Voisiko joku antaa jo armoa ja päästää mut pahasta? En tiedä kylläkään, mitä olen tehnyt, että olen ansainnut tuollaisen pikku uhmahirviön, joka heittäytyy aina pahimpaan saumaan jauhosäkkimäisesti maahan. Siis aina silloin, kun olen yli 100 metrin päässä kotoa ja tavaraa on mukana niin paljon, ettei kädet riitä vielä sellaisen 16-kiloisen rimpuilevan kakaran kantamiseen...
Joku saattoi aamupäivällä bongata mut pojan kanssa Fiiliksen edestä suihkulähdettä ihailemasta. Poika vaan oli sitä mieltä, että altaaseen olisi päästävä. Mukana oli kassillinen hiekkalaatikkoleluja sekä kätevä 3-pyöräinen. Toi pyörä antoi juuri sen mukavan lisämausteen noitten kamojen roudaamiseen kun sylissä oli samalla yksi hermonsa menettänyt raivopää. Olen jo monta kertaa sanonut miehelle, että pojan ensimmäiseksi nimeksi olisi pitänyt antaa Raivo. Siinä sitten hymyillen vaan moikkaillaan jumpasta lähteville, joo, meilläkin oli just ihanan auvoisa sunnuntaijumppa tässä, hihii..... Hehheh.
Nyt tää mutsi pakkaa kamansa ja lähtee pumppiin. Ei, en suosittele kenellekään urheilemista sairaana jne., mutta jos kotona todella on meno kuin hullujenhuoneella ja olo on edes lähelle puolta - MENE, HYVÄ NAINEN, MENE!!!
Vertaistukea otetaan vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti