Vaikeuksien kautta voittoon, vai mitä? Tämä aamu oli taas pojan kanssa yhtä taistelua: miten 2-vuotiaan elämä voi olla niin vaikeeta? Muroja, ei muroja, muroja, ei muroja!!! AAAAAa, murojAAAA! Onneksi, onneksi, onneksi on monta kivaa juttua edessä, niin painan villaisella kintaalla tänään noille raivoamisille :)
Ensinnäkin eilen oli hyvät kuntopotkunyrkkeilytreenit - ei niin rankat, mutta hyvät! Niistä sain hyvää energiaa tällekin päivälle.
Toisekseen, tänään on perjantai. Jo se on iloista, jos mikä!
Kolmanneksi, pääsen töiden jälkeen suoraan spinningiin. Ja sen jälkeen saunaan. Can't wait!!!
Neljänneksi, huomenaamulla poika tipautetaan mummille hoitoon ja allekirjoittanut pakkaa kamppeensa miehen kanssa, suuntana Tallinna. Mutta saanko jo odottaa sitä hiljaista automatkaa? Siis sillä tavoin hiljaista, että se avaa mahdollisuuden esimerkiksi keskustella jostain asiasta. Kahden tunnin laivamatkakin tuntuu luksukselta - siellä kaljakärryjen seassa - kun saa istua rauhassa ja jutella :D Eilen illalla olin jo etukäteen ikävä poikaa, mutta tämä aamu kyllä korjasi tilanteen. Uskon, että meille molemmille tekee ihan hyvää olla vuorokausi omissa oloissa ja katsoa sitten taas asioita puhtaalta pöydältä ;)
Jos ne murotkin sitten maistuisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti