torstai 31. lokakuuta 2013

Anna hyvän kiertää

Joku aika sitten blogimaailmassa kiersi iloinen ns. anna hyvän kiertää -kampanja. En jaksa edes etsiä sitä alkuperäistä idean blogiäitiä, joka tempauksen pisti aluilleen, käyttäkää googlea, koska ajatus on niin idioottisimppeli: miksi et voisi kiireen keskellä olla avuksi toiselle ihmiselle. Nätti ajatus, voi kun ihmiset toimisivatkin aina niin! Ryhdyinpä sitten aprikoimaan, miten itse voisin toteuttaa tuota, ja kappas, tulikin ilmi, että minähän loistoyksilönä käyttäydyn ihan automaattisesti noin. Lukekaa ja ihailkaa, ystävät hyvät, tässä teillekin vinkkejä ihan arjen tilanteisiin:

1. Jos työpaikan kokouksessa ryhdytään etsimään jollekin työlle tekijää, älä ilmoittaudu vapaaehtoiseksi. Näin annat jollekin toiselle mahdollisuuden tarttua toimeen ja oppia jotakin uutta. Mitä antamisen iloa!

2. Kun työtoverisi selittävät iloisesti html:stä ja muista vierasperäisistä termeistä, joita et tunne, hymyile tietävän näköisesti ja yritä tulkita muiden ilmeistä, milloin kuuluu nauraa. Välillä voit tokaista joukkoon: "Aivan, aivan." vaikka et tietäisikään asiasta mitään. Kohteliaisuus kunniaan! Silmämunia voi pyöritellä sitten sille yhdelle toiselle työkaverille, joka on yhtä pihalla kuin sinäkin.

3. Kun työtov Kun asiakkaasi lähettelevät sinulle aikalailla turhanpäiväisiä sähköposteja ja tukkivat niillä jo muutenkin liian kiireisen päivän ja ahtaan sähköpostisi, forwardoi ne sekä niiden mukana kulkevat pikku työt harjoittelijoille. Hehän ovat oppimassa työelämästä - annat heille mahdollisuuden tehdä ihan oikeita töitä. Ja tässähän se hyvä ihan konkreettisesti kiertää.

4. Kun aviopuolisosi heittää saman mukavitsikkään sanaleikin noin miljoonannen kerran yhteisen 10 vuotta kestäneen taipaleenne aikana, älä sano mitään. Vaikeneminen on kultaa. Pura aggressiot myöhemmin, esimerkiksi combatissa. Tiedän, tämä on tosi vaikeeta. Aloita askeleittain - ekalla kerralla voit hieman älähtaa ja siitä sitten kohti hiljaisuutta. Loppuvaiheessa tokenet tilanteesta pelkästään silmämunia pyörittelemällä.

5. Kun olet räjähtämispisteessä, mene jumppaan. Pelasta läheisesi 3. maailmansodalta. Voiko ihminen enempää tehdä?










tiistai 29. lokakuuta 2013

Lisävatvontaa pumpista

Mun piti jo eilen kirjoittaa tästä asiasta, mutta sitten kaiken muun pälätyksen jälkeen se yksinkertaisesti unohtui. Kyllä, näinkin lahjakkaalle ja täydelliselle yksilölle kuin minä käy joskus niin, että saatan unohtaa jotain (tärkeää).

Ja asiahan on näin, että sunnuntain pumppia ohjasi pitkästä aikaa (siis minulle pitkästä aikaa) Nitta. Tiedättehän, Fiiliksen kanta-asiakkaat, että Nitta on ehtymätön lähde erilaisia treenausvinkkejä, kuinka saada liike tuntumaan juuuuuuri oikeassa paikassa. Ja siis muutenkin, loputon lähde vinkkejä siihen, miten liikkeet tehdään oikein. Siis jättebra. Ehdin käydä varmaan 5 vuotta yliopistoliikunnan pumpissa, ennen kuin menin Fiilikseen ja oikeasti opin tekemään kyykyn tai maastavedon.

Mutta nykyään mun päähän on muuttanut pieni Nitta. Jos se ihan oikea ja elävä Nitta ei ole pitämässä tuntia, niin mä kuulen mun päässä vinkkejä. Ja mä muistan ne aina juuri sillä ratkaisevalla hetkellä, kun jokainen lihassolu sanoo, että lopeta, ei jaksa! Esimerkiksi penkkipunnerruksessa: viimeiset toistot menossa, ei jaksaisi enää yhtään. Mun päässä kuuluu käytä keskivartalon lihaksia. Mä jännitän vatsalihaksiani ja ties mitä muita, ja saan vaikka kuinka paljon apuja - jaksan helposti. Tai, en tiedä kehtaanko edes kertoa, mä olen juuri se dorka, joka on tehnyt kyykyt miettimättä niitä lihaksia, joissa sen pitäisi tuntua. Jännittämättä niitä hemmetin etureisiä! Nyt ne ei kyllä unohdu enää, voin kertoa. Pieni natsi sisälläni käskee keskittymään :)

Hyvät ohjaajat, älkää ikinä lakatko jakamasta niitä vinkkejänne! Tällainen vanha koirakin oppii pois vanhoista huonoista tavoistaan ;)

maanantai 28. lokakuuta 2013

Vapisevin käsin

Perjantaiset illanvietot oli sen verran huimat, että lauantaina tämä blogisti ei kerta kaikkiaan kyennyt muuhun kuin Hesburgerin kanahampurilaiseen ja sohvalla makoiluun. Pikku mies oli mummilla onneksi iltapäivään asti, joten aamupäivän sain vielä makoilla autuaassa hiljaisuudessa. Poika kun on avannut sanaisen arkkunsa jo reilusti alle vuoden ikäisenä, niin tällä hetkellä juttua tulee ihan taukoamatta. Väliin laulellaan, huudetaan ja kaikki mahdolliset napsahdukset toistetaan. Myös ruokaillessa pitää pureskellessa toistella mum-mum-mum-mum.... Uskokaa tai älkää, mutta jos oma olo on yhtään ylirasittuneessa tilassa, kuten meikäläisellä lauantaiaamuna, niin toi jatkuva metelöinti ottaa aika kovasti otsalohkoon.

Sunnuntaina heräsin pirteänä kuin peipponen klo 5.20. NO EN! Vaan poikahan se sieltä kipitti viereen ja kellojen siirtämisen myötä pikkaisen liian aikaisin... Kun uni ei vekaralle tullut silmään 15 minuuttiin, usutin hänet omaan huoneeseen leikkimään ja pyydä isiä laittamaan piirrettyjä. Kuka on sanonut, ettei vahinkoa saa laittaa kiertämään?

Itse sain kammettua pystyyn puoli kahdeksalta. Ja jee, olo oli kuin olikin virkeä. Sain puuhasteltua aamupäivän vaikka mitä, siivosin koko kämpän ja tein ruokaa. Poika päätyi isän kanssa HopLopiin riehumaan ja puolilta päivin ei tarvinut montaa minuuttia odotella, kun uni korjasi pikku prinssin höyhensaarille. Itse lähdin kaverin kanssa monen tunnin kahvittelureissulle ja sieltä nopeasti kodin kautta Fiilikseen pumppiin.

Olin niin innoissani, siis pumpissa. Sarja on ensinnäkin kaikkien aikojen suosikkini! En tiedä miksi. Ehkä sen takia, että siinä saa tosissaan ladata painoja ja biisit on sopivan lyhkäisiä ;) Uskaltauduin laittamaan heti jalkoihin ja rintalihaskappaleeseen vielä yhdet kilot lisää! Valitettavasti tämä taisi kuitenkin olla suuuuuuuuri virhe. Lauantaina meinaan epäilin, että pelkkä alkoholi ei ollut sitä olotilaa aiheuttanut - myös nokka vuoti ja kurkku tuntui karhealta. Koska sunnuntaina oireet olivat poissa, niin ajattelin päässeeni vähällä. Noitten ekan parin biisin jälkeen koko ruumis tuntuikin yhtäkkiä ihan kipeältä, lihakset tärisivät ja naama näytti aika kalpealta.. Muut varmaan luuli, että pikkujoulut olivat jatkuneet vielä lauantainakin: näytin meinaan ihan raadolta, joka ei kauaa pysyisi tolpillaan! Selvisin kuin selvisinkin tunnin loppuun, mutta tiukkaa se kyllä teki. Loput setit jouduin tekemään vaatimattomilla painoilla ja päätavoite oli pysyä tolpillaan. Not so great..


Tänään olo on kutakuinkin normaali. En silti tiedä, uskallankohan vieläkään urheilla. Oonko mä tulossa sairaaksi vai vaan VANHAKSI?

perjantai 25. lokakuuta 2013

Pikkujoulut :)

Tänään on tämän talven (=syksyn) ensimmäiset pikkujoulut! :D Miehen serkulla on äänitysstudio, jossa on perinteisesti vietetty pikkujouluja bändin soitellessa. Loppuillasta muutkin uskaltautunevat mikin taakse karaokehommiin. Can't wait!

Fiilistelymusiikkia kaverit tähän perjantaihin ;)




keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Turpaan tuli oikein kunnolla

Eliset salibandy-pelit eivät menneet meidän joukkueen osalta aivan putkeen. Me meinaan hävittiin about 13-3 tai jotain sinne päin! :D :D Ihan uskomatonta :D

Pelifiilis ei ollut ihan hyvä noin niin kuin muutenkaan. Ei mulle ole niin väliksi hävitäänkö vai voitetaanko me, mutta jotenkin eilen pelaaminen ei tuntunut niin mukavalta. Syynä vastustajajoukkue, joka oli täynnä sellaisia tosikkopelaajia, jotka huusivat, kiroilivat ja pelasivat kovaa jopa minua vastaan! Viime viikolla kun pelasimme sellaisia nuorempia miehiä vastaan, niin eivät he siellä minun päälle käyneet... Noilla vanhemmilla ei taida olla käytöstapoja! Eilen uskaltauduin yhden kerran menemään aloitukseen, niin vastustaja löi ihan täysiä mailalla sääreen (minua, ettei jää epäselväksi :D) - whaaaat??? Ei pysty ymmärtämään. Vain mies voi käyttäytyä tolla tavalla!!! (Sanoo joukkueemme ainoa nainen. Mutta väitän, että meidän jengissä ei kyllä tollasia tyyppejä ole.) Olin varmaan suurimman osan ajasta vaihtoaitiossa, etenkin ensimmäisestä erästä, koska en oikein meinannut uskaltaa mennä kentälle....

Tuli ihan tyhmä olo. Kertokaapa mulle, miksi miehet (jotkut) ovat tuollaisia? Kortteliliigan duunisarjan 3. divarissa - se on elämä ja kuolema kyseessä!

tiistai 22. lokakuuta 2013

Kreisit kuulat

Sainkin eilen päähäni mennä pitkästä aikaa (huomaatteko, teen kaikkea nykyään pitkästä aikaa) kahvakuulatunnille. Jumppakassi näytti kieltämättä jotenkin tyhjälle, kun poistuin kotiovesta, mutta ajattelin sen johtuvan vain siitä, että kuulassa ei tarvitse kenkiä ja tällä kertaa ei ollut nyrkkeilyhanskatkaan tarpeelliset. Kas, pukkarissa totesin, että hanskat ja rannekkeet olisi ollut tietysti ihan kivat - paljonpa ne auttaa siellä eteisen arkun päällä...

Rohkeasti silti tunnille vaan. Tiesin kyllä jo etukäteen, että ranteet tulee todella kipeiksi: joskus pitkän ajan jälkeen kuulatessa mulla tulee hirveät mustelmat ranteisiin, vaikka olisi ollut rannekkeetkin. Ja rakotkin käsissä on ihan tuttuja kavereita.. No, yöllä (muiden herätysten lisäksi) kipeät ranteet todellakin vaivasivat, enkä pystynyt ollenkaan nukkumaan mahallani, kuten yleensä... Ja tänään ne on komeasti turvoksissa ja ehkä aavistuksen sinertävät. Voin sitten esitellä niitä salibandyssä vastustajille säärimustelmien ohella. :D

Kuulatreenit aloitettiin tosi kevyillä lämmittelyillä. Tämä vain ja ainoastaan sen takia, että lopputunti tehtiin LC-testi, joka on intervallityyppinen testi. Tehtyä sen, voi arvioida, kuinka monta toistoa pystyisi tekemään 10 minuutin aikana... LC-testissä tehdään liikkeenä long cycleä, joka on siis rinnalleveto+työntö (ja tietysti takaisin rinnalla räkkiin+alas heilautus, josta uuteen toistoon). Liike on raskas. Ainakin minun viikonlopun aikana kidutetuille olkapäilleni! Testi etenee niin, että kello laitetaan piippaamaan 90 sekunnin välein. Ensimmäisen 90s aikana tehdään yhdellä kädellä 6 toistoa, seuraavan 90s aikana toisella 6. Eli kun tekee ripeästi jää aikaa levätä, ennen kuin toisen käden työ alkaa. Tätä jatketaan ilman eri taukoja siten, että viimeisellä kierroksella tehdään 15 toistoa.

Testin alussa olin jotenkin ihan paniikissa, että mitähän tästä tulee. Aloitin siis 10kg painoisella kuulalla. Kuitenkin kun toistoissa oltiin 9 kappaleessa, alkoi tuntua siltä, että eihän tässä tule edes hiki. (Ja ohjaaja huutaa, että nyt pitäisi olla sellainen paino käytössä, jotta viimeistä kierrosta ei ehtisi tai jaksaisi...) Niinpä vaihdoin 10 toiston kierrokselle kuulaa suurempaan 12-kiloiseen, jolla tein testin loppuun asti. Täytyy sanoa, että pari kolme viimeistä kierrosta teki kyllä hemmetin tiukkaa! Etenkin vasen käsi oli aivan tulessa. Mutta mä jaksoin!! Viimeisellä kierroksella ei jäänyt enää "lepoaikaa", mutta ehdin kuin ehdinkin tehdä tarvittavat toistomäärät. Ihan kreisiä!

Ensi kerralla aion kokeilla 16-kiloisella. Hullu!

maanantai 21. lokakuuta 2013

Viikonlopun Fiilistelyjä

Pääsin pitkästä aikaa viikonloppuna Fiilikseen. Ihanaa!

Lauantaina vastassa oli alle 10 hengen reipas pumppiporukka ja aina iloinen Jemina. Pumpissa en ole ehtinyt käymään aikoihin - ja olipas hyvät treenit! Kerrankin takana oli reilu 10 tunnin yöunet, hyvää ruokaa ja vapaa-aikaa: treeni kulki kuin unelma. Jaksoin ihan älyttömän hyvin. Ja jos tuntui, etten jaksa, Jemina heitti hyviä ohjeita muun muassa keskivartalon lihasten käytön tärkeydestä, ja taas jaksoin! Vitsi, oon sikahyvässä kunnossa! ;)

Sunnuntaina jäsenissä kyllä vähän tuntui, mutta mielessä oli edelleen edellisen päivän huipputreenit. Uhmakkaana astelin aamun muokkaus-tunnille, jota veti jälleen Jemina. Ai, ai, ai, ai, aiiii! Kylläpä kirpaisi! Nyt jos koskaan on olkapäät, pakarat ja reidet muokattuina. Apua :D

Ihme kyllä, tänään ei lihakset ole niin kovin kipeät. Saatan jopa uskaltautua CXWorxiin. Sen jälkeen olen varmaankin kokovartalokipsissä. Tiistaina kulkee salibandyt varmaan toooosi hyvin ;) Hihii!

Auringonpaisteista maanantaita ja viikkoa, ystävät!

perjantai 18. lokakuuta 2013

Kun on saanut lapsen

Pälätänpä teille nyt minulle niin kovin läheisestä aiheesta: Lapsesta. Tai vielä tarkemmin sanottuna, äiti-ihmisenä elämisestä sen jälkeen kun on saanut lapsen. Enkä nyt mene niihin vauva-arjen alkujärkytyksiin tai klassisiin lapsen saamisen jälkeen et pääse enää yksin vessaan. Siis tottahan se on! Mutta mulla on kerrottavana teille, hyvät lukijat, aivan uusia huomioita siitä, mikä kaikki on muuttunut tuon pikku riiviön asetuttua taloksi.

1. Juuri kun olen saanut kämpän kuntoon, vekara saa 1-2 minuutin välein päähänsä uuden leikin ja luonnollisesti uuden ympäristön ja lelut, jotka onkin paljon parempia kuin edelliset. Kymmenessä minuutissa kaikki lelut ja leluiksi kelpaavat tavarat (esim. uunikintaat, polkupyörän pumppu, kaulin, taskulamppu, johto ja tyhjät tölkit, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni) on levitetty ympäri asuntoa.

2. Ostaessani uutta takkia en suinkaan kiinnitä huomiota siihen, kuinka muodikas takki on. Nooooou! Kaikkein tärkeintä on hankkia takki, josta lähtee kuraiset kengänjäljet pyyhkimällä.

3. Muissakin asioissa käytännöllisyys on tullut uudestaan arvoon sitten oman lapsuuden. Esimerkiksi housut = käytännölliset. Hame = et pääse lähtemään päiväkodista, koska lapsi seisoo liimautuneen jalkoihisi hameen alla "piilossa".

4. Kokeilen yhä uudestaan, kuinka monta kertaa saan lopetettua itkupotkuhuutoraivarit ehdottamalla, että uusi edestä täytettävä pyynkinpesukone on ehkä syytä laittaa tänään pyörimään. Uskokaa, aika monta kertaa se on jo toiminut!

5. "Kohta lähdetään" tarkoittaa noin tuntia, kun ollaan lähdössä leikkarille, ja 2 minuuttia kun leikkarilta lähdetään kotiin.

6. Joskus treenien jälkeen kotiin palatessa siellä odottaa jotain tällaista:


7. Mutta edellinen onkin lapselle ihan iloinen asia: "Äiti ostaa uuden telkkarin."

8. Ne asiat, joista ennen ajattelit, että ne tapahtuu vain jollekin muulle, alkavat yhtäkkiä tapahtua juuri sinulle.


keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Säbääääää!

Joukkueurheilussa on tunnelmaa! Meillä oli eilen ensimmäinen kortteliliigan duunisarjan peli, ja mähän olin mukana :D Kävin ainakin kymmenen kertaa paniikkipissalla ennen peliä, kun jännitti niin hirveesti!

Me pelattiin Messilää vastaan, ja valitettavasti hävittiin niukasti 6-5. Ne oli kyllä todella paljon taitavampia kuin me, lukuun ottamatta meidän paria tähteä, joten me toisin sanoen ylitimme itsemme suuresti, kun hävittiin vain yhdellä maalilla. (Tulee vähän vaivaantunut olo kirjoittaa me-muodossa - juu, olenhan minä osa joukkuetta, mutta lähinnä kirmailen päättömän kanan lailla kentällä tajuamatta mistään mitään. :D ) Vastustajajoukkue kertoi pelin jälkeen joskus voittanut koko tuon sarjan, jossa me pelataan... Köhköh, meilläkin on ollut yhdet treenit (joissa kaikki pelaajat eivät olleet edes mukana)....

Suurimmat kunniat ansaitsee kuitenkin meidän maalivahti Joona, jota ilman me oltais hävitty 100-5.


Ja koska unohdin pelin tiimellyksessä ottaa kuvan, saatte tällaisen pelinjälkeisen hikisennihkeän ja vaivaantuneen  hei voitteks te tulla mun blogiin -kuvan. Mutta tässä siis etualalla tuo meidän paras pelaajamme Joona ja tietty mä ite. Takana joku random-tyyppi. NO EI VAA, TYÖKAVERI SE ON :D

tiistai 15. lokakuuta 2013

Avioero

No ei nyt oikeesti! (Äiti varmaan jo säikähti otsikkoa. :D) Mutta sellanen olo on kuin olisi avioeropaperit pistänyt vireille: kävin eilen irtisanomassa Fiiliksessä VIP-jäsenyyteni. Ja ihan pelkästään ajanpuutteen vuoksi. Silti olo on kuin petturilla. :(

Aion todellakin jatkossa fiilistellä ihan kuin ennenkin, mutta tällä hetkellä muut harrastukset verottavat niin paljon treeniaikaa, ettei minun ole mitää järkeä maksaa kuukausimaksua, vaan kertamaksut tulevat halvemmaksi. Laskeskelin, että muuten mulla kuluu liikuntaharrastuksiin 92 euroa kuussa, ja se on kyllä ihan liikaa!

Olen jo monta viikkoa perustellut itselleni, että hei, ei ole järkeä maksaa, kun et ehdi käymään. Silti olen pitkittänyt ja pitkittänyt tuota irtisanoutumista, tehnyt eroa päässä. Mutta jos oikeasti tulen käymään tuolla kuntopotkunyrkkeilyssä toistaiseksi sen pari kertaa viikossa ja sen lisäksi, ainakin tänään - apua-, pelaan salibandyä, niin joudun irtisanoutumaan töistä, jotta ehtisin vielä Fiilikseenkin sen 2-3 kertaa viikossa. Sanoin kyllä jo allekirjoitusta rustatessa, että varmaan mä oon tammikuussa jo takaisin. Onhan toi vähän yksipuolista treeniä verrattuna Fiiliksen tarjontaan.

Ja vaikka aionkin käydä edelleen Fiiliksessä, niin mieli on haikea. Häh? Joo-o, siellä on ne tutut ohjaajat ja tutut jumppaajat, ihanan iloinen meininki. Ja minä mukana, aina kun vaan ehdin!

Mutta sitä ennen - nyyyh :.(

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Hulluja nyrkkeilytreenejä

Olin torstaina ja lauantaina Gentailla potkimassa ja nyrkkeilemässä. On noi välillä aivan hulluja treenejä.. Just pysyy tolpillaan kun kotiin lähtee. Ja vaikka suunnittelisi jotain kevyitä treenejä, niin sitä vaan jossain vaiheessa intoutuu niin, että viimeisetkin mehut on puskettava pihalle!

Innostusta lisäsi uudet omat nyrkkeilyhanskat. Kävin Lahden rautatieaseman tuntumassa olevassa Totalshopissa ostoksilla, ja 12oz Twinsin valkoiset hanskathan sieltä lähti mukaan. Ne oli juuri sopivat ja aivan älyttömän hyvät! Sain muutaman euron alennusta, mutta maksettavaa jäi silti 80 euroa... Kallista!
Tällaiset kaunokaiset on nyt sitten mun:


Lauantain treeneissä vedettiin loppuun ihan kauheat 3 minuutin erät, joissa jokaisessa minuutissa lyötiin mahdollisimman nopeasti molemmilla käsillä 40 sekuntia ja sen jälkeen hyökättiin 20 sekunniksi lattialle puuhailemaan erinäisiä sykettä mukavasti kohottavia liikkeitä... Perus lyöntierät tuntuu tuon jälkeen lasten leikiltä! :) Ihan hirrrrrrveen hyvät treenit, etten sanoisi!

Nyt kun olen innostunut vähän tollasesta rankemmasta meiningistä, niin rupesin haaveilemaan, josko seuraavaksi menisi jonnekin crossfit-kurssille... Tiistaisin tosin olisi Gentailla tarjolla myös Kunto Cross, jonne voi mennä ilman kurssejakin - se on varmaan jotain crossfitia amatööreille ;) Mut vois käydä joskus testaamassa, jotta onko se mun laji vai not :D

Tänään en ehtinyt minnekään jumpalle, vaikka Fiilikseen oli tarkoitus mennä. Syynä eilisiltaiset oluet kaupungilla.... Pitäähän sitä välillä käydä näyttämässä naamaa tuolla ulkomaailmassa Prisman, jumppasalien ja työmaan lisäksi, vai mitä? :) Vaikka nyt en kauheasti juonutkaan, niin vähäiset yöunetkin verottaa sen verran, että liikunnat voi tältä päivältä unohtaa. Paitsi ollaan me poitsun kanssa menossa uimaan, jos sen nyt voi liikunnaksi katsoa. Tosin hikihän siinä tulee viimeistään siinä vaiheessa, kun pitäisi kotiin lähteä ja puen väkisin ja raahaan uimakamppeiden lisäksi vajaa 20-kiloista rimpuilevaa vekaraa. Odotan innolla. Not.


Ps. Älkää vielä jättäkö mua! Lupaan ensi viikolla uhrata taas enemmän aikaa tälle blogille :) ja toivottavasti saisin jotain kuvamatskuakin järkättyä!

torstai 10. lokakuuta 2013

Hengähdystaukoja

Yhtäkkiä se ilmestyi kuin tyhjästä: kiire. Ei, en mä halua! Jotenkin se vaan kaivautuu aina syksyisin luolastaan ja tulee ihon alle. Yritän pyristellä vastaan, mutta ei auta, täällä se nyt on ja pysyy. Toivottavasti välillä saa kuitenkin hetken hengähdystaukoja.

Tiistaina oltiin työkavereiden kanssa pelaamassa salibandya, siinä yksi hengähdystauko! Vaikka melkein koko ajan tuntui siltä, että henki hieverissä juoksin salia päästä päähän kuin päätön kana :) Huhhuh, hikistä meininkiä. Mutta tosi hauskaa oli, harvoinpa sitä enää aikuisiällä on tullut pelattua mitään joukkuepelejä. Nyt siihen avautuu mahdollisuus useimmin: me osallistuttiin kortteliliigan duuni-sarjaan :D O-ou! En tiedä, mitä siitä tulee ja uskallanko mennä kertaakaan oikeesti sinne pelaamaan, mutta ainakin meidän ekat ja vikat treenit oli hauskat :) Ajattelin, että voin mennä sinne vaihtomieheksi, niin pääsee noi oikeat pelaajat välillä hengähtämään ja keräämään voimia, mutta vain, jos pelaajia ei muuten löydy tarpeeksi.

Miehet kun pelaa aina niin kovaa. Enkä tiedä, onkohan tuolla muissa joukkueissa naispelaajia (ja siis minäkin olen ainoa naikkonen meidän joukkueessa), niin siksi vähän arveluttaa tuo osallistuminen. En siis tosiaankaan ole mikään hyvä pelaaja, joskus ala-asteikäisenä pelailin sählyä ja mitä nyt koulussa on pelattu joskus.... Varmaan olen aika koominen siellä kentällä! :D

Tänään on tullut jo heti aamusta taas sellasta settiä töissä, että odotan kovasti jo iltaa, jotta pääsee vähän päästelemään höyryjä kuntopotkunyrkkeilyssä....... Tänään saa vastustaja kyytiä ;)

Onneksi noita hengähdystaukoja saa ja pystyy ottamaan. Näinä aikoina mietin yksinhuoltajien arkea ja ihmettelen, mihin kaikkeen ihminen voikaan venyä. Minulla on sentään tukiverkosto ja aviopuoliso, joita ilman olisin varmaan ollut loppu jo aika kauan sitten, koska ainoastaan heidän avulla pystyn ottamaan itselleni ihan omaa aikaa ja painua tuonne salille lyömään ja potkimaan, tai vaikka Fiilikseen vatkaamaan lanteita - mitä nyt ikinä keksinkään!

Kertokaahan, hyvä lukijat, vinkkejä, miten te selätätte kiireen tai hengähdätte sen keskellä!

tiistai 8. lokakuuta 2013

FiilisFit vihdoin viimein!

No niin, pääsinpäs viimein testaamaan tuota Fiiliksen uusinta hittiä eli FiilisFitiä. Tunti ei itse asiassa yllättänyt ollenkaan, kun olin kuullut muutamia juorunpätkiä sieltä sun täältä, mitä tunnilla tapahtuu. Niille, jotka ovat vielä säästyneet Fitiltä, kerrottakoon, että tunnilla lämmittelyjen jälkeen tehdään erilaisia toiminnallisia harjoitteita meiningillä minuutti töitä ja puoli minuuttia lepoa. Minuutin työn jälkeen liikkeeseen ei enää palata, eli uusia kierroksia ei enää (onneksi) tehdä.

Fitissä treenattiin monella tavoin vatsoja, selkälihaksia, olkapää-, ojentaja- ja hauislihaksia; tehtiin aika paljon askelkyykkyjä, peruskyykkyjä.... Todella monipuolinen treeni! Minuutin kestävän rupeaman aikana jokainen kuitenkin tekee omaan tahtiin, joten veren maku suussa ei ole pakko painaa - ainakaan ihan koko tuntia.

Erittäin positiivista tunnissa oli se, että omat tarvittavat välineet pystyi koko ajan pitämään lähettyvillä ja ainakin itselläni tuntui olevan ihan hyvin tilaa tehdä liikkeitä. Kamoja ei tarvinut viedä välillä pois tieltä ja muutenkin liikkeet oli suunniteltu niin, että kaikki mahtuu tekemään hyvin siinä omalla paikalla. Tunnilla siis tarvittiin kahdet 2,5kg kiekot, painavemmat käsipainot ja matto, ei sen kummempaa.

Päätin itse heti lähtökohtaisesti ottaa tämän ensimmäiset Fitin rennosti, kun en yhtään tiennyt mitä oli tulossa. Ja ennen sitä viimeistä seitsemän minuutin loppurykäisyä kaikki tuntuikin menevän todella hyvin. Minuutti on kuitenkin aika lyhyt aika - eri asia olisi ollut, jos samoihin liikkeisiin olisi vielä palattu uudestaan, sitten olisi voinut saada aikaan pahempaakin tärinää ;)

Mutta se viimeinen seitsenminuuttinen! Siinä idea on se, että ekan minuutin aikana tehdään tietty liikesarja kerran, toisen minuutin aikana kahdesti jne... Ja se seitsemäs minuutti - ai prkl!! Syke huiteli missä lie, hiki valui, jalat ja kädet tärisi, päässä huimasi. Ja mä tein ne hitaasti. Mutta mä tein ne. Nyt mä vasta oikeasti tiedän, mistä ne ihmiset puhuu! :) Huhhuh, mitä settiä!

Mä olen kyllä huomannut itsessäni sellaiset psykologiset vaikutukset, että mitä enemmän jumpassa puhutaan oksentamisesta ja siitä, että tulee paha olo, pyörryttää jne., niin sitä enemmän mua pyörryttää ja etoo :D Varmaan vaikka istuisin vaan salin reunalla ja mulle selitettäis tollasta, niin alkaisin vähän ajan päästä voimaan pahoin. Mulla on joku ihme kammo ja pelko, että voin huonosti, joten kun aiheesta puhutaan, niin alan kuvittelemaan, että voin huonosti. Hohhoijaa, pitäisköhän mun mennä johonki hoitoon :D Tämä sama efekti toimii myös Tallinnan laivalla. Kun katselen ihmisiä, joilla on krapula ja selvästi paha olo, alan itsekin voimaan pahoin (vaikka olisin itse nauttinut edellisenä iltana vain puolilasillista viiniä). Siksi mä matkustelen laivalla vain ehkä joka 2. tai 3. vuosi. Siinä ajassa ehdin unohtaa ton mun samaistumisen ja kokeilen taas ;) Joka tapauksessa, ihan hulluhan mä oon.

Ottamatta huomioon tuota omaa hömppäpömppäuskomusolojani tunti oli piristävän erilainen, tehokas ja siellä tosiaankin voi koetella omaa kestävyyttä. Kivaa vaihtelua lukkariin ja vähän uudenlaista harjoittelua. Kiitos!



maanantai 7. lokakuuta 2013

Viikonloppumeininkejä

Pyörähdimme viikonloppuna miehen kanssa kaksistaan Tallinnassa tarkoituksena lähinnä rentoutua shoppailla. Yövyimme Viru hotellissa, jossa ei meistä kumpikaan ollut aikaisemmin käynyt (ja kutsumme silti itseämme suomalaisiksi). Kokemus oli ihan hyvä, joskin itse ahdistun noilla Tallinnan reissuilla siitä, että ihan joka puolella on jatkuvasti suomalaisia typeryksiä (lue: keski-ikäisiä kännissä). Joka tapauksessa, kirjautuessamme hotelliin meille tarjottiin parempaa, saunallista huonetta muutamaan kymppiin - ja totta kai me tartuttiin tilaisuuteen. Niinpä meidän huone sijaitsi 16. kerroksessa ja oli ihan iso ja mainio, vaikka onhan tuo hotelli jo parhaat päivänsä nähnyt. Koko huoneen levyinen ikkuna tarjoili mukavat maisemat :)


Poika vietti aikaansa mummin ja papan luona. Nukkui hirmu pitkät päikkärit, oli oikein iloinen ja aurinkoinen, ei itkenyt tai kiukutellut kertaakaan, kävi PUOLI YHDEKSÄLTÄ (that never happens...) yöunille ja heräsi seitsemän jälkeen. Miksi, miksi, miksi näin ei voi olla kotioloissa??????? Tyyppi suuttui vasta siinä vaiheessa, kun isi ja äiti ilmestyi kuvioihin. Ilta menikin sitten vaihtelevasti leikkien ja kiukutellen. Metsäretkellä äitin kanssa oli sentään mukavaa :D Oli todella kaunis syksyinen ilta!


Nyt sitten paluu taas arkeen. Ja treeneihin, tietysti! On tässä taas vähän sulateltavaa, kun miettii noita viikonlopun ruokailuja..... Mmmm. Lauantaina söin lounaaksi brownien isolla jäätelöpallolla ja suklaakastikkeella, illallisella juustoja, ankkaa.... Nam! :) Jospa sitä tänään, vihdoin viimein, pääsee Fitiin - eiköhän tämä tilanne siitä taas korjaannu ;)

perjantai 4. lokakuuta 2013

Into pinkeänä!

Vaikeuksien kautta voittoon, vai mitä? Tämä aamu oli taas pojan kanssa yhtä taistelua: miten 2-vuotiaan elämä voi olla niin vaikeeta? Muroja, ei muroja, muroja, ei muroja!!! AAAAAa, murojAAAA! Onneksi, onneksi, onneksi on monta kivaa juttua edessä, niin painan villaisella kintaalla tänään noille raivoamisille :)

Ensinnäkin eilen oli hyvät kuntopotkunyrkkeilytreenit - ei niin rankat, mutta hyvät! Niistä sain hyvää energiaa tällekin päivälle.

Toisekseen, tänään on perjantai. Jo se on iloista, jos mikä!

Kolmanneksi, pääsen töiden jälkeen suoraan spinningiin. Ja sen jälkeen saunaan. Can't wait!!!

Neljänneksi, huomenaamulla poika tipautetaan mummille hoitoon ja allekirjoittanut pakkaa kamppeensa miehen kanssa, suuntana Tallinna. Mutta saanko jo odottaa sitä hiljaista automatkaa? Siis sillä tavoin hiljaista, että se avaa mahdollisuuden esimerkiksi keskustella jostain asiasta. Kahden tunnin laivamatkakin tuntuu luksukselta - siellä kaljakärryjen seassa - kun saa istua rauhassa ja jutella :D Eilen illalla olin jo etukäteen ikävä poikaa, mutta tämä aamu kyllä korjasi tilanteen. Uskon, että meille molemmille tekee ihan hyvää olla vuorokausi omissa oloissa ja katsoa sitten taas asioita puhtaalta pöydältä ;)

Jos ne murotkin sitten maistuisi.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Tasaista, mutta hikistä

Kävin eilen testaamassa Fiiliksen uuden step 2 -tunnin. Ja tietysti katsastamassa synttärimeininkejä :) Porukkaa oli kuin pipoa!

Toi uusi step 2 oli juuri meikäläiselle tehty steppi! Ihan selvästi noi tyypit on tarkkaillu mua siellä vanhalla step 2 (nyk. step 3) -tunnilla ja kattonut, että ei helvetti tosta tule mitään! Hahahaa :D Siispä ne luonnollisesti ihan vaan mua varten suunnitteli uudenlaisen stepin - ja kävijämäärästä päätellen muutamalle muullekin ;)

Uusi step 2 oli helppo mutta tarpeeksi haastava. Ja vielä haastavampia vaihtoehtojakin oli halukkaille tarjolla. Tossa vanhassa step 2:ssahan mä usein jouduin jättäytymään niihin helpompiin vaihtoehtoihin, kun ei nää mun kaksi vasenta jalkaa aina tahdo totella samaan tahtiin, mitä pää yrittää lähettää käskyjä :D Tossa uudessa 2:ssa oli suurimman osan tunnista vähän rauhallisempi tempo ja sarjoja toistettiin paljon - sopii mulle! Loppurutistukset jäi kyllä tällä erää tekemättä, kun pienen sairastelun päätteeksi ei tahtonut millään jaksaa, mutta ensi kerralla voi sitten vetää lopuksi ihan täysillä. Loppua kohden kun tempoakin nostettiin, niin tällä kunnolla teki vähän tiukkaa.... Tosin, ehkä kannattaisi aloittaa vähän kevyemmillä tunneilla, jos on ollut kipeänä!

Smoothiemaistiaisiakin oli tarjolla: uusia Leaderin pusseja, joista Detox-vaihtoehdosta ehdinkin jo kirjoittaa vähän täällä. Mitäs tykkäsitte?

tiistai 1. lokakuuta 2013

CX:ää ja Fiiliksen synttärit!

Uusi CX otti kyllä blogistilta saman tien luulot pois. Herramanjestas!

En ollut tietenkään taas pitkään aikaan päässyt kyseiselle kidutustunnille ja ohjelmakin oli vaihtunut uuteen. Lähtökohdat toisin sanoen eivät olleet kovin hyvät..

Jo lämmittelyissä vatsassa tuntui sellaista pistelyä, jota olisi voinut odottaa vasta jumpan loppupuolella. No okei, ehkä mun vatsalihastreenit on nyt ollut vähän vähemmällä, mutta silti - oon mä jotain tehnyt :) Hoover-kävelyt nostivat jo vedet silmiin ja pakaratreeneissä huusin suoraa huutoa. Ei helevata!

Mä en ymmärrä kuka sadisti noita ohjelmia keksii, mutta se on kyllä löytänyt itselleen oikean paikan maailmassa. Jos tuolla treenillä ei rupea core kehittymään, niin SITTEN EI MILLÄÄN.

Tästä ei ole tie kuin ylöspäin. Mä vielä selätän ton setin! :)

Ja sitten tärkeämpiin asioihin.

Fiilis täyttää tänään 14 vuotta!!

Fiilis on viihdyttänyt ja jumpannut Möysässä jo 14 vuoden ajan. ONNEA! Olethan tsekannut synttärilahjatarjoukset, jos et, niin nyt kipinkapin - siellä on mm. kortin lataajalle 2 ilmaista jumppaa! Ja kaikkea muuta! Nitta ainakin puheli eilen myös smoothiemaistatuksista.... Hmmmmnnnn. Saa nähdä, kuinka paljon jengiä liikkuu salilla tänään. Kuinkahan ajoissa pitää olla varaamassa paikkaa step 2:en? :D


kuva