En nyt jaksa marista teille mistään hyöty-, ryhmä- tai ylipäätään liikunnan ja urheilun terveysvaikutuksista. Niitä on. Suosittelen.
Ajattelin paljastaa teille, hyvät lukijani, ennemmin omat syyni harrastaa liikuntaa, ja tässä tapauksessa erityisesti ryhmäliikuntaa. Terveydellä ei näitten kanssa ole useinkaan tekemistä. Ehkä. No, ehkä vähän. Mennään itse asiaan, päätelkää itse.
1. Sosiaalisuus. Työ, perhe, työ, arki, perhe... Ryhmäliikunta on paras paikka yhdistää huvi, hyöty ja sosiaalinen elämä. Jumpissa näen ja kuulen tuttuja ja tuntemattomia, juttelen ja vaihdan ajatuksia muiden naisten kanssa. Jumppaan voi sopia myös kaverin kanssa treffejä: Hei, ooks tulos tänää pumppii? Joo, nähää! Ja kas, en olekaan eristäytynyt työn ja kodin ulkopuolisesti maailmasta.
2. Hyväksyminen (itsen). Minua henkilökohtaisesti auttaa oman ulkonäön hyväksyminen sellaisenakuinolen, kun käyn liikkumassa. Teen siis asioita oman hyvinvointini (ja ulkonäön) eteen, tässä ollaan ja tällaisena. Helpompi hyväksyä vatsamakkara. Ainakin olen yrittänyt.
3. Oikeutus. Kaiken hyvän, esimerkiksi suklaahippujäätelön. Tai massiivisten sushi-lounaiden. Lakun. Oletteko muuten maistaneet Kismet Fazerinaa?
4. Oma aika. Otan sen! Kysyin kerran (ks. kohta 1) toiselta äidiltä toiminta-apua taaperon kanssa taisteluun, kun oma hermoriekale oli enää ompelulangan varassa. Vastaus: "Et voi tehdä muuta, kun käydä combatissa." Noudatan tätä neuvoa.
5. Hymy. Olen jumpan jälkeen vaan niin paljon paremmalla tuulella. Luulenpa, että jos joskus hairahtuisin ja lopettaisin jumpalla ramppaamisen, perhe saattaisi patistaa viikon päästä takaisin jumpan pariin. Äiti jumppaa, sanoo poika ja vilkuttaa ikkunasta. Välillä kirpaisee, ja olen huonoin ja itsekkäin äiti maan päällä, mietin koko tunnin, jotta muistikohan se isi pestä pojan hampaat, itkeeköhän se äitiä, jokohan se nukkuu, saakohan se unta, nyt äiti ei ole lukemassa Tiitiäisestä sitä Herra Pii Poota, josta poika niin kovasti tykkää... Kun tulen kotiin: kaikki hyvin. Parhaimmassa tapauksessa minua odottaa kimeät riemunkiljahdukset Äiti tuli!!!! Maailman paras tunne.
+ Syyni käydä jumpassa juuri siellä, missä käyn [Fiiliksessä]
1. Etäisyys. Kaksi minuuttia kävellen, yksi juosten.
2. Asiakaspalvelu. Minua tervehditään ja minulle hymyillään. AINA.
3. Astetta parempi. Tunnit ovat parempia kuin muualla, ohjaajat ovat hauskempia kuin muualla. Lue vaikka aikaisemmat zumba-postaukseni, jos tarvitset lisävakuutteluja. Lyhyesti niille, jotka eivät kyseisessä jumppapaikassa ole käyneet: tunnit ovat tehokkaita ja kaikille löytyy jotakin. Jos haluat kunnon rääkin, se onnistuu! Lisäksi kaikilla tunnilla on luonnollisesti mahdollista tehdä omaan tahtiin ja senhetkisen fiiliksen mukaan. Ja mikä ihmeellisintä, välillä käsketään tekemään omaan tahtiin - se on kivaa. (Jos et ole käynyt aikaisemmin Fiiliksessä, saat jumpata kesällä viikon kymmenellä (10) eurolla!! Tuuks äiti jo kokeilemaan?)
4. Sellaisenakuinolen. Voin tulla Fiilikseen tukka sekaisin ja siskon vanha kulahtanut toppi päällä. Who cares!
5. Sieltä lähtiessä on vaan niin hyvä fiilis. Aurinko paistaa. AINA.
Ps. Nähääks tänää pumpissa?
5 kommenttia:
..Punttisalin hämärään toisten lähdettyä jään ja huokaan
Kuinka kummia ajatuksia päähäni tuokaan
Tuo toiveeni ainoa, että olla saampi
Nuorempi ja laihempi ja lihaksikkaampi
Vaikken sitä julkista, katson lätkää ja pelaan sulkista :D ... (urheiluhullu)
Kun porukat lähti takaisin Suomeen ja muutin omilleni, piti lähteä ettimään salia. Ei ollut montaa mistä valita, mutta hankin jäsenyyden yhteen niistä. Kolme kuukautta kävin ja tein päätöksen - palasin omaan vanhaan kuntokeskukseen. Joku sanois että olen hullu, kun ajan 20km yhteen suuntaan käydäkseni siellä... Mutta se fiilis! Paras henkilökunta (skandinaaveja), aina hymy korviin asti, joku auttaa tai neuvoo kun ei oikeen tiedä miten siihen laitteeseen menis, jeesataan ja puristetaan yhdessä loppuun asti. Ja kotimatkalla aina sellainen rakastan-elämää-idiootti-leveä-hymy. Ei haittaa vaikka mitä olis tapahtunut töissä, tai jos mieli oli alla - ei ollut salin jälkeen. Kunhan sinne vaan jaksoi mennä. Mä oon nyt pitänyt taukoa, yli 2kk, kun meni liian sellaiseksi pakkokäydä vaikka oikeesti haluun tehdä jotain muuta... Ja vaihtelu tekee hyvää! Nyt me sit pyöräillään miehen kanssa yhdessä - en ole koskaan oikeen harrastanut liikuntaa kenenkään kanssa, mutta mä tykkään tästä! :)
Niin joo, mutta ryhmäliikuntaan mä en oikeen (vielä) ole hurahtanut... Tykkään kait siitä että voin vapaasti mennä mihin aikaan tahansa treenaamaan.
Anna, sillä tosiaan on paljon merkitystä, millaisia ohjaajia ja millainen fiilis salilla on! Mä en aikaisemmassa jumppapaikassa voinut sietää yhtä ohjaajaa, joka esim. otti jonkun 6-7 minuutin biisin pumppiohjelmaansa ja se koko aika tehtiin ojentajapunnerruksia - tosin ohjaaja itse näytti yhden kaks malliksi, eli itekään ei pystynyt tekemään.. Hohhoijaa. Onpa tosi "tsemppaavaa". Mä oon hurahtanut just tohon ryhmäliikuntaan, mutta mulla vaikuttaa myös se, että kun tosiaan asun _ihan_ vieressä, niin ei tarvi silti kauheasti aikataulujen perässä olla :) Mä oon vielä perusluonteeltani niin laiska, etten saisi ikinä yksikseni puristettua itsestäni irti sitä, mitä noi ohjaajat ja ryhmän painostus saa :D :D
Ja haluan vielä tarkentaa, että tuo mainitsemani ohjaaja teki tuota _ihan joka tunnilla_. Kirjaimellisesti. Saattoi step-tunnillakin opettaa ensin sarjan ja sit katteli puol tuntia, kun me stepattiin. Spinning-tunnillakin hyppäsi välillä pyörän selästä.. :D
Lähetä kommentti