Uskaltauduin vasta eilen torstaina ensimmäisen kerran treenaamaan tämän nuhaflunssan jälkeen. Jo lähtökohtaisesti ajattelin, että teen kyllä erittäin kevyesti kaiken - jopa silloin, kun tekisi mieli ja pystyisi tekemään enemmän ja kovempaa. No eipä tullut hätää. Heti kun syke rupes edes hiukkasen nousemaan, niin alkoi tuntumaan aika pahalta. Vedin siis niinmaankevyesti kun vaan mahdollista, ja sekin oli liikaa. Note to self & others: odota rauhassa parantumista!
Sinänsä reenit oli ihan jebat. Olin siis kuulaamassa. Lämmiteltiin hyvin ja sen jälkeen tehtiin erittäin lyhyitä toistomääriä erittäin painavilla kuulilla etuheilautusta. Tämä naikkonen tyytyi 20-kiloiseen, mutta kaverit rehentelivät vieressä 28-kiloisen kuulan kanssa. Tämän jälkeen tehtiin syväkyykkyjä (vähän pienempien painojen kanssa), tosin meikäläiselle riitti kyykyt ilman painojakin. Ei vaan yksinkertaisesti jaksanut! Ja sen verran oli järkeä päässä, etten lähtenyt repimään itseäni. Thank god.
Tänään onkin sitten eri meininki. Voisin melkein kuvailla olotilaa terveeksi! Jihuuuu!!! Työpaikalla on käynyt kato, ja päivän mittaan yksi jos toinenkin työkaveri on lähtenyt kotiin kärsimään flunssan kouriin. Iloitsin vahingossa ääneen: "Mutta hei mä oon jo terve, vähänkö siistiä!!" Ei noi oikein ilahtunut odotetulla tavalla :D
Ja tänään, rakkaat lukijat, minun terveydentilan ylistyksen lisäksi, on toinenkin jeba juttu: YSTÄVÄNPÄIVÄ. Suosittelen tsekkaamaan Fiiliksen ystävänpäivätarjoukset :) Ja tietysti tämä yksi päivä, jolloin on lupa syödä suklaata, hömpötellä ja lässytellä. Ihanaa, että sillekin on varattu edes yksi päivä vuodesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti