Vaikka viikossa tuleekin nykyään hutkittua ja potkittua lähemmäs kolme tuntia, en malttanut millään eilen pysytellä poissa Hennin viimeisestä (ennen wauwaa) bodycombatista. Ja kieltämättä se näytti jo vähän hassulta, kun ohjaaja pomppi edessä, löi ja potki, pikkuisen pyöreän massun kanssa! :)
Hennin combatia tulee kyllä ikävä! Niin kuin Henni itsekin sanoi, että sillä tulisi ikävä combatia (ja toivottavasti meitä taistelijoitakin vähän), niin varmaan meilläkin tulee ikävä tuota energistä höykyyttäjää, joka saa antamaan itsestään sen viimeisenkin pisaran. Vai mitä?
En tiedä, onko kuntoni mahdollisesti päässyt vahingossa paranemaan, mutta combat ei tuntunut yhtään niin raskaalta kuin aikaisemmin. Vai liekö syy siinä, että nyt on tottunut potkimaan ja lyömään osuen - eli ehkä vähän kovempaa -, niin tuo ilmaa huitominen ei ottanut niin koville :) Mutta hauskaa oli, ja ihan käsittämätön hiki! Koska tuolla kuntopotkunyrkkeilykurssilla nyt kuitenkin keskitytään vielä jonkin verran tekniikoihin ja niiden hiomiseen, niin syke ei tietenkään koko treenien ajan ole missään kovin korkealla (toki lyödessä ja potkiessa päästään aina vähän revittelemään sykkeidenkin kanssa). Combatissa keskisykkeeni oli 150, maksimi 171 ja kulutus 575. Vaikka koko tunnin tein mielestäni kovaa, enkä himmaillut missään vaiheessa, sykkeet ei kuitenkaan noussut ihan niin korkealle kuin aikaisemmin (ennen jossain 8. biisin kohdalla sykkeet huiteli ennen jossain 180 paremmalla puolella :D). Oho, oonko mä vahingossa kehittynyt?
Tai sitten tänään mä teen kuolemaa kuntopotkunyrkkeilyssä. Saa nähä miten käy!
Ps. Onnittelut vielä Hennille! Nyt on hyvä siirtyä tosiaankin jo vähän kevyempiin treeneihin :) Mulle tuli mieleen, että itse kun odotin poikaa jossain viikoilla 37-38, tulin Fiilikseen muokkaukseen. Vastassa oli Nitta, joka sanoi, että saan tulla, jos en synnytä saliin :D :D En tiedä, mitä mä siellä oikein muokkasin, taisin käydä vaan tappamassa aikaa ;) Poika syntyi sitten vasta viikoilla 41+5! Oli vähän odottamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti