumbaan, niin se nauretaan sielä ulos tai lopuksi taputellaan olalle ja sanotaan, että v**** että olit paska. En mäkään usko. MIEHET!!!!!!

Karkuun kotoa

Viikonloppu ei mennyt hujauksessa. Se oli pitkä kuin mikäkin. Mä en yhtään välitä noista lauantaipyhistä! Pelkkää kotona loikoamista, tv:n tuijottelua ja tylsistymistä..

Perjantai-iltana meillä oli taas kortteliliigan salibandy-peli. Se oli kuin edellisen toisinto: me hävittiin jotain 11-3 tai silleen, en muista tarkkoja lukemia :) Mutta puolustuksesi voisin sanoa, että meidän oma maalivahti ei ollut paikalla, koska hän sai äkkilähdön Ranskaan pelaamaan jotain peliä (Kyllä, jotkut ihmiset tienaavat rahaakin pelaamalla tietokoneella!), ja jouduimme turvautumaan lainamaalivahtiin. Ei hyvä. Positiivista oli se, että pelaaminen oli mukavaa - maaleista viis - ja pääsin kerran laukomaan maalia kohden. :)

Jo perjantaina kurkku tuntui karhealta, mutta en voinut jättää joukkuetta pulaan, ja urheasti tankkasin koko illan inkivääriteetä. Lauantaina olo ei ollut kovin kehno, mutta en uskaltautunut Fiilikseen, vaikka olin niin kovasti suunnitellutkin. Sen sijaan kävin haukkaamassa happea kaverin kanssa tunnin kävelylenkillä. Muuten, inkivääritee on must juttu flunssan torjunnassa!! Suosittelen erityisesti thai-ruokakaupoissa tai Furat-elintarvikkeessa myytävää Hotta-teetä (mm. Furatilla maksaa vain 4e!). Se oikeasti auttaa flunssaan ja olen vakuuttunut sen ehkäisevästä (flunssan) vaikutuksesta myös. Viime talvena en sairastunut ollenkaan, kun lipitin sitä melkein joka päivä. Paitsi sitten keväällä, kun en enää lipittänyt. Empiirinen tutkimus todistaa siis väitteeni oikeaksi: juokaa inkivääriteetä.

Eilen sunnuntaina olin jo tulossa hulluksi. Aamulla oli jo pakko lähteä pojan kanssa pihalle. Mies kun oli taas vaihteeksi "sairaana". Lainausmerkeissä, koska itse kun vain hyvinhyvin harvoin olen sairaana (=flunssassa, se on se tee), niin en voi ymmärtää, miten yskä ja nuha voi lamaannuttaa ihmisen about kolmeksi päiväksi. Siis ei edes kuumetta! Tsiisus.. Luin kyllä kerran jostain iltapäivälehdestä, että miehet tuntevat itsensä paljon sairaammiksi kuin naiset tavallisessakin flunssassa. No, onneksi heidän ei tarvitse synnyttää. En joka tapauksessa jaksanut enää sekuntiakaan kuunnella sitä voihkimista ja valittamista. Ja pojan totaalinen hoitovastuu taas kerran minulla. Illan päätinkin sitten omistaa ihan itselleni ja suuntasin Fiilikseen spinningiin ja CX:ään.

Josta pääsemmekin lempiaiheeseeni: CX. Aivan tautinen sarja! Se 2. biisi oli ihan tappokamaa. Ja 3. ja 4. Aiii!!! Ihan järkyttävää. Mikähän sadomasokisti noita tunteja oikein suunnittelee? Vai oonko mä vaan niin huonossa kunnossa?? Mut toi spinning oli i-ha-na! Just sopivan rento mutta vauhdikas, ja tosi hyvää musiikkia - kiitos Sanna! Joskus on vaan pakko päästä karkuun kotoa.

Turpaan tuli oikein kunnolla

Eliset salibandy-pelit eivät menneet meidän joukkueen osalta aivan putkeen. Me meinaan hävittiin about 13-3 tai jotain sinne päin! :D :D Ihan uskomatonta :D

Pelifiilis ei ollut ihan hyvä noin niin kuin muutenkaan. Ei mulle ole niin väliksi hävitäänkö vai voitetaanko me, mutta jotenkin eilen pelaaminen ei tuntunut niin mukavalta. Syynä vastustajajoukkue, joka oli täynnä sellaisia tosikkopelaajia, jotka huusivat, kiroilivat ja pelasivat kovaa jopa minua vastaan! Viime viikolla kun pelasimme sellaisia nuorempia miehiä vastaan, niin eivät he siellä minun päälle käyneet... Noilla vanhemmilla ei taida olla käytöstapoja! Eilen uskaltauduin yhden kerran menemään aloitukseen, niin vastustaja löi ihan täysiä mailalla sääreen (minua, ettei jää epäselväksi :D) - whaaaat??? Ei pysty ymmärtämään. Vain mies voi käyttäytyä tolla tavalla!!! (Sanoo joukkueemme ainoa nainen. Mutta väitän, että meidän jengissä ei kyllä tollasia tyyppejä ole.) Olin varmaan suurimman osan ajasta vaihtoaitiossa, etenkin ensimmäisestä erästä, koska en oikein meinannut uskaltaa mennä kentälle....

Tuli ihan tyhmä olo. Kertokaapa mulle, miksi miehet (jotkut) ovat tuollaisia? Kortteliliigan duunisarjan 3. divarissa - se on elämä ja kuolema kyseessä!

Säbääääää!

Joukkueurheilussa on tunnelmaa! Meillä oli eilen ensimmäinen kortteliliigan duunisarjan peli, ja mähän olin mukana :D Kävin ainakin kymmenen kertaa paniikkipissalla ennen peliä, kun jännitti niin hirveesti!

Me pelattiin Messilää vastaan, ja valitettavasti hävittiin niukasti 6-5. Ne oli kyllä todella paljon taitavampia kuin me, lukuun ottamatta meidän paria tähteä, joten me toisin sanoen ylitimme itsemme suuresti, kun hävittiin vain yhdellä maalilla. (Tulee vähän vaivaantunut olo kirjoittaa me-muodossa - juu, olenhan minä osa joukkuetta, mutta lähinnä kirmailen päättömän kanan lailla kentällä tajuamatta mistään mitään. :D ) Vastustajajoukkue kertoi pelin jälkeen joskus voittanut koko tuon sarjan, jossa me pelataan... Köhköh, meilläkin on ollut yhdet treenit (joissa kaikki pelaajat eivät olleet edes mukana)....

Suurimmat kunniat ansaitsee kuitenkin meidän maalivahti Joona, jota ilman me oltais hävitty 100-5.

Ja koska unohdin pelin tiimellyksessä ottaa kuvan, saatte tällaisen pelinjälkeisen hikisennihkeän ja vaivaantuneen  hei voitteks te tulla mun blogiin -kuvan. Mutta tässä siis etualalla tuo meidän paras pelaajamme Joona ja tietty mä ite. Takana joku random-tyyppi. NO EI VAA, TYÖKAVERI SE ON :D

Hengähdystaukoja

Yhtäkkiä se ilmestyi kuin tyhjästä: kiire. Ei, en mä halua! Jotenkin se vaan kaivautuu aina syksyisin luolastaan ja tulee ihon alle. Yritän pyristellä vastaan, mutta ei auta, täällä se nyt on ja pysyy. Toivottavasti välillä saa kuitenkin hetken hengähdystaukoja.

Tiistaina oltiin työkavereiden kanssa pelaamassa salibandya, siinä yksi hengähdystauko! Vaikka melkein koko ajan tuntui siltä, että henki hieverissä juoksin salia päästä päähän kuin päätön kana :) Huhhuh, hikistä meininkiä. Mutta tosi hauskaa oli, harvoinpa sitä enää aikuisiällä on tullut pelattua mitään joukkuepelejä. Nyt siihen avautuu mahdollisuus useimmin: me osallistuttiin kortteliliigan duuni-sarjaan :D O-ou! En tiedä, mitä siitä tulee ja uskallanko mennä kertaakaan oikeesti sinne pelaamaan, mutta ainakin meidän ekat ja vikat treenit oli hauskat :) Ajattelin, että voin mennä sinne vaihtomieheksi, niin pääsee noi oikeat pelaajat välillä hengähtämään ja keräämään voimia, mutta vain, jos pelaajia ei muuten löydy tarpeeksi.

Miehet kun pelaa aina niin kovaa. Enkä tiedä, onkohan tuolla muissa joukkueissa naispelaajia (ja siis minäkin olen ainoa naikkonen meidän joukkueessa), niin siksi vähän arveluttaa tuo osallistuminen. En siis tosiaankaan ole mikään hyvä pelaaja, joskus ala-asteikäisenä pelailin sählyä ja mitä nyt koulussa on pelattu joskus.... Varmaan olen aika koominen siellä kentällä! :D

Tänään on tullut jo heti aamusta taas sellasta settiä töissä, että odotan kovasti jo iltaa, jotta pääsee vähän päästelemään höyryjä kuntopotkunyrkkeilyssä....... Tänään saa vastustaja kyytiä ;)

Onneksi noita hengähdystaukoja saa ja pystyy ottamaan. Näinä aikoina mietin yksinhuoltajien arkea ja ihmettelen, mihin kaikkeen ihminen voikaan venyä. Minulla on sentään tukiverkosto ja aviopuoliso, joita ilman olisin varmaan ollut loppu jo aika kauan sitten, koska ainoastaan heidän avulla pystyn ottamaan itselleni ihan omaa aikaa ja painua tuonne salille lyömään ja potkimaan, tai vaikka Fiilikseen vatkaamaan lanteita - mitä nyt ikinä keksinkään!

Kertokaahan, hyvä lukijat, vinkkejä, miten te selätätte kiireen tai hengähdätte sen keskellä!