tiistai 30. heinäkuuta 2013

Arki ja rutiinit

Kuinka vaikeaa onkaan taas päästä arkeen ja rutiineihin kiinni! Töissähän on tällä hetkellä leppoisaa ja sinne pääsee tollasen karmean uhmaikäisen lapsen vanhempana lepäilemään; saa syödä rauhassa, puhua aikuisten kanssa aikuisten asioista, ei tarvitse huutaa tai kuunnella huutoa ja kiukuttelua, ei komentelua (puolin ja toisin) - siis auvoisaa toisin sanoen!

Jotenkin toi liikuntarutiini on kadoksissa. Vaikka tieto siitä, että oli suoritus mikä hyvänsä, olo luultavimmin on paljon parempi ja energisempi. Mutta se lähteminen! Nähtävästi tollanen puolentoista viikon tauko jumpista teki tehtävänsä, ja peruslaiskaluontoinen ihminen saa taas etsiä itsestään vähän aikaa sitä sitkeyttä, että jumppatunnille on mukavaa lähteä.  Liikunta itsessään on mukavaa ja tunnit kivoja. Mutta se hemmetin lähteminen!

Niinpä keksin eilen keinon, jolla lähtemisen tuskan saa poistettua puolitettua. Ensinnäkin, vilkaise aamupäivästä jumppakalenteria ja mieti, mikä tunti voisi olla ihan jees. Ota mieluiten sellainen tunti, joka alkaa mahdollisimman pian töiden jälkeen. Älä mieti urheilemista koko päivänä. Kun pääset kotiin, älä vieläkään mieti urheilemista, vilkaise kuitenkin silloin tällöin kelloa, jotta et kadota ajantajua (kokonaan). Noin kymmenen minuuttia ennen jumpan alkua vaihda paniikissa vaatteet, etsi muut jumppakamppeet (toisin sanoen ota viime kerralta kassiin jääneet kamat mukaan ulko-oven vierestä, ja kyllä, se hikipyyhe on vielä märkä, mutta ei se haittaa) ja huikkaa ovelta heipat. Juokse!

Kokeile vaikka. Muut asiat ärsyttää varmasti enemmän kuin lähteminen (esim. eripariset sukat, sopivien vaatteiden löytäminen, silittämättömät vaatteet ja se märkä hikipyyhe, hyi!).

Paluu arkeen ja treeneihin

Päätin jo eilen sitten palata osittain arkeen ja lähteä treenaamaan Fiilikseen. Olihan tänään maanantaina vihdoin aika palata taas kuluttamaan toimiston penkkiäkin ja naputtelemaan näppäimistöä. Ensin ajattelin, että mikäs sen hauskempaa kuin aamutreeni. Ohitin ajatuksen kuitenkin yhteenlaskulla helle+verenpaine+aamu-unisuus=huono treeni. Sen jälkeen kuvittelin auvoisasti, että pumppitreenillä olisi hyvä jatkaa sunnuntai-iltapäivää. Pah. No, spinning 1 on tarpeeksi leppoisa kuumalla ilmalla - käyn vain vähän polkaisemassa, ja voin ainakin sanoa, että olisin treenannut jotain. Tämän sentään pidin, mutta ei se ihan niin mennyt.

Spinning 1 ei ollut kepeä aloitus ollenkaan. Ehkä hellekin sen teki, mutta varmaan myös viime aikainen (jäätelön ynnä muiden herkkujen täyteinen) ruokavalio - hiki virtasi kuin pienellä possulla. En tiedä, hikoileeko sorkkaeläimet oikeasti. Minä hikoilin. 

Jeminan pitämillä tunneilla ei tiedettävästi koskaan pääse helpolla. Ei nytkään. Tunti sisälsi tälle kropalle ja surkeille elintavoille kulahtaneen ihmisen harmiksi esimerkiksi kolmen minuutin rivakan hölkän. Kolme minuuttia kuulostaa lyhyeltä ajalta. Mutta kun korvista tuntuu tursuavan kummitytön 3-vuotissyntymäpäiväkakkua ja välipalana on lisäksi tullut nautittua lohituulihattuja, karkkia ja karjalanpiirakoita, minuutin hölkkäkin on mulle liikaa. Hikoilen. Huohotan. Älisen (ainakin mielessäni).

Ehkä tämän loman oli jo aikakin loppua. Se oli kuitenkin vain kolme minuuttia.

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Back in town

Blogihiljaisuuteni on päättynyt! Reilun viikon verran olen pitänyt itseni poissa Fiiliksestä. Liikuntaharrastukseni ovat tällä rajoittuneet Budapestin katujen kuluttamiseen (sis. epätoivoista lapsen nukuttamista rattaisiin terassille pääsyn toivossa), yhteen kaverin kanssa pidettyyn ulkokuulailuun sekä tämänaamuiseen hölkkälenkkiin. Huomenna ajattelin sitten palata ruotuun, eli Fiilikseen :) Koska mulla ei tällä haavaa ole sen kummempaa kerrottavaa urheilun saralta, saatte nauttia uudesta kamerastani sekä loistavista kuvaustaidoistani :D Yleisön pyynnöstä.











Budapestissa oli armoton helle, +30 joka päivä, vaikka kuvissa ei siltä näytäkään. Onneksi Suomessakin saadaan nauttia kesähelteistä. Nyt rannalle kun se on vielä mahdollista - moido!

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Oikea perus, kolme polvea ja kanta pyllyyn. Tsatsaa laatikkoon!

Rikkoessani tuttua treeniviikkoa (Tai no, ei se tässä lomalla ole muutenkaan ollut mitenkään tuttu puhumattakaan säännöllisestä. Olen käynyt jossain jos on huvittanut, ja ollut enimmäkseen käymättä :D) ja muutaman sopivan sattumuksen kautta eksyin eilen piiiiitkästä aikaa step 2 -tunnille. Vakaa aikomukseni oli ollut alun perin mennä iltamyöhällä Kiveriöön etsimään lenkkipolkuja, mutta kun lastenvahtia oikein tarjottiin, niin se on sellainen tarjous, jota en jätä käyttämättä ;)

Menin siis steppaamaan. Ja voi jukumaar! Se on ihan hullun hauskaa! Hiki valui, jalat väsyi. Sykemittari loisti uutuuttaan ranteessani, ja sykkeet huiteli koko tunnin jokseenkin korkeissa lukemissa 150-165 välimaastossa. Tätäkö se treenikaavan rikkominen meinaa? :) Steppaaminen kulutti lähes 600 kaloria tunnissa! Se tarkoittaa kolmea (3) Kingis minttu -jäätelöpuikkoa per steptunti! :D :D Ei sillä, että täällä laskettaisiin kaloreita. Mutta kolme tuntuu jo ihan sopivalta määrältä näin lomapäivinä ;)

Olen kuitenkin huomannut, että steppaamisen suosio on jostain syystä laskenut! Muistelen, että jotain viitisen vuotta sitten tiistai-illan step 2 -tunnille sai tulla ainakin puoli tuntia ennen tunnin alkua hengailemaan, jotta mahtui mukaan steppailemaan. Sellaista tiistai-iltaa ei ollutkaan, että tunti ei olisi tullut täyteen. Viimeisen vuoden aikana step kakkosilla, aina kun olen itse sinne sattunut ja talvella kävin aika säännöllisesti, on näyttänyt käyvän enää muutamia tunnin fanittajia.

Mun arvioni tunnista on se, että voisiko parempaa ja tehokkaampaa aerobista treeniä ollakaan! Tunti kuluu älyttömän nopeasti, kun tempo on nopea ja kun koko ajan joutuu keskittymään siihen, mitä on tekemässä. Okei, myönnetään, että ensikertalaiselle voi tuottaa ahdistusta juurikin edellä mainittu + tunnilla aktiivisesti käyvät, jotka osaavat kaiken jo superhyvin, mutta ei siellä oikeasti tarvi piipahtaa kun parina tiistaina, ja sarja on kaivautunut muistin syövereihin. Se ei todellakaan ole niin vaikeaa, miltä aluksi näyttää! Mutta ihan hemmetin tehokasta! (Sanoinko mä sen jo?)

Ehkä sinäkin rikot treenisi ensi viikon tiistaina, ja menetkin spinden sijasta steppaamaan!


Ps. Huomenna pesueemme suuntaa Budapestiin. Blogi jatkaa hiljaiseloaan muutaman päivän.

Pps. Ostin itselleni synttärilahjaksi Canon EOS 600D:n, joten toivon mukaan jatkossa blogi sisältää _hieman_ enemmän kuvamateriaalia.. ;)


tiistai 16. heinäkuuta 2013

Uusi pumppi

Oletko jo käynyt kokeilemassa Fiiliksen uuden pumppisarjan? Aijaa, no minäkin olen pariin otteeseen ehtinyt paikalle kiduttamaan itseäni, tsiisus mikä setti!

Lämmittely oli ihan helppoa, jos jotain mukavaa miettii uudesta sarjasta. Mutta muuten tunti on lähinnä kärsimystä, nopeatempoinen ja pumppaava. Ja sattuu niin... Saanko kiroilla?

Ja melkein jokaisessa treenibiisissä on joutunut vähentämään (minun tapauksessani rutkasti) painoja. En edes muista milloin olisin viimeksi joutunut tarttumaan 3kg käsipainoihin! (Mikä ei tarkoita sitä, etteikö syytä olisi välillä ollut. Haluan vain ajatella itseni sinne 4kg käsipainoja käyttäviin. Ne on niin paljon parempia ihmisiä. ;)) Mutta nyt mä ensin otan ne 4kg painot ahdistuneena tunnin alussa ja toivon, että 3kg painoja jää ylimääräiseksi, kesken tunnin haalittavaksi.

Suurin murheenkryynini olkapäät on suoraan Saatanan liikuntavinkeistä. Ja tietysti viimeisenä treeninä, kun koko kroppa tärisee jo muutenkin, ja olen kuluttanut kaikki olkapäälihasteni voimanrippeet jo 45 minuuttia aikaisemmin. Viimeistään tässä vaiheessa vilkuilen jo hätääntyneenä sinne 3kg käsipainojen suuntaan. Eiku mitä mä valehtelen: todellisuudessa olen kahminut ne itselleni jo hauistreenissä.

Eli sattuu. Tai tuntuu. Sehän se on kai tarkoituskin  :D


torstai 11. heinäkuuta 2013

Blogihaastattelu, osa I: Nitta kertoo järkevästä liikkumisesta

Päätimme sitten toteuttaa Fiiliksen ohjaajan ja omistajan Nitan kanssa tällaisen artikkelin blogiini. Tai ehkäpä julkaisemme näitä ihan säännöllisesti, saa nähdä!

Olin huippuinnoissani, kun Nitta vastasi haastattelupyyntööni myöntävästi. Jee, saisin kysellä kaikkea liikunnasta, terveydestä, ravinnosta ja mitä ikinä mieleen juolahtaa, alan ammittilaiselta. Pyysin teiltä lukijoiltakin kysymyksiä, mutta koskaa yhtään ei irronnut, niin sain kehitellä kaikki itse - hihii! Päätin, että ensimmäisessä sessiossa keskittyisimme peruskuntoon, sen hankkimiseen ja kunnon kehittämiseen. Ensin kuitenkin itse päähenkilöstä, eli Nitasta :)

Oman elämänsä sankariksi

Kaikki Fiiliksessä käyneet varmasti tuntevat tuon itsevarmuutta ja tasapainoa uhkuvan persoonan, jolta saa vastauksen mihin tahansa liikuntaan ja ravintoon liittyvissä ongelmissa. Liikunnanohjauksen lisäksi Nitta onkin myös diplomiravintoneuvoja, ja hänellä on toinenkin hyvinvointialan yritys Ravinto- ja hyvinvointipiste Pippuri. Nitta on auttanut lukuisia erilaisista syömishäiriöistä, paino- ja terveysongelmista kärsiviä ihmisiä, ja Nitta kertoikin haastattelun lomassa, että hänellä on luontainen halu auttaa ihmisiä ja lähteä vähän kaikkiin juttuihin mukaan. No, sillä minä tämän haastaattelunikin varmaan sain ;)

Nitta on harrastanut aina liikuntaa, ja hän on aloittanut liikunnan ohjaamisen jo noin 12-13-vuotiaana. Nyt 37-vuotias nainen on siis tosiaankin alan rautainen ammattilainen. Omaksi elämänfilosofiaksi tai -ohjeekseen Nitta on viime aikoina omaksunut ajatuksen siitä, että minä itse olen kaikkein tärkein. -Ole läsnä siinä hetkessä ja tekemisessä, jonka parissa olet. Jokaisen meistä tulisi oppia näkemään oma hyvyys. Jotenkin tuosta ajatuksesta tulee ainakin minulle tosi hyvä mieli. Pitääkin keskittyä enemmän.

Hyvää kuntoa etsimässä

Kysymykseni siis keskittyivät tällä ensimmäisellä kerralla liikunnan aloittamiseen, peruskuntoon ja kehittymiseen. -Jos liikut kahdesti viikossa, pidät senhetkistä kuntoa yllä. Jo kolmella liikuntakerralla kehität kuntoasi, Nitta neuvoo liikuntaa aloitteleville. -Usein käy niin, että tammi- ja syyskuussa ihmiset päättävät aloittaa niin sanotun "uuden elämän", johon kuuluu paljon liikuntaa ja totaalikieltäytyminen kaikista herkuista. Valitettavasti liikunta aloitetaan väärin, liian raskaista tunneista, keho väsyy liikaa ja innostus lopahtaa. Kuulostaako tutulta? Nitta ohjeistaakin vasta liikuntaan syttyneitä ja innostuneita aloittamaan rauhallisesti, omaa kuntotasoon sopivilla tunneilla.
-Vauhtikestävyystunneille ei tosiaan kannata rynnätä liikuntaharrastuksen alussa, vaan kevyemmillä tunneilla on paljon parempi aloittaa, Nitta sanoo.

No, jos päästään sitten tällaiseen pitkään liikuntaa harrastaneeseen, kuten mää ite. Miten meidän kannattaa liikkua? -Viisi kertaa viikossa on järkevä määrä ja kaksi kertaa viikossa olisi hyvä pitää ihan oikeasti lepopäivä, jolloin ei saa tehdä yhtään mitään koiran pissitystä lukuunottamatta, Nitta määrää. Okei, kuulostaa ihan järkevältä ja hyvältä. Miten sitten voisin kohottaa tästä kuntoa, jos olen jo "tottunut" liikkumaan aktiivisesti? Mainitsen ohimennen edellisen pumppisarjan hauis-ojentaja-olkapää-harmitukseni ja epäkehitykseni - tai oikeastaan, olen junnannut viimeiset 10 vuotta pumpissa hauiksia lähes samoilla painoissa, hohhoijaa. -Ensinnäkin voisit rikkoa treenikaavasi: älä tee joka viikko samoina päivinä samoja jumppia, Nitta suosittelee. Muttakummäähaluun zumbata.... ;) -Tee vaikka niin, että teet pari viikkoa jotain ihan ihan muita jumppia ja käyt vaikka juoksemassa, sitten voit taas mennä niille lempparitunneillesi, ja huomaat, että lihakset eivät olekaan enää tottuneet samaan kaavaan, ja näin pääset eteenpäin. Sykemittari on tosi hyvä ja helppo keino seurata edistymistä, Nitta sanoo. Nyyh, hyvästelen lempituntini ja päätän kokeilla jotain, mitä en ole pitkään aikaan tehnyt. Sattumalta torstaina hyökkäänkin spinningtunnille ja lauantaina teen tiukan kuulatreenin. Molemmat tuntuvat karmealta reisissä ja pakaroissa. Kiitti!

Lihaskunnon ja aerobisen liikunnan suhde ja muut mysteerit

Aerobisen ja lihaskuntotreenin suhde on kuulemma hyvä pitää melkein fifti-fifti. Eli jos liikut sen viitisen kertaa viikossa, pari kertaa on hyvä olla ihan aerobista liikuntaa ja pari kertaa pumppia tai salitreeniä. Yksi tunti voi olla vaikkapa yhdistelmätunti, enpä usko, että kehonhuoltotunnitkaan on pahitteeksi. -Kunhan muistaa, että lepopäivinä ei mennä edes niille kehonhuoltotunneille, oikeasti, lihas tarvitsee lepoa, Nitta varmistelee.

Palataanpa vielä siihen vanhan pumppisarjan olkapää-settiin. Miksi ihmeessä en koko aikana pystynyt lisäämään painoa, vaikka treenasin suht säännöllisesti? -Lihaksesi on niin tottunut tekemään jo sarjan, joten olisit voinut yhtenä viikkona vähentää painoa ensin rutkasti ja sitten yhtäkkiä lisätä enemmän. Siinä lihaksesi olisi alkanut ihmettelemään, että mitäs nyt tapahtuu, Nitta valaisee. Eli niillä samoilla painoilla vuodesta toiseen junnaamisesta ei kovin paljon iloa ole :) Lihakset täytynee välillä säikäyttää! Hihii!

Mun oli pakko kysyä myös ihan henkilökohtaisesti yksi askarruttavimmista asioista, jonka parissa olen jokusen tovin viettänyt aikaa. Eli toiseksi tärkein kysymykseni: miten ihmeessä voisi saada hoikat ja kiinteät reidet? -Jos oikeasti haluaa hoikat reidet, pitää harrastaa paljon vaan rasvanpolttoliikuntaa. Jos on paljon lihasmassaa ja käy pumpissa tai salilla, niin ei reisistä kovin ohuita saa, Nitta opastaa. Okei, no sit mä oon ihan hyvä näin! Jatkan lempilajien parissa (mutta en junnaa samoilla painoilla ja pidän säikäyttelyviikkoja) :D

Kaiken kaikkiaan monipuolisuus ja vaihtelevuus näyttävät olevan kaiken a ja o. Paitsien ohuiden reisien metsästäjillä.



Tällaista saatiin aikaan tällä kerralla. Jokos teiltä nyt alkaisi irrota askarruttavia kysymyksiä seuraavaa juttua varten?



Ps. Se tärkein kysymykseni oli: syötkö koskaan croisantteja aamiaiseksi? -No, jos niitä on tarjolla, esimerkiksi hotellin aamiaisella, niin syön. Mutta isompi paheeni on se, että kun herkuttelen vaikkapa pitsalla, niin syön varmasti kaikki viimeistä murenta myöten, Nitta nauraa.








sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Väliaikatietoja

Hei rakkaat lukijat :) En suinkaan ole unohtanut teitä vaan tällä hetkellä tämä lomailu on niin hektistä, etten ole ehtinyt päivittää teille jumppakuulumisia tai mitään. Urheilulle nimittäin olen kyllä maar löytänyt aikaa.

Torstaina spinnasin pitkästä aikaa, mutta kirjoitan spinningistä joskus myöhemmin enemmän. Nyt mulla on meinaan niiiiin paljon tärkeämpää kerrottavaa: minusta tulee huomenna virallisesti AIKUINEN! Täytän nimittäin 30 vuotta, huiiii!! Miksi mun pitää jakaa tämä teidän kanssa (onnittelukalastelujen lisäksi) on se, että juhlistin päivää eilen jo hieman etukäteen. Olin itse kehitellyt vähän ohjelmaa, ja ensimmäiseksi menimmekin ystäväni kanssa ulos kahvakuulailemaan! Valitettavasti viime hetken ohjaajan peruuntumisen vuoksi jouduin pitämään tunninitse :D Suunnittelin ja toteutin aikamoisen rääkin!

Lämmittelyjen jälkeen settimme oli seuraava:
etuheilautus 1min
askelkyykky 1min
maastaveto rinnalle + työntö 1min
lyhyt spurtti ja kävellen takaisin

Teimme tuon ensin kaksi kertaa, jonka jälkeen teimme kaksi kertaa seuraavan:
kuulan kanssa vatsat 1min
pystysoutu 1min
hindukyykky 1min
spurtti ja kävellen takaisin (Toinen spurtti päätettiin korvata burpeella, ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi.. Burpee on aivan kamalaa, jos ette tienneet. Kannattaa joskus kokeilla. Ja tietysti erityisesti silloin, kun on jo ihan helvetin poikki.) Ainiin, tuon minuutin aikana on siis pyrittävä tekemään niin monta toistoa kuin vain ehtii :D

Sitten juostiin vähän jäähdyttelyhölköttelyä ja venyteltiin. Yhteensä aikaa meni sellainen 45 minuuttia. Koska kaverini koski kahvakuulaan ensimmäisen kerran eläessään, jätimme suosiolla tekniset liikkeet ja emme tehneet niitä ihan peruskuulailujuttuja. Fiilis oli aivan mahtava, kun ähkimme ja puhkuimme Fellmanninpuistossa lauantaiaamuna kello 9 jälkeen :) Tein 12kg kuulalla, ja voin sanoa, että vaikka tuo ei kestänyt edes tuntia, niin tehokasta se oli! Sain nimittäin syntymäpäivälahjanikin etukäteen mieheltäni, ja sehän oli superhieno sykemittari!! Tämä kuulatreeni oli nyt ensimmäinen mitattu juttu. Tulokset: 391 kaloria, keskisyke 145, maksimisyke 181ja suurimman osan ajasta mittari luokitteli treenin kategoriaan fitness. Että aikamoisilla sykkeillä sitä vedeltiin! :) Ja ystävänikin oli niin innoissaan, että meinaa jo hankkia itselleen oman kuulan! :D

Lähempiin yksityiskohtiin menemättä, mitä tuon kuulatunnin jälkeen tapahtui koko päivän ja illan, niin siihen liittyi aika paljon meikkaamista, mekkoja, studiokuvausta, kuohuviiniä, siideriä, saunaa, shampanjaa, mansikoita... Eli ihan perussettiä ;)

Huomenna lähdemme perheen kanssa kohti Vuokattia. Odotan innolla, että pääsen juoksemaan Vuokatin vaaroille tuon sykemittarini kanssa - ihan huippua!!! :D Eli päivitykset saattavat taas olla jäissä, mutta I will be back!


torstai 4. heinäkuuta 2013

Frisbeegolfin ihme

Olin eilen kokeilemassa frisbeegolfia kahden kaverin kanssa. Nämä ystävät tosin olivat konkareita, eivät kokeilijoita. Olin siis hyvässä opissa! Janne, joka toimi oppaana, vei meidät Pajulahteen. Tämä kokeiltu rata oli kuulemma helpoimpia Lahden lähistöllä olevista radoista. Ei se kyllä ihan kovin helppo ollut.

Frisbeegolfissa heitellään frisbeen näköisiä kiekkoja isoihin koreihin, ja matkat heittopaikalta maaliin on pitkiä. Ainakin minulle. Koreja olet nähnyt ehkäpä muun muassa Launeen kentällä, jos olet siellä päin ajellut. Itse taisin ainakin bongata lajin ekan kerran siellä. Kiekkoja on erilaisia, ja jotain mystisiä eroja niillä on toisiinsa nähden, muutakin kuin väri tai nimi.

Frisbeegolfrata sisältää väyliä, eli heittopaikalta väylän maaliin. Jokaisella väylällä lasketaan, kuinka monta heittoa pelaaja heittää ennen kuin kiekko on maalissa. Tuolla helpolla radalla Janne onnistui monella väylällä saamaan kiekon maaliin kahdella heitolla. Itse onnistuin parhaimmillaan helpoilla väylillä heittämään kiekon neljällä heitolla maaliin, surkeimmissa tapauksissa heitin jopa yhdeksän kertaa! :)

Tässä mää heitän.

Ilma oli lämmin ja aurinkoinen. Mikä oli tietysti osittain mukavaa. Osittain taas ei, koska itse hyönteis-, käärme- ja paarma-inhoajana olin pukeutunut pitkiin housuihin (huom. farkut ei ehkä ole parhaat mahdolliset kun on kuuma, muitakin vaihtoehtoja on); mulla oli ihan helevetin kuuma! Mutta en olisi shortseissa voinut rämpiä pusikoissa ja ryteiköissä kiekkojen perässä, sinne ne jostain kumman syystä aina vaan lenteli! Oli kuitenkin ihan hauskaa olla ulkona ja metsässä, eipä tuolla tule muuten paljon aikaa vietettyä :)

Mulla oli aika skeptiset ajatukset lajista ennen kuin menin ja kokeilin. Ja en voi sille mitään (pyydän anteeksi), mulla oli hauskaa! Kieltämättä toi 18 väylää on aika pitkä setti, ja aikaa sen kiertämiseen tällaselta amatööriltä taisi kulua melkein kolme tuntia. Mutta loppua kohden alkoivat jotkut heitotkin jo onnistua. Ja siitäkös se hyvä mieli tuli!! Ainakin muutama fore-heitto ja yksi putti, vai mikä se nyt oli, onnistui hienosti - jee! Niin se vaan Heidikin vahingossa iloitsi pelatessaan frisbeegolfia. Näin kommentoi Janne, kun tuuletin :D (Termit muuten saattaa olla mun heittämien kiekkojen lisäksi päin mäntyä, sori, niitä vilisi niin paljon noitten ammattilaisten puheissa, että en pysynyt mukana.) Lähden mukaan toistekin!

Ainiin, sitten vielä tulokset: Janne 51, Heidi 102 ja Heikki 76. Tosin Heikille olisi kuulunut pari kertaa tulla kunnolla rankkua eli rangaistuksia, mutta ei meillä niin tarkaan lasketa (muut kuin Janne ;)). Ehkä mulla on tossa vielä vähän kuitenkin parantamisen varaa :D

Ps. Jos sinulla on jotain kysyttävää liittyen treenamiiseen, ruokavalioon jne., niin laita kommenttina vaikka tähän postaukseen! Olen huomenna menossa haastattelemaan alan ammattilaista, joten ihan päteviä vastauksia olisi mahdollista saada :D

Pps. Jos sinulla on jotain kysyttävää frisbeegolfista, voin ohjata kysymykset Jannelle. Tai voit katsoa, jos tieto löytyisi Lahden Frisbeegolf Clubin sivuilta.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Hei, onks teil hyvä flow?

Olin eilen loppuunpalanut hermoraunio ennen flowta. Kai se on tuon pojan lähestyvä 2-vuotisuhmaus, joka saa tämän äidin liioittelematta hulluuden partaalle. Illalla onneksi pääsin hoitamaan kehoa ja mieltä Fiiliksen flow-tunnille, josta jo eilen mainitsinkin.

Flow-tunnilla käydään läpi neljä alkuainetta: vesi, maa, tuli ja ilma. Oli huojentavaa, kun sai luvan nauttia olostaan, olla välittämättä mistään, tyhjentää mieli ajatuksista ja keskittyä kuuntelemaan omaa kehoa ja hengitystä.

Vesi antoi meidän soljua aaltojen mukana.

Maa antoi meidän muuttua alkukantaisiksi metsästäjiksi.

Tuli leiskui voimakkaista liikkeistämme.

Ilma teki meistä höyhenen keveitä.


Minun mieleni ja kehoni on puhdas.

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Lomalla, mutta Fiilis kutsuu

Ennen loman alkua suunnittelin, että lomalla sitten otan rennommin ja jumppaan ehkä kerran viikkoon tai jotain sinne päin. Nyt olen kuitenkin eksynyt Fiilikseen jo sunnuntaina, maanantaina ja tänäänkin ajattelin mennä kokeilemaan pitkästä aikaa flowta. Mies kun on edelleen duunissa, ja kaksin pojan kanssa kärvistellään kotosalla, niin kas kummaa kun on kiva mennä iltasella vähän itekseen jonnekin ;)

Mutta zumbaan olisin mennyt muutenkin! Jes, taas oli niiiiin kauhea hiki päällä ja hymy huulilla, johan mulla oli kahden viikon zumba-tauko. Onnistuin houkuttelemaan kaverinkin mukaan, ja täytyy sanoa, että oli ihan vähän vielä normaalia hauskempaa :D Oltiin niin hikisiä tunnin jälkeen, että ystäväni kysyi, olenko mahdollisesti pissinyt housuuni. (En ollut. Toim.huom.)

Tänään odotan jännityksellä flowta. Käyn tunnilla tooooodella harvoin. Ensin kun kävin, se tuntui liian mitäänsanomattomalta: ei ihan joogaa, ei pilatesta - mitä tämä on? Mun täytyy saada kategorisoida asiat! :) Viimeksi kun kävin, se tuntui tosi vaikealta. Ja kieltämättä taas tuli mieleen tuo luokitteluongelma. Voisiko joku valaista mua, mitä oikeastaan on flow? Sen jälkeen voin hyväksyä sen mun säännöllisen epäsäännölliseen jumppaohjelmistoon :D

Tulisko joku henkiseksi tueksi tänään flow-tunnille? Ottais mua kädestä ja sanois, että hyvin se menee, vaikka menee miten sattuu ;)

Huomenna lupaan kertoa, miten kävi!

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Loman alku

Lähdimme perjantaina heti töiden jälkeen mökille. Saunottiin ja nukuttiin sikeästi viileässä aitassa. Ehkä parhaat lähtökohdat lomalle!

Lauantaina tultiin jo aamusta kotiin ja saatiin vieraita. Sen takia päivän ateriat koostui mun osalta lähinnä tästä..

Oli muuten ihan älyttömän hyvää mustikkapiirakkaa! Ja erittäin helppo tehdä :) Käytin meinaan kaupan valmista piirakkapohjaa, äidin keräämiä mustikoita ja vaniljarahkaa 2prk (+ 1 muna). Ei muuta. Ja ehkä parasta!
Sitten olen vaan hengaillut pikku miehen kanssa, eilen oltiin tyylikkäinä (tai poika oli) shoppailemassa. 
Bikineitä ei tosin löytynyt. Yhden urheilutopin ostin itselleni. Ja sitä piti tietysti mennä pumppiin esittelemään ;) Piti käydä vielä viimeisen kerran vetämässä vanha pumppi-sarja, joka on tänään vaihtunut uuteen! Uskalsin lisätä jopa vähän painoja (ehkä Ninan painostuksesta). Nyt odotan, että milloin sitä pääsee kokeilemaan uutta settiä! Luulenpa, että ei päästä taaskaan helpolla :) Ja sehän se on tarkoituskin!

Tämä viikko ollaan siis pojan kanssa kaksin lomalla, ja ensi viikosta sitten mieskin jo lomailee. Edessä on ainakin reissua Vuokattiin ja Budapestiin. Mutta sitä ennen saan onneksi lööbailla kotona ja viettää nämä pojan päikkäriajat lempitouhuissani: Netflix ja Arrested Development.

Jos et ole sarjaa koskaan katsonut, niin voin suositella lämmöllä. Saa ainakin nauraa! Nyt otankin tuon mansikkarasian jääkaapista ja tabletin. Menisköhän sitä sängylle, sohvalle vai parvekkeelle löhöämään?