Mun piti jo eilen kirjoittaa tästä asiasta, mutta sitten kaiken muun pälätyksen jälkeen se yksinkertaisesti unohtui. Kyllä, näinkin lahjakkaalle ja täydelliselle yksilölle kuin minä käy joskus niin, että saatan unohtaa jotain (tärkeää).
Ja asiahan on näin, että sunnuntain pumppia ohjasi pitkästä aikaa (siis minulle pitkästä aikaa) Nitta. Tiedättehän, Fiiliksen kanta-asiakkaat, että Nitta on ehtymätön lähde erilaisia treenausvinkkejä, kuinka saada liike tuntumaan juuuuuuri oikeassa paikassa. Ja siis muutenkin, loputon lähde vinkkejä siihen, miten liikkeet tehdään oikein. Siis jättebra. Ehdin käydä varmaan 5 vuotta yliopistoliikunnan pumpissa, ennen kuin menin Fiilikseen ja oikeasti opin tekemään kyykyn tai maastavedon.
Mutta nykyään mun päähän on muuttanut pieni Nitta. Jos se ihan oikea ja elävä Nitta ei ole pitämässä tuntia, niin mä kuulen mun päässä vinkkejä. Ja mä muistan ne aina juuri sillä ratkaisevalla hetkellä, kun jokainen lihassolu sanoo, että lopeta, ei jaksa! Esimerkiksi penkkipunnerruksessa: viimeiset toistot menossa, ei jaksaisi enää yhtään. Mun päässä kuuluu käytä keskivartalon lihaksia. Mä jännitän vatsalihaksiani ja ties mitä muita, ja saan vaikka kuinka paljon apuja - jaksan helposti. Tai, en tiedä kehtaanko edes kertoa, mä olen juuri se dorka, joka on tehnyt kyykyt miettimättä niitä lihaksia, joissa sen pitäisi tuntua. Jännittämättä niitä hemmetin etureisiä! Nyt ne ei kyllä unohdu enää, voin kertoa. Pieni natsi sisälläni käskee keskittymään :)
Hyvät ohjaajat, älkää ikinä lakatko jakamasta niitä vinkkejänne! Tällainen vanha koirakin oppii pois vanhoista huonoista tavoistaan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti