Kävin tänään yli vuoden tauon jälkeen keppijumppailemassa. Ajattelin, että se olisi juuri sopivan leppoisaa, kun vietän nyt tätä kehonhuolto- ja palautuspainotteista jumppailuviikkoa. It was not. Pieni pelko oli myös siinä, että sohaisen joko Emmaa, itseäni tai vierustoveria kepillä ohimoon, kun kädet tuntuivat etenkin aluksi elävän muusta ruumiista irrallista elämää.
Alkulämppärit olikin ihan jees, helppoa, etten sanoisi. Mutta kukaan ei kertonut, että keppijumpassa kyykätään! Mä tulin löysäilemään, enkä tekemään mitään lihaskuntoa :D Ja sitten Emma vielä siinä yllyttämässä. Hei, voitko antaa ihmisen löysäillä rauhassa?
Kymmenen minuuttia vatsalihaksia. Ja joku siinä edessä sanoo, että ojennapa jalkoja, nosta selkä irti lattiasta, älä luovuta, jalat yhteen, pidemmälle, korkeammalle------------------. Emma hei, anna mä relaan jo!
(Loppuvenyttelyt teki kutaa.)
Keppijumppaa kokeilemaan lähtenyt löysäilijä-blogisti yllättyi: Hei, eiks tääl saa löysäillä ees keppijumpassa? No, kiitti vaan!
;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti