No niin, pääsinpäs viimein testaamaan tuota Fiiliksen uusinta hittiä eli FiilisFitiä. Tunti ei itse asiassa yllättänyt ollenkaan, kun olin kuullut muutamia juorunpätkiä sieltä sun täältä, mitä tunnilla tapahtuu. Niille, jotka ovat vielä säästyneet Fitiltä, kerrottakoon, että tunnilla lämmittelyjen jälkeen tehdään erilaisia toiminnallisia harjoitteita meiningillä minuutti töitä ja puoli minuuttia lepoa. Minuutin työn jälkeen liikkeeseen ei enää palata, eli uusia kierroksia ei enää (onneksi) tehdä.
Fitissä treenattiin monella tavoin vatsoja, selkälihaksia, olkapää-, ojentaja- ja hauislihaksia; tehtiin aika paljon askelkyykkyjä, peruskyykkyjä.... Todella monipuolinen treeni! Minuutin kestävän rupeaman aikana jokainen kuitenkin tekee omaan tahtiin, joten veren maku suussa ei ole pakko painaa - ainakaan ihan koko tuntia.
Erittäin positiivista tunnissa oli se, että omat tarvittavat välineet pystyi koko ajan pitämään lähettyvillä ja ainakin itselläni tuntui olevan ihan hyvin tilaa tehdä liikkeitä. Kamoja ei tarvinut viedä välillä pois tieltä ja muutenkin liikkeet oli suunniteltu niin, että kaikki mahtuu tekemään hyvin siinä omalla paikalla. Tunnilla siis tarvittiin kahdet 2,5kg kiekot, painavemmat käsipainot ja matto, ei sen kummempaa.
Päätin itse heti lähtökohtaisesti ottaa tämän ensimmäiset Fitin rennosti, kun en yhtään tiennyt mitä oli tulossa. Ja ennen sitä viimeistä seitsemän minuutin loppurykäisyä kaikki tuntuikin menevän todella hyvin. Minuutti on kuitenkin aika lyhyt aika - eri asia olisi ollut, jos samoihin liikkeisiin olisi vielä palattu uudestaan, sitten olisi voinut saada aikaan pahempaakin tärinää ;)
Mutta se viimeinen seitsenminuuttinen! Siinä idea on se, että ekan minuutin aikana tehdään tietty liikesarja kerran, toisen minuutin aikana kahdesti jne... Ja se seitsemäs minuutti - ai prkl!! Syke huiteli missä lie, hiki valui, jalat ja kädet tärisi, päässä huimasi. Ja mä tein ne hitaasti. Mutta mä tein ne. Nyt mä vasta oikeasti tiedän, mistä ne ihmiset puhuu! :) Huhhuh, mitä settiä!
Mä olen kyllä huomannut itsessäni sellaiset psykologiset vaikutukset, että mitä enemmän jumpassa puhutaan oksentamisesta ja siitä, että tulee paha olo, pyörryttää jne., niin sitä enemmän mua pyörryttää ja etoo :D Varmaan vaikka istuisin vaan salin reunalla ja mulle selitettäis tollasta, niin alkaisin vähän ajan päästä voimaan pahoin. Mulla on joku ihme kammo ja pelko, että voin huonosti, joten kun aiheesta puhutaan, niin alan kuvittelemaan, että voin huonosti. Hohhoijaa, pitäisköhän mun mennä johonki hoitoon :D Tämä sama efekti toimii myös Tallinnan laivalla. Kun katselen ihmisiä, joilla on krapula ja selvästi paha olo, alan itsekin voimaan pahoin (vaikka olisin itse nauttinut edellisenä iltana vain puolilasillista viiniä). Siksi mä matkustelen laivalla vain ehkä joka 2. tai 3. vuosi. Siinä ajassa ehdin unohtaa ton mun samaistumisen ja kokeilen taas ;) Joka tapauksessa, ihan hulluhan mä oon.
Ottamatta huomioon tuota omaa hömppäpömppäuskomusolojani tunti oli piristävän erilainen, tehokas ja siellä tosiaankin voi koetella omaa kestävyyttä. Kivaa vaihtelua lukkariin ja vähän uudenlaista harjoittelua. Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti