Kuulatunti from hell

Blogisti otti turpaan tänään oikein kunnolla. Lähdin uhmakkaasti kohti Gentsun kuulatuntia, koska muutakaan urheilua ei toistaiseksi ole lauantaisin tarjolla (ulkoliikuntaa? - ei kiitos). Tähän on onneksi, luojalle kiitos, tulossa muutos ensi viikolla, kun Fiiliksen syyslukkari pyörähtää käyntiin maanantaina. Tarkoituksenani oli siis mennä kuulaan hankkimaan vähän lihasta, jotta jaksaisin maanantaina sitten piestä lyödä kaverin pistareihin vielä vähän kovempaa :D Luulenpa vaan, että maanantaina olen niin tönkössä kunnossa, että tuskin edes osun mihinkään. Ja se on tämänpäiväisen kuulatreenin vika!

Lämmittelyn jälkeen setit oli seuraavat:
1.
1 minuutti: vatsarutistus ja kuulan nosto kohti kattoa, kyykky kuula sylissä, etuheilautus - jokaista liikettä aina neljä kappaletta ja vaihto seuraavaan liikkeeseen.
1 minuutti: askelkyykkyjä tatamia ympäri.
Yhteensä 10 minuuttia. Tein 10kg kuulalla.

2.
1 minuutti: kuulan maastaveto rinnalle ja työntö, yhdellä kuulalla.
1 minuutti: askelkyykkyjä tatamia ympäri.
Yhteensä 10 minuuttia. Tein 10kg kuulalla.

3.
1 minuutti: tempaus, rinnalle lasku, omeletti, työntö eteenpäin ja suoraan uuteen tempaukseen. Toistoja 2 per käsi ja vaihto toiseen käteen.
1 minuutti: askelkyykkyjä tatamia ympäri.
Yhteensä 10 minuuttia. Tein 8kg kuulalla, ihan vaan ton omeletin takia. En ole liikettä tehnyt aikoihin. (Ja nytkin pelotti koko ajan, että jysäytän kuulan polveeni :D)

Loppuhuipennukseksi (5 toiston jälkeen kädenvaihto):
1 minuutti: etuheilautus yhdellä kädellä
1 minuutti: rinnalleveto
1 minuutti: sellanen sivulta yläkautta pyöräytys toiselle sivulle (vatsalihas) - en tiedä oikeaa termiä
1 minuutti: tempaus.
Tein 10kg kuulalla, mutta olisi mennyt 12-kiloisellakin.

ME TEHTIIN TUNNIN AIKANA 15 MINUUTTIA ASKELKYYKKYJÄ!! Pahinta mitä oikeasti voi olla olemassa nälänhädän ja sodan jälkeen. Ei olisi ehkä Fiiliksessä mennyt noilla vikoilla kierroksilla enää mun askelkyykkyjen tekniikat läpi ;)

Mutta arvatkaapa mitä, rakkaat lukijani????!½!! En muista, kauanko olen nyt sitä vyötäröprojektia koettanut pitää yllä, mutta tein tänään mittauksen (tein silloin aloitellessanikin) - vyötäröltä on hävinnyt KAKSI SENTTIÄ! Vaikka luku on noin naurettavan pieni, niin mä olen ihan ihmeissäni!!! Kaksi senttiä! En olisi ikinä uskonut!

Hyvät, arvon ihmiset: cxworx really works! Tästä on hyvä jatkaa.

Heti kun mä pystyn taas kävelemään.

Kick ass!

Wow! Eilinen kuntopotkunyrkkeilykurssin toinen tunti oli erilainen kuin maanantaina, mutta yhtä hauskaa ja hikistä. Treenattiin lisää tekniikkaa ja harjoiteltiin muun muassa väistämään lyöntiä - vähintään yhtä tärkeää kuin itse lyöminen :D

Olen ihan fiiliksissä tuosta kurssista. On ihanaa olla pitkästä aikaa harrastaa liikuntaa, jossa tarkoitus on myös kehittyä (niin teknisesti kuin fyysisestikin). On kiva, että on jotain tavoitteita ja haasteita - vaihtelu virkistää!

Tällä kertaa paikat ei ole niin jumissa, kuin tuon maanantain tunnin jälkeen. Sekin on ihan kiva juttu ;)

Harmi vain, unohdin puhelimeni kotiin. Mulla oli tarkoituksena ottaa teille vähän kuvamateriaalia tuolta tunnilta. Tai vähintäänkin kuvia minusta ja kaveristani tunnin jälkeen punaisina ja hikisinä :D

Mutta siis mehän näytettiin suurin piirtein tältä, joten tämä lainattu kuva ajaa asiansa ;)

Tiistain cx

Olen nyt ottanut vakkariksi tuon tiistain CX:n, olenhan käynyt siellä jo KAHDESTI. Huom: siis säännöllisesti. Mutta en mä käsitä, kyllä mulla on varmaan tekniikassa jotain vikaa, kun ei minkäänlaista kehitystä tapahdu. Siis lihaksistohan on lähes täydellinen, joten kyllä, tekniikka pettää.

Itselleni pahimmat paikat on hoover ja kylkilankku. Voi herra jestas sentään. Olen varmaan ainakin 4-5 viikkoa käynyt tekemässä noita, mutta ei ei ei ei ei. Ei helpota, ei.

Eilen kaikkein karmeinta oli tuo sivulankku ja siinä asennossa tehtävät kylkirutistukset. Pakarat ja reidet tärisi maanantaisen kuntopotkunyrkkeilyn johdosta siihen malliin, että.. Hmmn. Parempi, etten kuvaile sitä kovin tarkkaan, se ei olisi kovin kaunista (=lihahyytelö). Aivan järkkyä!

Tänään mulla onkin nyt sitten noitten maanantaina kipeytyneitten paikkojen (ranteet, etureidet, takareidet, pakarat) lisäksi kipeänä yläselän lihakset ja vatsalihakset. Total cramp!

Olisikohan aika pitää lepopäivä? Kunhan fillaroin töistä kotiin, niin korkeintaan venyttelen vähän...

Kuntopotkunyrkkeilyn ensimmäinen tunti

Valitan jo etukäteen tätä tulevaa hehkutusta, mutta eilinen kuntopotkunyrkkeilyn ensimmäinen tunti oli ihan hullun hauskaaaaa!!! Olen niin innostunut ja fiiliksissä vieläkin treenistä, joka me heiluttiin Gentsulla.

Alkulämppäreitten jälkeen harjoiteltiin lyöntejä, ensin etukäden, sitten takakäden ja lopuksi molemmat. Oli niin ihanaa päästä vähän purkamaan aggressioita ja lyömään (ja osuumaankin) KOHTEESEEN! Me like! Kaveria tosin välillä vähän jännitti, osunko pistehanskaan vai hammaskalustoon ;)

Sitten harjoiteltiin kiertopotkua, ensin ihan itsekseen ja sitten kaverin kanssa vuorotellen potkutyynyihin. Ai että! Tästä sain sitten ekat mustelmatkin reiteen, kun ohjaaja kävi vähän näyttämässä kaverilleni mallia, miten se potku lähtee. Ja sehän lähti! Auts!

Koska treeni oli salilla illan viimeinen (klo 20-21), niin tunti pidettiin vartin yli. Eli saimme tuon tunnin lyönti- ja potkutreenin päälle vielä vartin lihaskuntohöykyytyksen. Tämä oli blogistille viimeinen niitti. Reisijumppa oli sellainen, että tänään tietää eilen tehneensä.. ;)

Lopputuloksena ekasta treenistä pari mustelmaa, kipeät jalat ja hiukan tärisevät kädet. Ja ihan mieletön into ja odotus torstain treeneihin!!

Olen ryytynyt mutta myyty.

Mä spin-spin-spinnaan

Eilen oli taas sellainen vätyspäivä, ettei mitään rajaa. En olisi millään saanut raahattua itseäni jumpalle, mutta oli se pinnistettävä - ihan jo sen takia, että mielenterveys meinasi heitellä yhden pienen raivoavan uhmaikäisen karjumisen takia kotioloissa........ Fiilikseen siis!

Alun perin olin kovasti tietysti suunnitellut spinde+cx-yhdistelmää, mutta onneksi päädyin sitten jättäytymään tuosta cx:stä pois. (Ehtiihän sinne tiistainakin.) Olikin meinaan Jeminan spinning 1
-tunti, joka mun mielestä muistuttaa enemmänkin spinning 2 -tuntia viisi minuuttia lyhyempänä :) Ja musta se on oikein hyvä! Jos olen meinaan sen verran vaivautunut, että raahustan spinningiin, niin tuolla Jeminan tunnilla saa sitten vähän päästelläkin - eli vauhtikestävyyssykkeet paukkuivat ainakin allekirjoittaneella. En olisi kyllä CX:ää enää tuon jälkeen jaksanut, ainakaan kunnolla :)

Mulla on muutenkin vähän sellanen fiilis tuota spinningiä kohtaan, että en oikein uskalla mennä tuonne spinning 2 -tunnille. Pelkään, etten vaan jaksa... Tämä johtunee siitä, että joskus reilu viitisen vuotta sitten noi spinningit oli pikkasen ihan eri maailmasta. Muistatteko? Kun jokainen biisi vedettiin ihan täysiä, sitten pieni palautus ja taas seuraava ihan täysiä. Lämmittelyihin käytettiin max. 2 ekaa biisiä ja sen jälkeen tykitettiin henkihieverissä (tai minä ainakin). Joku kammo jäänyt noihin... :) Vaikka olen mä senkin jälkeen noille 2-tunneilla käynyt, ja eihän ne sellaisia ole, mutta jotenkin pieni vastahakoisuus iskostunut takaraivoon...

Onneksi on JEMINA! Tunti on lyhyt ja siinä on kunnon lämmittelyt, mutta silti saa polkea myös täysiä (jos haluaa/jaksaa). Ja eilen oli uusi settikin: kivoja ja hyviä biisejä, vähän haastettakin mutta ei ollenkaan liikaa. Just hyvä!

Ihmetyttää vain, kun itsellä on aina tuon Jeminan spinden jäljiltä tukka ja paita märkänä, mutta ohjaajan naamalla ei näy yhtään hikipisaraa.. :D


Ps. Huomenna tiedossa raportointia ensimmäisestä kuntopotkunyrkkeilystä - pysykää kuulolla!

Lauantai on paras päivä kuulata

...koska Fiilis on kiinni.
...koska on vapaa päivä.
...koska Gentai on auki ja kuulatunti on ohjelmassa.
...koska tunti on pojan päikkäreiden aikaan.
...koska se sattuu.
...koska kuulailu on AINA tehokasta.
...koska Gentain kuulatunti on PARAS!
...koska treenin jälkeen vöi mätöstella kaikkea hyvää koko loppu päivän.
...koska siksi, että on.

Mahtavat treenit! Huomenna on varmasti paikat kipeenä ;)


Ps. Gentain kuulakurssit on kuulemma täynnä, mutta syksyn mittaan on tulossa uusia kursseja!

Pps. Maanantaina alkavalla kuntopotkunyrkkeilykurssilla on vielä hyvin tilaa ja allekirjoittaneelta puuttuu pari - anyone? Joudun muuten kuitenkin joko karvaisen miehenkörilään tai ohjaajan pariksi. Kääk. Pahimmassa tapauksessa karvaisen köriläsohjaajan. Please, auta blogistia hädässä ;)

Pakaran muokkausta

Oli vakaasti päättänyt tänään mennä balanceen. Jostain syystä kuitenkin, kun olin koko päivän istunut toimistossa ja tuijottanut näyttöä, sekä aivot että kroppa kaipasi jotain kunnon äksöniä. Sitä tarjoili tänään Fiilis, Henni ja muokkaus, auts!

Tunnin sisältö hipoi täydellisyyttä, kun ottaa huomioon tämän vyötäröongelman ja -projektin :) Tuli vähän mieleen cx höystettynä 20 minuutin pakaratreenillä. Ja siltä se myös tuntui. Tiistaisen cx-vatsalihaskrampin jälkeen tosin mikä hyvänsä tuntuu parinkin päivän päästä pahalta.. Ainakin mulla.

Tsemppimieltä loi ikipirteä Henni. Oikeesti, jos jonkun ihmisen tunnilla naurattaa (kovasti), se on mitä ilmeisemmin Henni näyttämässä mitä ei pitäisi tehdä. Ehkä aavistuksen liioitellen. Ehkä.

Toi muokkaus oli myös aika erilainen kun mihin olen tottunut. Sattumalta olin varmaan ekaa kertaa Hennin muokkauksessa. Ja jännityksellä jään odottamaan FiilisFitiä, koska huhujen (=Hennin) mukaan siinä on jotain samaa, mutta vielä RANKEMPAA. Jes! Oon jostain syystä innostunut kaikista rääkki-tunneista :)

Lopputulema: tosi kiva muokkaus ja miksi, miksi en ole käynyt tuolla pitkään aikaan! Vaihtelu selvästi virkistää!


Ps. Suunnittelen kovasti blogin siirtämistä Lilyn alle, kun täällä on niin yksinäistä. Lukijoita kyllä käy kiitettävästi, useimpina päivinä siinä sadan lukijan kieppeillä, mutta kukaan ei sano mitään :) Ihan rohkeasti vaan kommentoimaan, mitä tahansa! Mutta Lily-hommasta tiedotan toki vielä myöhemmin, toivottavasti löydätte blogiini sinnekin. Jutut pysyy tosin ihan yhtä huonoina ;)

CXWorx - Pure pain

Oh my, oh my. Päätin todellakin yrittää rikkoa tätä samaa treenikuviota, joka mulla on sama viikosta toiseen (lähes). Lisäksi podin eilen vähän huonoa omaatuntoa, kun sunnuntainen CX jäi väliin ja niinpä päätin kiduttaa itseäni vaihtelun vuoksi tiistaina. What a great idea. Not.

Tämä oli nyt kolmas kerta tuota nykyistä CX:n sarjaa, ja ei vieläkään helpota YHTÄÄN. Missä vika? Minussa vai? Jaksan epäillä, minähän olen lähes täydellinen. Kaikessa.

Kapean vyötärön metsästys sen kun jatkuu. Ja jatkuu. Ja jatkuu. Ja ja ja ja ja... Pienesti epäilen, että saan jatkaa tätä ikuisesti, mutta yrittänyttä ei laiteta (vai miten se meni ja mitä ikinä toi tarkoittaakaan). Saahan sitä toivoa.

Otin teille ihan kuvan (mies sai toimia photograafina) tästä tasapaksusta vyötäröstäni. Kattokaa nyt, osoitelkaa ja naurakaa - pölkky mikä pölkky! Mutta nyt voit seurata, tuleeko tähän muutosta kohdennetulla treenillä + hieman tsekatulla ruokavaliolla ja pitääkö Fitin Fiilistelijän lupaukset.

Selitin miehellekin tätä vyötärö-hommaa. Ei ehkä ihan ymmärtänyt, mistä on kyse: "Tasaista laatua, eikö se ole ihan hyvä?" <3


Ps. Huomaa myös outo virnistys, vielä oudommat hiukset (kasvatusprojekti, toim.huom.) ja konttorirotan ryhti. :)

Fiilistä!

Maanantaiangstit poistuivat eilen viimeistään zumban tässä vaiheessa:

Huippu! Puhumattakaan kokonaisuudesta. Zumba senku paranee uusien biisien myötä :)

Paljon maanantaita parempaa päivää, ihmiset!

I hate Monday

Liikuntaintoni on osoittanut hiipumisen merkkejä. Liekö syy syksyisessä ilmastossa (lue: saderintamassa) vai perisynnissäni laiskuudessa, tiedä häntä. Luulen, että nämä ovat ainakin osasyitä. Pääsyy taitaa olla se, että odotan jo uuden liikuntalukkarin täytäntöönpanoa.

En muista milloin tuo Fiiliksen kesälukkari julkaistiin, mutta tuntuu ihan kun olisin tahkonnut noita samoja tunteja vaan viikosta toiseen. On mulla heiaheian mukaan ainakin ollut vaihtelevuutta treeniviikoissa, mutta etenkin nyt loman jälkeen töihin paluu on selvästi aiheuttanut sellasen teen nyt vaan nää samat joka viikko, enkä jaksa miettiä muuta. Kyllästyttää.

Lauantainen kuulailu nosti taas innostustani hieman - vähän jotain uutta ja vaihtelevaa! Sunnuntaina palasin taas Fiilikseen spinnailemaan ja palauttelemaan. Lihakset olivat niiiiiin auttamattomassa jumissa tuon kuulatreenin jälkeen, ettei mitään järkeä! Jo lauantai-iltana niska vaati mobilatia, huh huh.

Pari viikkoa pitää vielä pinnistellä! Ensi viikolla alkaakin jo kuntopotkunyrkkeilu-kurssi, niin itse saankin varaslähdön uuden urheiluinnostuksen metsästykseen, hähää. Sitten pääseekin jo kokeilemaan Fiilikseen uusia tunteja ja saa vähän vaihtelevuutta tähän arkeen uuden syyslukkarin muodossa. Sitten joutuu tekemään elämässään ainakin sellaisia vaikeita valintoja, kuin että zumbaako vai huitooko combatissa keskiviikkoisin. Damn.

Ihan kuin niitä vaihtoehtoja ei nytkin olisi.. Hohhoijaa. Olen jumahtanut! Mutta ette te saa mua tuolta zumbasta pidettyä tänään poissa. Mitä muuta iloa ihmisellä voisi olla maanantaina? MAANANTAINA?

kuva

Lauantai on hyvä päivä kuulata

Pidin torstaina ja perjantaina urheiluvapaata. Syynä yölliset hampaidentekorituaalit (pojan), jotka valvottivat melkein koko viikon. Pahimmillaan tilanne oli torstain ja perjantain välisenä yönä, kun hampaan puhkeamista piti avittaa järjettömällä karjumisella keskellä yötä, ja loppurykäisyyn ei auttanut lääkkeen ohella kuin itkupotkuraivarit. Mutta syntyihän se sieltä. No niin, urheiluun.

Lauantaina suuntasin siis pitkästä aikaa koko yön nukkuneena, jotkut käyttävät ilmaisuna myös sanaa pirteä, Lahden Gentaille kahvakuula-tunnille. Suosittelen lämpimästi muuten tuota Gentaita. Etenkin jos tyttöenergia joskus tympii, niin tuolla haisee takuuvarmasti kunnon äijähiki :)

Alkulämmittelynä kaikki teki itsekseen 8 minuuttia mitä tykkäsi. Tämän jälkeen päästiin itse asiaan. Teimme kuulalla seuraavan setin, jokaista liiketta kolme minuuttia ja liikkeiden välissä minuutin tauko. Settejä tehtiin kaksi ja niiden välissä oli kolmen minuutin tauko. Ja ideana tietysti ripeä tahti ja älytön määrä toistoja :) Liikkeinä oli rinnalleveto, työntö ja long cycle eli rinnalleveto + työntö. Itselläni oli käytössä ekassa liikeessä 12kg, tokassa 8kg ja vikassa 10kg kuulat. Luulin meinaan, että sarja olisi toistettu vielä kolmannen kerran. Kaikkeani en siis antanut. Paitsi toi työntö on mulle vaikea, ja meni tolla 8-kiloisellakin välillä punnerruksen puolelle. Mutta aika kovaa tempoa pystyin pitämään yllä. Niin käden vaihtoja sai tehdä oman mielen mukaan, ja itse vaihdoin aina 10 toiston jälkeen - sillä sen temmonkin pystyin sitten pitämään. No lopuksi tehtiin vielä 12 minuuttia vatsoja tyylillä 1 minuutti töitä ja 1 lepoa. Auts! En taida huomenna mennä cx:ään...

Kuulailun jälkeen myöhäiseksi lounaaksi maistui tämä - nam!!!

Ja ettei vaan kukaan luule, että täällä ei herkuteltaisi, niin iltapäivällä söin kyllä jättikokoisen korvapuustinkin. Ihan vaan, ettei kaloritasapaino järky..

Kuulailusta kiinnostuneille tiedoksi, että piakkoin Gentailla on alkamassa myös kahvakuulailun alkeiskurssi. Suosittelen tuota, jos et ole ennen kuulaillut ja haluaisit tunnille tulla. Mikään ei estä tietty osallistumasta suoraan tunneille, mutta siellä ei ehditä tekniikkaa opettaa kunnolla, niin on toi kurssi alkuun parempi :) Kuula on siitä hyvä laji, että sillä on helppo vetästä kotonakin tiukka treeni, kun noi liikeet osaa. Puolessakin tunnissa saa jo hyvän hien päälle. Ja muuta ei tarvi kun sopivan kuulan (väh. 10kg) ja rannekkeet (hikirannekkeet käy hyvin). Itse käytän myös hanskoja (esim. salihanskat käy), mutta kyllä niitä rakkoja vähän tulee silti. Paitsi jos treenaa säännöllisesti..

Ruoasta ja ruokavaliosta

Kuten eilen jo mainitsinkin, syöminen se vasta on vaikeaa. Tai siis no, suu auki ja sen kun lappaa -periaatteella elävät ihmiset tuskin ovat koskaan joutuneet erityisesti tarkastelemaan ruokansa laatua, ravintoarvoja, kaloreita.. Toisin sanoen, joko he voivat syödä mitä hyvänsä lihomatta ja tulematta kipeäksi, tai sitten heitä ei vaan kiinnosta. (Ja niitä, jotka kuuluvat tuohon ekaan kategoriaan, vihaan. Syvästi. Kuten esimerkiksi aviomiestäni.)

Itse kuulun ruoan suhteen edellä selostettujen läpipaskojien vastakohtaan: hyvin hyvin monesta ruoasta tai ruoan ainesosasta saan vatsani kipeäksi. Ja jos poikkean ns. normaalista ruokavaliosta, tuloksena on yleensä raskausviikoilta 20+ -näyttävä turvotus, kipeä vatsa ja toiminnalliset häiriöt. Niinpä välttelen aina tiettyjä ruokia ja suosin toisia. Ja vaikka urheilen (mielestäni) kohtuullisen paljon, verrattuna esimerkiksi mieheeni, joka ei urheile ollenkaan (on tosin aika ruumiillisessa työssä, kun itse kökin toimistorotanhommissa), pysyn tasaisen paksuna ja hän taas hoikkana. Pyh, ärsyttävää!

Tässä viikon aikana olen ehtinyt selailemaan tarkemmin tuota Fit-lehteä, josta puhuinkin jo täällä. Olen tietysti kiinnostunut kaikista eri ruoka-asioista; olisipa hauskaa löytää sellainen itselle sopiva ruokavalio JA pudottaa pari kiloa TAI kiinteytyä ;) Olen mitä ilmeisimmin hyvin harvinaislaatuinen naisihminen - tuskin kukaan toivoo noita samoja asioita... Niin, toiveena on tietysti myös se, että ruokavalio saisi olla aika sekalainen. Eihän kukaan jaksa mättää ihan samaa settiä päivästä toiseen. Eihän?

Fit - täältä löydät ihan uudet jutut paljon liikuntaa harrastavalle, laihduttavalle ja kiinteytyvälle ruumiillesi! Not.

Lehdessä on kaksi eri ruokavaliota ateriaehdotuksineen. Jos satuit lukemaan sunnuntaisen juttuni vyötärön kaventamisesta, niin olin niin vikkelä otteissani, etten huomannut, että pelkkä liikunta ei tietenkään vyötäröä kavenna, vaan siihen tarvitaan ihan erityinen ruokavalio. Meinaan tämä:
Aamupala: kaurapuuro (1dl), 1,5dl marjoja ja 100g raejuustoa (kahvia ei ilmeisesti saa ollenkaan, ja voi että kun kuulostaa herkulliselta)... Lounas: Kanasalaatti, 1tl oliiviöljyä kastikkeena, viipale ruisleipää, levitettä ja lasi maitoa. Välipala: 30g pähkinöitä ja omena. Päivällinen: Vähän kalakeittoa ja grahamsämpylä leivitteellä TAI 100g vähärasvaista (n. 10% rasvaa) lihaa tai kalaa ja 200g höyrytettyjä kasviksia (oho, kaksi vaihtoehtoa). Iltapala: 2 munan munakas, paprikaa, mausteita + appelsiini. Tätä pitäisi sitten noudattaa kolme (KOLME!) kuukautta, niin tuloksia syntyy. Voin luvata, että syntyy myös muita tuloksia: ruokahaluttomuus (kuka haluaa syödä 3kk samaa ruokaa joka aterialla), perheen yhteisten ruokailujen päättyminen (lapsi ei ainakaan suostu) sekä muu ilottomuus... Hip hei, kaverit, tulkaa meille päivälliselle! Tarjolla 100g vähärasvaista lihaa ja höyrytettyjä kasviksia, njam!

Huoh. Ja jos tuo edellä mainittu ruokavalio oli jollekin uusi... Oikeesti, eikö toi kaurapuuron ja raejuuston yhdistelmä ole jo 10 vuotta vanha juttu. Ja eikö sitä saa muita hedelmiä syödä, kun omenan?

(Toinen huoh. Tuosta ruokavaliosta saa 1500kcal päivässä. Ja sitten pitäis vetää treenit 5krt/viikossa... No, varmaan tuolla sitten laihtuukin!)

kuva



Lehdessä oli myös proteiiniruokavalioehdotus sellaiselle, jolla on tavoitteena laihtuminen tai kiinteytyminen tai harrastaa muuten vaan paljon urheilua. Siinä suositellaan aamiaiseksi purkillista maitorahkaa. Nami.

Jos oikeasti on kiinnostunut hyvästä, terveellisestä ja maukkaasta ruokavaliosta, suosittelen tsekkailemaan esimerkiksi White Trash Diseasen Natan ruokajuttuja. Nämä, jos jotkut, näyttävät herkullisilta ja terveellisiltä - ja kiitos, myös vaihtelevilta. Ja mikä ihana lopetus: tilaa jää myös herkuille. Niitä ilman elämä valitettavasti on vähän tylsää :)

Onneksi on blogit. Sieltä näkee jonkun oikean ihmisen toteuttamia asioita. Noi lehdet saa mun puolesta jäädä tästä eteenpäin hyllyihin, jos niillä ei oikeasti ole muuta tarjottavaa. Ne on mulle kaurapuuroa raejuustolla.

Hurahtanut

En pääse yli enkä ympäri siitä, että bodycombat vaan on niin paras ryhmäliikuntatunti. Sanonpa nyt kaikille, jotka eivät kyseisellä tunnilla ole käyneet, että nyt heti pikimmiten kokeilemaan! Et varmasti tule pettymään :)

Eilen oli taas combatissa menoa ja meininkiä! Ja hyvä fiilis! Itselläkin oli "tankkaus" eli toisin sanoen ruokailut osunut sillä tavalla kohdilleen, että missään vaiheessa ei alkanut pistämään rintaa, murisemaan, heikottamaan... Mulla niin käy itse asiassa aika usein, etenkin juuri tollasella kovatehoisella tunnilla. Olen huomannut, että usein olen syönyt joko liian vähän tai liikaa - kumpikaan ei ole hyvä :) On toi syöminenkin taitolaji! Tai se varsinkin. Kuinkakohan paljon eri naistenlehdissä, blogeissa, keskustelupalstoilla ja missä on ihmisiä naisia, puhutaan syömisestä :)

Olen nyt niin hurahtanut tohon lyömiseen (lue: huitomiseen) ja potkimiseen, että ilmoittauduin eilen muutaman viikon päästä alkavalle kuntopotkunyrkkeilyn alkeiskurssille! Kurssi kestää viisi viikkoa, ja treenit pidetään kahdesti viikossa. Kurssin järjestää Lahden Gentai. Ja mitä mä olen noita kuntopotkunyrkkeily-treenejä seurannut joskus ennen kuulatunteja (joilla ennen kävin paaaaaaljon ahkerammin), niin ne on kyllä ihan kauheita rääkkitreenejä. Ihanaa ;)

Kun eilen nyt sattui olemaan niin hyvä meininki, niin ainakin omasta mielestäni vedin ton combatin melko kovaa. Keskisyke tunnilla oli 145 ja maksimi 178, kulutusta 590kcal - tehokasta :) Sen verran kovasykkeinen tunti tuo on mulle, että se viimeinen 8 minuuttinen taistelu menee aina vähän jo velttoilun puolelle.... Pitäisi varmaan oppia ottamaan alussa vähän rauhallisemmin. No, ensi viikolla sitten kokeillaan niin.

Olispa taas jo keskiviikko!

Uusia tunteja, uusia treenejä

Kaikki on varmaan odottanut Fiiliksen syyslukkarin julkaisua kuin kuuta nousevaa. Itsekin olen koko alkuviikon pitänyt Fiiliksen sivuja auki ja tasaisin väliajoin käynyt refreshaamassa (tiesittehän F5-näppäimen) sivuja, joko, joko, joko, joko?? Täällä se nyt sitten on.

Kuumotusta aiheutti erityisesti Jeminan sunnuntaina antamat vinkit, että uusia tunteja on luvassa ja että lapsillekin on tarjolla jumppia. Jee, ajattelin. Poika on meinaan joka kerta lähdössä äidin mukana zumbaamaan tai combatiin: "X äitin kanssa sumpaa" tai "X äitin kanssa kompattii". Hellyyttävää. Katsotaan, lähteekö hän mukaan vielä reilun kymmenen vuoden päästä, jolloin voisin harkita asiaa ;)

Ja kyllä vain, lauantaille on tullut muksu- ja tenavajumppaa! Tosi hienoa! Mun mielestä Lahdessa on ihan liian vähän tarjontaa vanhempi-lapsiliikunnan osalta - ja voisin väittää, että Fiiliksessä näillä tunneilla on myös huomioitu se, että äidit ja isät saa hikoilla ;) Valitettavasti meidän poitsu joutuu odottelemaan jumpalle pääsyä vielä hetken: päiväkotilapsen rytmi kun nyt vaan on sellainen, että puolilta päivin mennään päikkäreille. Mutta kunhan tuo vähän kasvaa, niin kaipa ne päikytkin voi sitten silloin tällöin jättää väliin. Tällä hetkellä nautin vielä tuosta säännöllisestä rytmistä ja vedän henkeä sillä aikaa, kun taloudessa on hiljaista.

Mutta mitä ihmettä tuo toiminnallinen FiilisFit on? Täällä on annettu lyhyt kuvaus tunnista, mutta teksti on jätetty sopivan epämääräiseksi. Se on siis kaikkien pakko käydä ihan itse testaamassa :) Odotan kuumeisesti! Itse epäilen, että tunti olisi vähän kahvakuulailun tyyppinen treeni. Tai crossfitin. Tai, tai, tai... Ei se auta muu, kuin mennä, katsoa ja kokeilla! Joka tapauksessa, virkistävää!

Monta vuotta Fiiliksessä jumpanneena täytyy sanoa, että odotukset lukkarin suhteen olivat hieman pessimistiset. Ajattelin jo, että tuskinpa joku maanantai-illan spinde body lähtee mihinkään, se on ollut siinä jo iät ja ajat. MÄ OLIN NIIIIIIN VÄÄRÄSSÄ! Enkä häpeile myöntää sitä, päin vastoin! Ihanaa, että toi lukkari (joka kieltämättä vaikuttaa hirveästi tällaset fiilistelijän viikkorytmiin) on uusi, fresh, vaihteleva ja ennen kaikkea innostava!

Iso kiitos!


Ps. Mitäs mieltä te olette uudesta lukkarista?

Se oma juttu

Eilen zumbassa rupesin miettimään sitä, kuinka ihanaa on nähdä, tavata ja kokea ihmisiä, jotka ovat löytäneet sen oman juttunsa. Tiedättehän, kun näkee ihmisen työnsä ääressä ja voi tuntea sen ilon, mikä tekemisestä huokuu. Siitä saa itsellekin voimaa ja sitä alkaa haaveilemaan, josko itsekin vielä löytäisin sen asian, jonka parissa muut ajattelisivat vitsi miten hyvä!

Ehkä tämä johtuu jostain huhutusta kolmenkympinkriisistä, voi olla. Mutta nyt vasta ensimmäistä kertaa olen ryhtynyt miettimään, että mitäköhän sitä tekisi. Ja huomaan ympärilläni muidenkin miettivän samaa ja etsivän jotain. Jotain, jolla ei ole vielä nimeä.

Mutta silloin kun taas näkee tuollaisen oman paikkansa löytäneen ja lunastaneen ihmisen, sitä ajattelee, että kyllä minäkin vielä teille näytän! Erityisen mahtavaa on nähdä, kun joku kaveri rohkaistuu, löytää oman juttunsa ja pistää tuulemaan. Näin kävi juuri ystävälleni, joka perusti oman yrityksen, blogin ja pääsi haaveilemaansa kouluun opiskelemaan jotain ihan muuta, kun mihin tiet oli lukion jälkeen vieneet. Ällistyttävää, ihanaa ja tämän ikäisenä kun ei jaksa enää olla kateellinen, haha, niin ei voi muuta sanoa kuin että onnea matkaan, ystävä hyvä!

Ihanaa, kun ihmiset puhuvat unelmistaan. Ja seuraavalla kerralla kun heitä tapaa, he ovatkin ryhtyneet toteuttamaan niitä - mieletöntä!

Olen jo vuoden päivät miettinyt, mikähän se mun ala tai juttu voisi olla, jossa olisin hyvä ja josta vain yksinkertaisesti nauttisin. Vuosi sitten olin vielä hoitovapaalla ja odotin kuumeisesti paluuta ei niin ihanan työn pariin. Keväällä pitkän työnhaun jälkeen palaset yhtäkkiä loksahtivat, ja sain osittain omaa alaani sopivan työpaikan. Olin vielä kuitenkin epävarma ja ajattelin en osaa, en osaa! Nyt vajaan puolen vuoden jälkeen olen vihdoin saanut tuntea, että osaanpas ja oikeastaan aika hyvinkin, jes!

Olisikohan tämä sittenkin ihan vaan se mun juttu. Meinaan kirjoittaminen. Pääsinkö mä näin helpolla.

Uusi lempilajini CX

Pidin lupaukseni, toisen niistä, liittyen CX:ään. Viime viikon sunnuntain tunnin jälkeen kärsin kaameista vatsalihas-kylkilihas-kivuista torstaihin asti. Ai! No, ei auttanut muu, kuin mennä eilen uudestaan. Siitähän sen tietää, että jotain on tehnyt, kun sattuu - vai mitä?

Innoittajana toimi kyllä vähän sekin, että sunnuntaisella Prisma-kierroksella, kun poika veti ties monettako kierrosta karusellissa, huomasin Fitin tuplanumeron edulliseen hintaan. Ja kun kannessa hehkutettiin vyötärönkavennustreeneistä (jopa -10 senttiä!), niin oli pakko heittää sekin autokärryyn. Kotona pistin miehet ulos ja heittäydyin sohvalle selailemaan lehteä.

Etsin heti tuon vyötärö kapeaksi -treeniohjeen. Ja kappas. Melkein kaikki ehdotetut liikkeet ovat kuin suoraan CXWorx-tunnilta. Sanotaanko, että juuri tuon kaltainen treeni on ehkä vähän haastavaa suorittaa omin nokkineen kotona. Vai pitäisitkö itsesi lankussa kotona vielä kun sattuu, sattuu, sattuu? No et! Älä valehtele! Mutta jos Titta käskee, ni sillon se on pidettävä! Siksipä vilkaisin kelloa, tsekkasin puhelimella Fiiliksen lukkarin ja ryntäsin pakkaamaan kamojani. Hemmetti sentään! Mäkin haluan tämän suoran vartaloni uuteen muotoon! Ja vähintään se -10 senttiä, kiitos!

Ryntäsin siis spinning 1 -tunnille ja sen jälkeen tuohon CX:ään. Pitäähän se rasva polttaa noiden tulevien vatsalihasteni tieltä, haha! :) Ihan mahtavat treenit, ihan mahtava fiilis!!

Terkuin,
kapean vyötärön metsästäjä

Intervallitreenit

Tarina siitä, kuinka kaksi hikistä possua juoksi kuusi kilometriä.

Kaverini naapurista houkutteli jo alkuviikosta minua mukaansa urheilemaan. Ensin hänellä oli suunnitelmissa seuraava: juostaan Joutjärvi ympäri (4,5 kilometriä) ja sen jälkeen kunnon kuulatreeni ylävartalolle. Jaksoin jo tuolloin epäillä, näinkö meistä on moiseen koitokseen, mutta sanoin, että olen ehdottomasti mukana.

Itse tapahtumapäivänä sain viestin, jossa ehdotettiin kuulatreenien perumista. Kaverini yliliikkuvat nivelet ovat vaivanneet jo pitkän aikaa, ja taas hänellä oli kipuja, erityisesti ranteessa, joten kuulailu oli syytäkin jättää vähemmälle. Ehdotin, että menemme juoksemaan Kiveriön pikku pururataa ympäri. Siellä voisi tehdä helposti pienen intervallitreenin ja juosta esimerkiksi ylämäet täysiä. Jee! Kaverini sanoi: Ei. Tai katsotaan. Ehkä.

Reippain mielin ja askelin painelimme kävellen pururadalle. Aluksi hölköttelimme rauhallisesti kerran lenkin ympäri. Toisella kierroksella bongasimme vanhat puiset rappuset, jotka piti tietysti pariin kertaan kipittää ylös. Kävelimme pisimmän ylämäen alle ja juoksimme sen täysiä (lue: vähän reippaammin) ylös.

Kolmannella kierroksella kipittelimme taas rappuset (enää kerran) ja hölköttelimme mäen alle. Ja juoksimme taas kovemmin mäen ylös.

Tämän jälkeen keskustelumme litteroituna:
- Ei täällä sitten sadakaan.
- Niin ne lupasi sadetta, mutta ei ole tullut pisaraakaan.
- Ei oo ei. Helvetinmoinen helle.
- Niin on.
- Vähän jo huono olo.
- Niin mullakin. Olispa vettä.
- Aurinko paistaa ja 28-30-asteen helle. Ukkosta ilmassa.
- Vähän hikoiluttaa.
- Lähdetään kotiin.
- JOOOO.

No, sellaset kuusi kilometriä me jaksettiin, hikiset pikku possut!

(Statistiikka: 45min., keskisyke 135, maksimi 185, kulutus 450kcal).

Bodycombat, OMG!

Siis vähänkö siiiiistiiiiiii!! :D Saanko vähän teineillä? Mutta kun ei eilistä bodycombatia oikein voi muutenkaan kuvailla!

Se on vaan niin mukaansa tempaavaa mahtavuutta. Ja mukaan oli saatu taas muutama ensikertalainenkin; olen vakuuttunut, että ei tosiaankaan jäänyt viimeiseksi heilläkään!

Henni saa kyllä aina tsempattua jumppareista ne viimeisetkin hikinorot valumaan. Tunnilla saa tuntea ryhmäliikunnan yhteisöllisyyden. Ja me naurettiin. Me lyötiin, potkittiin, taisteltiin ja samalla HYMYILTIIN. Ei, ei tämä ole ihan normaalin ihmisen tapa viettää 28-asteista keskiviikkoiltaa. Mutta ehdota jotain hauskempaa?

Muistin jopa ottaa sykevyöni mukaan. Jos nyt jotain nämä kulutustiedot ja sykehommat kiinnostaa, niin keskisyke tais olla 130-140 kieppeillä ja maksimi 175. Kaloreita kului sellaiset 580. Myönnän rehellisesti, että en tainnut pistää itseäni täysillä likoon. Oli niin kuuma ja seliseli.

Tunnilla paljastui myös muutama pikku salaisuus. Syksyn lukkariin ei ole tulossa toista bodycombatia! :( Tämähän tarkoittaa luonnollisesti sitä, että keskiviikkoiltaisin Fiilikseen pakkautuu reilu 50 hullua hillujaa ja sali on tupaten täynnä, vai mitä? Itse vähän harmittelen tuota perjantai-combatin puuttumista, kun tykkäsin siellä käydä sopivan kellonajan ja juuri sen vähän väljemmän jumppasalin takia. No, näillä mennään, kun tiedetään se toinenkin pieni "salaisuus"... ;) Eikä siitä sitten sen enempää, paitsi että, voi ei mä kuolen ku on niin ihanaa jeejee höpöhöpö söpösöpö ah niisk! <3 <3

                                                                                              Kuva.

Tässä teille Matrix-potku. Ehkä vielä vähän treenattava, että tuohon päästään :)

Zumbasta, vaihteeksi

Juoksin eilen myöhässä ja raivosta kihisevänä Fiilikseen zumba-tunnille. Saimme juuri ennen lähtöäni kunnon perheriidan aikaiseksi Herra Heinämäki dvd:stä, uskokaa tai älkää. Ja niin kiukkuinen en ole ollut sitten - en edes muista milloin!

Onneksi pakenin kotoa ja paikalta, muutenkin olisin varmaan vieläkin vääntämässä siitä, olenko minä muka se, joka antaa aina lapselle periksi, vai valitsenko vain pienemmän pahan ja isompien asioiden kohdalla pidän pääni. Yritän siis itse noudattaa sääntöä valitse taistelusi. Mies taas haluaa olla ehdottomampi. No, onneksi zumban jälkeen asiasta päästiin yhteisymmärrykseen. Ja ehkä tuon Herra Heinämäen kohdalla tuli pientä ylilyöntiä puolin ja toisin :)

Mutta itse asiaan, eli zumbaan!

Uudessä lämppärissä oli vauhtia ja paikoin en meinannut pysyä mukanakaan. Tosin ajatukset harhailivat vielä kotioloissa.. Mutta kun päästiin veivaamaan vanhoja tuttuja, niin johan unohtui taas muu maailma ympäriltä! Ihan parasta!

Kauheassa kiireessä olin kerrankin ehtinyt ja muistanut viritellä sykemittarin mukaan. Keskisyke huiteli tunnin ajan jossain 135 ja maksimi taisi olla 165. Kaloreitakin tunnin aikana kului huimat 500!! Hm. Mielessäni jo laskeskelen, montako siivua isosta Tobleronesta voisin tänään ottaa...

Tunnilla yritin pohtia sitä, miksi tuo Annin zumba on niin hirveän hyvä ja hauska. En mä yhtään osaa sanoa, muutaman arvauksen kuitenkin heitän:
- Anni on itse niin taitava, että sitä on ilo katsella ja toivoa, että osaisi tehdä edes pienesti ja vähän sinne päin.
- Tunnit on osittain helppoja ja osittain haastavia, siis sopivia.
- Biisilista ja tanssit on vaihtuu ja toistoa ei ole yhtään liikaa. (Ps. Odotan innolla, milloin ohjelmaan tulee taas jotain bollywood-meininkejä!)
- Monet koreografiat ovat kuin pieniä tarinoita! Nehän kiehtoo aina :)

Edelliset siis jo aikaisemmin postaamieni huomioiden lisäksi. Lyhyesti: ihan sairaan hauskaa!

Tuon zumban jälkeen tulikin taas pitkästä aikaa se olo, että hemmetti täähän on ihan sairaan kivaa ja mä haluan tällasen olon joka päivä! Ihanaa energiaa, hyvää oloa, hymyä ja positiivista mieltä. Tästä edespäin elän ilosta!

Romuna

Romuna. Risa. Rähjä. Rämä. Rupu. Rapakuntoinen. Mun ruumiini. Ei, tämä ei ole A Beautiful Body -haaste. Tämä on mässyti-viikonlopun jälkeinen nihkeä sunnuntai-ilta.

Olisittepa eilen nähneet minut cxworx-tunnilla. Jos joskus ihminen kokee olonsa rähjäiseksi ja ehkä _hieman_ kehnoksi, niin se päivä oli tällä blogistilla eilen. Karkasin lauantaiaamuna pojan kanssa mökille, jossa pienen juoksulenkin ohella lähinnä istuin ja nautin vanhempieni hoitotaidoista, grillivartaista, marjapiirakoista ja mitä näitä nyt on. Eilen ihan vähän turvotti. No, cx:hän pelastaa keskivartalon, eikö vaan?

Möhö-olon lisäksi olin jostain syystä jättänyt hiukset pesemättä jo kolmatta päivää. Tämä kuontalo kun kaipaa vähintään joka toinen päivä märkäpesua ja joka toinen kuivapesua. Jos mä jotain niin inhoan, niin likaisia hiuksia. Hyi saasta!

Liika makailu ja pitkät yöunet myös väsyttävät. Koko päivän vaeltelin koomassa mökillä ja kotona etsien mahdollisuutta laittaa silmät kiinni.

Yhtään ei helpottanut, että Fiiliksessä vastassa oli Nitta ja Titta. Nuo terveellisiä elämäntapoja, reippautta ja raikkautta uhkuvat naisihanteet. Hetken aikaa ovella mietin, että kehtaanko edes mennä. Likainen tukka, möhömaha ja ainiin...

En muistanut mainita, että päätin myös poistaa ripsienpidennysteni rippeet ennen tunnille lähtöä. Toisin sanoen luomet olivat punakat muutaman irtoripsen irrottamisesta ja silmät näyttivät lähinnä sian vastaavilta kapistuksilta. Omat ripsethän on siis tällä hetkellä n. 2mm pitkät. Jei.

No ei siinä sitten muuta, kun uusinta CX:ää vääntämään. Se oli hirveetä. Se sattui. Lupasin ensin itselleni, etten enää ikinä tule sinne. Sitten lupasin, että tulen säännöllisesti. Jäämme jännityksellä odottamaan, kumpaa lupausta blogisti lähtee toteuttamaan.

Ei helpota vieläkään

Liikunnan aloitus ei ole vieläkään oikein helpottanut. Eilen sentään sain taas itseni raahattua Fiilikseen spinning 1 -tunnille, ja sehän meni jo paremmin kuin viime sunnuntaina. Sinänsä ongelma ei ole enää itse urheilemisessa tai edes siinä lähtemisessä. Vaan siinä, että niin oma kuin tuon pikku kaverinkin pää tarvitsee taas hieman totuttelua loman jälkeen työelämään ja arkeen. Maanantaina poika aloittaa vielä päiväkodin, joten voi olla liikuntarintamalla vähintään yhtä hiljaista.

Muistattehan siis, että ei se liikunta ole henki ja elämä. Joskus muille asioille täytyy antaa enemmän aikaa :)

Katsokaa nyt tätä vaikka. Äitin murmeli.

Ps. Ehdotuksia pojan hiusten suhteen otetaan vastaan ;)

Erittäin objektiivinen analyysi uudesta bodycombat-ohjelmasta (56)

Jostain syystä minulla on viime viikkoina ollut keskiviikkoisin jotain olevinaan tärkeämpää tekemistä kuin hillua Fiiliksessä uudessa bodycombatissa (ohjelma 56). Eilenkin olin ajatellut meneväni illan pumppiin, mutta aikataulut muuttuivat sen verran, että ehdinkin hyvin kokeilemaan viimein uutta settiä. Ja voin luvata, että jos en sairaana ole, niin aion olla paikalla tulevaisuudessakin joka ikinen keskiviikko (ja/tai perjantai, jos combat samalla paikalla pysyy kuin ennen).

Pitkän tauon jälkeen olin tietysti ihan fiiliksissä heti lämppäreissä, ja taisin aloittaa liian lujaa. Kun ei tiedä, mitä on tulossa, niin sitä vaan tekee täysiä kaiken. Harmikseni olin unohtanut sykevyön kotiin, olisi ollut hauska seurata sykkeitä ja muutenkin tietää kulutus tuon rääkin aikana.

Mutta siis siihen analyysiin: AIVAN MAHTAVAA! 

Lämppäreitten aikana ajattelin, että jaa tätäkö tää olikin, mikään ei ole muuttunut. Vaan eipä se ihan niin mennytkään. Jokusen vuoden combatia harrastaneena sain yllättyä uusista liikkeistä (vaativia!) ja taas on jotain opittavaa - jes!

Muutamaan edelliseen ohjelmaan verrattuna tässä 56. on tosi nopea tahti, syke, meno ja meininki. Ei tullut sellaisia tän seuraavan voi ottaa vähän iisimmin -taisteluita ollenkaan, vaan kova tahti pysyi tunnin alusta loppuun. Tai no, ainahan combatissa on kova tahti, mutta tiedättehän, esimerkiksi joskus saattaa joku hidasliikkeisempi karate-setti antaa mahdollisuuden pieneen "palautteluun".

Nyt en enää myöskään ihmettele sitä, että tänne blogiin oli joku eksynyt googlettamalla 'bodycombat oikea alakoukku' :D Vaikka en aiheesta olekaan kirjoittanut mitään (combatista vaan noin yleensä), niin enpä ihmettele, että kyseinen liike on viimeistään nyt tullut ajankohtaiseksi. Uudessa ohjelmassa meinaan lyötiin ihan muutama alakoukku. Oman arvioni mukaan määrä liikkui noin tuhannessa, about.

Ja ai herrajestassentään, se uusi matrix-potku! Nämä mun loman jälkeen olen vielä väsynyt
-reiteni/pakarani ei tahtonut millään kestää loppuun asti. Sattuuuuuuuu! Mun jalat tärisi, kun pääsin kotiin. Ah, ihanaa!

kuva

Ihastuin myös vierailevaan ohjaajaan Lauraan. Toivottavasti hänet saadaan joskus toistekin tuuraamaan tarvittaessa combatia. Mahtava tsemppaus ja meno päällä koko tunnin. Vaikka eihän mikään tietysti voita meidän omaa Henniä :)

Ainiin, ja lihaskuntotreeni lopussa oli.. Sanoinkuvaamaton. Mene ja kokeile!


Ps. Jos haluat tsekata uuden ohjelman biisit, ne on täällä.