maanantai 11. marraskuuta 2013

Sattuu ja tapahtuu

En koputtanut puuta, kun sanoin viime torstaina ääneen, että poika on ollut yllättävän terveenä tämän syksyn. Perjantaina kymmeneltä aamulla soitettiin päiväkodista: silmätulehdusepäily toisessa silmässä. Ei muuta kuin kamat kasaan ja poikaa hakemaan, päiväunien kautta lääkärille. Päätin käyttää Trion Laastari-klinikkaa, siellä on niin hyvä palvelu. Diagnoosina saatiin silmätulehdus molemmissa silmissä. Tippoja 6 kertaa vuorokaudessa ja rasvaa 3. Helppoa ton 2-vuotiaan kanssa...

Samana iltana poika päätti ryhtyä elektroniikka-asentajaksi. Rikkinäisen digiboxin epätoivoinen korjausyritys johti siihen, että toisen isovarpaan kynsi meni poikki. Pystysuorassa. Iso haava melkein varpaan puoliväliin asti. Huutoa, parkua, äidin naama valkoisena...

Lauantaiaamu alkaa itkulla: varpaaseen sattuu, korvaan sattuuuuuu. Äh. Suunnitelmissa oli lähteä siskon ja kummitytön luokse Helsinkiin yöksi pojan kanssa. Kotidiagnosoin korvakivun hammaskivuksi, koska pojalla ei ole koskaan korvatulehdusta ollut. Pääsimme matkaan ja hyvin meni!

Sunnuntaina reilu kahden tunnin päikkäreitten jälkeen poika ei meinaa nousta sängystä. Ei sitten millään. Korkeintaan sohvalle katsomaan Malttia ja Valttia. 38 astetta kuumetta...

Apua! Huolia, murheita, harmia. Noita on lähipäivinä riittänyt.

Kohta suunnistetaankin Trion terveyskioskille. Kai ne korvat on katsottava. Ja kurkku. Pojalla kun on angiinoita ollut muistaaksen 3 kertaa tänä vuonna. Ainiin, yleensä varmaan vanhempia ei nyt kovasti huoleta pieni kuumeilu, mutta meillä on vieläkin traumoja viime keväästä, kun pojalla nousi ihan yhtäkkiä kuume lähelle 40 astetta (nousu alle puolessa tunnissa) ja päälle kuumekouristuksia, hätääntyneitä puheluita, kirkumista, ambulanssin odottelua ja lopulta yö lastenosastolla. Vaikka kouristukset ovatkin vaarattomia, niin en ikinä unohda sitä tunnetta, kun katson velttoa ja siniseksi mennyttä lastani, joka ei reagoi mihinkään...

--

Arvatkaapa, kuinka ihanaa oli eilen suunnistaa Fiilikseen spinningiin ja cx:ään? Jättää hetkeksi kitinä, voihkinta, omat huolestumiset ja huonot yöunet. Hengittää syvään, keuhkot täyteen, ja puhaltaa hitaasti ulos.

Ei kommentteja: