lauantai 15. kesäkuuta 2013

Pakeneminen kotoa osa II: Bodybalance

Olen jo useamman vuoden ajan yrittänyt saada ihmiset ymmärtämään, että torstai on viikon typerin päivä, ei maanantai, niin kuin moni kerettiläinen väittää. Uskokaa nyt hyvällä! Perustelut: 1) torstai on jo lähellä viikonloppua, mutta vielä pitää se perjantaikin siinä välissä jaksaa, 2) torstaisin väsyttää kaikista eniten, kun viikkoa on jo kulunut, perjantaina taas ei väsytä enää, kun tietää viikonlopun saapuneen, 3) torstaina vaan kaikki on kurjempaa kuin muina päivinä. Se on fakta.

Ilmeisesti olen kuitenkin saanut iskostettua tämän torstaiajattelun poikaani. Jos muistatte, viime viikolla ultimate-raivarit aiheutti kotiinlähtö puistosta - ja kun herra ei saanut keinua enempää (30 minuuttia ei riitä mihinkään). Osittain tuo on vielä ihan ymmärrettävää, kurjaa lähteä, jos tykkää keinua. Muina päivinä kaikki on sujunut ihan hienosti, puistoon on menty ja lähdetty silloin kun äiti sanoo jne. Mutta eilen, torstaina, kiukuttelulle ei löytynyt taas MITÄÄN RAJAA. Ensin kiukutti, kun äiti söi tomaattia. Sitten kun äitillä ei ollut muumitabletteja. Sitten kun piti vaihtaa vaippa. Ja laittaa uusi. Ja housutkin. Eeeeeeeeeiiiii!!! Huippuhetki oli kuitenkin ehkä se, kun ajattelin ilahduttaa poikaa Karisma-reissulla, siellä kun on se mukava sisäleikkipaikka. Sain rauhotettua hänet ennen autolle menoa, mutta kun hän ojentautui turvaistuimeen: ultimate-raivarit x 100! "AJAA AUTOLLA!!!!!!!!!!!!!!!!!!" öÖ. Voisko joku viisaampi kertoa mulle, miten selittää alle 2-vuotiaalle raivopäälle, että vielä pitäisi jaksaa odottaa SEITSEMÄNTOISTA VUOTTA, ennen kuin saa ajaa äitin autolla.

Jaa, se on torstai. Se on bodybalance.

Ei kommentteja: