Kuinka päivät voikaan olla niin erilaisia keskenään? Eilen olin niin pirteä, hyvin nukkunut ja jipii aurinko paistaa ja kaikki hyvin. Tänään taas: iso huokaus.
Jos editoisin tuon eiliseen aamuun liittyvän postaukseni, se näyttäisi jotakuinkin tältä:
Nukuin
ikkuna auki, eli viileässä, eli tosi hyvin! muutaman hassun tunnin pojan huoneen lattialla. Suurimman osan yöstä valvoin kuunnellen kuumepotilaan vaikerointia. Heräsin
pirteänä epätodelliseen oloon siitä, että on aamu, ja
tarpeeksi muutenkin aivan liian aikaisin
jumppaan nähden.
Keitin Odotin, että mies keittää kaffet ja
sain juoda ne rauhassa, ja join ne silmät ristissä selaillen Terveystalon nettisivuja.
Loistavat lähtökohdat, toisin sanoen :) Aamupalaksi
vaivauduin keittelemään riisipuuroa! Nam! söin muutaman lusikallisen luomu mustikkajogurttia seisaallaan pojan odotellessa rattaissa lääkärille lähtöä. Ei ollenkaan hyvät lähtökohdat päivälle.
Onneksi kuumeen syy löytyi ja angiinahan se poikaa kiusaa. Äitikin voi taas hengähtää!
Katsotaan, jaksaisiko sitä illalla vielä kirjaimellisesti raahautua zumba-tunnille. Varmaan olen pihalla, hypin minne sattuu, haahuilen toinen silmä kiinni ja kieli ulkona. Ei, kun toltahan mä näytän
jo nyt aina! :) Kokeillaan korjata tilanne juomalla lisää kahvia, ja katsotaan avautuuko toi toinen silmä. Jos hyvin käy, niin zumbassa nähdään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti