Spinning vs. ulko- eli polkupyöräily

En ole koskaan ollut järin innostunut pyöräilijä, meinaan ulkona. Spinningissä olen pyöräillyt niin, että nykyään sekään ei enää lukeudu ihan lempilajeihini - yhdessä elämänvaiheessa kun en muilla tunneilla paljon käynytkään (voin paljastaa, että vaihe oli kuntoon ennen häitä). Ulkona pyöräilemiseen kiintiö taisi tulla täyteen jo ala-asteikäisenä, kun päivittäin poljimme pari kilometrisen jyrkän mäen koulupäivän päätteeksi. Kolmivaihteisella.

Viime kesänä innostuin uudestaan ulkona pyöräilemisestä, ja nytkin pyöräilen töihin päivittäin. En ole enää vaan niin kovin innoissani, myönnetään. Spinning on alkanut pikku hiljaa kiinnostaa taas enemmän. Siksi, arvon lukijat, teenkin teille selväksi, miksi spinning on paljon mukavampaa kuin polkupyörällä ajeleminen:

1. Silmät. Spinningissä ei häikäise, eikä epämääräiset lentävät luontokappaleet tunkeudu silmiisi. Ai aurinkolasit? So last season, ja muutenkin Suomessa vain harvoin oikeasti tarpeellinen kapistus.
2. Muut kevyenliikenteen väylää käyttävät. Keskellä tietä kävelevät ihmiset, pyörällä tien laidasta toiseen vapisevat mummot ja juopot, koiran ulkoiluttajat... Ne on aina tiellä!
3. Musiikki. Kuulokkeitten johtoja, mihin tämä puhelin nyt mahtuu, argh. Spinningissä musat soi, ja yleensä (tarpeeksi) kovalla.
4. Autot. En ole lukenut Liikenneturvan ohjeita, mutta ei ne väistä vaikka mitkä viivat olisi maahan piirretty ja vihreät palaisi.
5. Sade + muut luonnonilmiöt. Ei paljon spinde-tunnilla haittaa.
6. Hiki. Tulee yleensä molemmissa, mutta jotenkin se on vaan niin paljon nihkeämpää kun pääsee töihin ja on hiestä märkä, kuin että olisi polkenut tunnin spinningiä tarkoituksena tuottaa hikikarpaloita.
7. Varustelut. Mietipä sitä maanantaiaamuna, kun olet myöhässä ja yrität pumpata takakumiin ilmaa 1970-luvulla pyöräkellarin patterin väliin kadonneella pumpulla. Älä kysy, missä se viime kesänä ostettu oma pumppu on.
8. Ergonomia. Spinningissä ei ikinä tarvitse katsella, että joku edessä ajava yrittää ylttyä polkimille. Empiirinen tutkimukseni osoittaa, että jostain syystä mummoikään ehtineet rouvashenkilöt tykkäävät polkaista pyörällä satula n. 5-10cm liian korkealla. Mistä lie johtuu.
9. Seura. Spinning on yksilölajiominaisuuksistaan huolimatta sosiaalinen tapahtuma. Kuinkahan monelle olisi jumpassa jäänyt juttelematta, jollei olisi vierekkäisillä pyörillä oltu tunnin alussa. Yritäpä kadulla pyöräillä jonkun vierelle juttelemaan ja saat valkotakkiset perääsi.
10. Koska matka on tärkeämpi kuin määränpää. Niin ne viisammat väittää.



Tänään spinningiä Fiiliksessä klo 16.30. Tule ja kerro blogistille vastaväitteesi, jos sellaisia keksit!


Ps. Suuret kunnianosoitukset polkupyöräilijöille, jotka kiroilevat ääneen kuin merimiehet läheltä piti -tilanteissa, kuten minä. Olen tavannut heitä jo kaksi tänä kesänä!

Tarjouspyyntö

Hyvä Fiiliksen väki,
pyytäisin tarjousta seuraavasta: Haluaisimme ystäväni kanssa tulla pitämään teille jumppatuntia. Syynä kaikki kipu ja kärsimys, jonka olette meille aiheuttaneet. (Kerrankin kaverini vatsalihakset tuli kipeäksi bodycombatin jälkeen, kiitosta vaan siitäkin. Ja minua sattuu vieläkin joka paikkaan maanantaisen cx-tunnin jäljiltä.) Nyt me haluaisimme päästä pitämään Teille tuntia, jotta voisimme kerrankin pistää teidät hyppimään vaikka niitä pupu-hyppelyitä ja muita mukavuuksia. Saimme idean ilmoituksestanne, jossa tarjoatte yksityistunteja esimerkiksi polttareita varten. Paljonko tämä lysti kustantaisi toisin päin, niin, että me pidämme teille tunnin (ja postailemme ympäri salia ja pyydämme laskemaan, hyvät naiset, peppua alaspäin kun puoli tuntia hoover-asennossa on vasta kulunut)?



Terveisin,
Heidi ja Satu

Zumba à la Anni

Olen jumppariurani aikana visiteerannut jos jonkinlaisilla zumba-tunneilla. Olen ollut korviahuumaavan kovaäänisellä samba-tunnilla. Olen hissutellut sivu-viereen- ja tupla-askelta tunnin ihmetellen, mikä osa tästä on zumbaa. Olen yrittänyt hyppiä ja keikuttaa lantiota mukana, koko ajan kaksi askelta jäljessä muusta porukasta. Ja sitten: olen hyppinyt sivuaskelta hikipäissäni, heikuttanu ja keikuttanut lanteita (ja näyttänyt vähintäänkin vähämieliseltä), kyykännyt, tanssannut, esittänyt brasilialaista cowboyta, bollywood-tähteä, salsa-kuningatarta ja Madonnaa. Kiitos Anni, sinulla näyttää olevan juuri meikäläiselle sopiva zumba-resepti: tarpeeksi helppoa, tarpeeksi haastavaa ja sopivasti pippuria sekä suolaa!

http://like2zumba.com/

Nähdään tänään klo 19 Fiiliksessä!

                 

Pirullinen cx

Tiesittekö, että cxworx on yksi pirullisimmista jumppatunneista? Se sattuu! Näyttää niin viattomalta puolituntiselta, mutta mitä vielä. Eihän mulla ole minkäänlaisia vatsalihaksia olemassa, jos cx:ää pidetään mittarina. Ja mehän pidetään.

Muutaman säännöllisen cx-tunnin jälkeen alkoi näyttää siltä, että jotain kehitystä olisi saattanut tapahtua. Ei sattunut enää niin paljon. Kunnes vaihtui sarja. Shit!

Nykyään satunnaisesti cx:ssä vierailevana jumpparina päätän joka tunnin jälkeen, että NYT MÄ ALAN KÄYMÄÄN TÄÄLLÄ SÄÄNNÖLLISESTI. No, ainakin joka toinen viikko. Ja taas sattuu.

Lisäksi tuo katala keskivartalotreeni, joka paitsi sattuu itse tunnin aikana, aiheuttaa lihaskipua vatsamakkaran alla. Ja ei, ei heti seuraavana päivänä, vaan juuri kun luulet päässeesi helpolla, kipu iskee, mutta vasta sitä seuraavana päivänä. Siinäpä sitä sitten kärvistellään.

Keskiviikkoa odotellessa.

Haaste niille, joiden kesäkuntoon 2013 -kampanja on alkanut koko alkuvuoden joka maanantai, mutta .... no, joku mutta siinä on sitten käynyt!

Maanantai on hyvä päivä aloittaa jotain uutta, eikö? Yhdistetään voimamme.

Kaikki, joilla alkaa kesäloma heinäkuun alusta, huutaa hep! Niin minullakin. Siksi ajattelinkin ottaa nämä seuraavat viisi viikkoa ennen lomaa vähän, hmmnn, tiukemmin. Ja haastan tulevat kanssalomailijat tähän mukaan. Tiedän, tiedän.. Kesällä maistuu jäätelö ja on vaikka mitä juhlia, lakkiaisia ja juhannusta sun muuta. Mutta en tarkoitakaan mitään totaalikieltäytymistä, vaan tässä viiden viikon haasteessa vain keskitytään vähän enemmän. Suunnitelma on seuraava:

1. syödään enemmän salaattia, kasviksia ja hedelmiä, eli toisin sanoen ehkä vähän kevyemmin (Pandan lakujäätelö ei täyttänyt odotuksia eikä taida auttaa palautumisessa, toim.huom.)

2. jumpataan - ei enempää eikä vähempää kuin aikaisemminkaan, mutta ne kerrat kun urheillaan, tehdään vähän enemmän, kovemmin, paremmin 

3. lisätään mahdollisuuksien mukaan hyötyliikuntaa (yök, mä niin inhoan tota sanaa)

4. juhlapöydän ruoista ja juomista valitaan vähän kevyempiä vaihtoehtoja ja santsataan maltillisesti

5. pidetään yksi palautteluviikko, jonka aikana keskitytään kehonhuoltoon.

Miltä kuulostaa? Oletko mukana?

Kannustin? Sovitaan, että me kaikki saadaan ostaa itsellemme uudet bikinit (tai kahdet) - ja me tullaan näyttämään niissä niiiiiiiin hyviltä! Tsemppiä treeneihin!

Ps. Tsekkaile hädän hetkellä bikiniuutuuksia esimerkiksi täältä, niin pysyy tsemppi yllä!

Palautumisesta

Ihmettelin, että mitä olisi parasta tehdä tänään eilisen koetuksen jälkeen. Oikeastaan lihakset eivät ole erityisen kipeät - ei läheskään niin kipeät kuin step2-maratonin jälkeen (jonka tosin vedin puoliflunssaisena, hullu!) - jalkoja, lähinnä reisiä, vähän särkee tai ne tuntuvat väsyneiltä. Selailin netistä eri palstoja etsien vastausta. No, vähän tässä ollaan jo myöhässä, koska palautteluun olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota jo eilen. Tässä kuitenkin tiivistettynä:

1. Syö.
2. Nuku.
3. Syö lisää.
4. Treenaa kevyesti (jos huvittaa tai jaksat :)).

Lue lisää palautumisesta esimerkiksi täältä, vaikka seuraavaa kovempaa treeniä silmällä pitäen.

Minua ei taida tänään huvittaa treenaaminen, keskityn siis kohtiin 1.-3. Ihanaa! Lähdenkin tästä päikkäreille, palaillaan!

No huh huh, tulipa hutkittua!

Combat-maraton - check!!! Tuli sitten puolitoista tuntia taisteltua. Välillä meinasi usko loppua, mutta Hennin tsemppauksella ja innolla jaksettiin loppuun asti. Hyvä me!!!

Varmaan moni muu minun lisäksi ajatteli ottaa alun rauhallisesti, että jaksaa varmasti loppuun asti. Puolisen tuntia menikin ihan kepoisasti, mutta sitten - ah, Pirates of the Caribbean - ei sitä voi himmailla, ei mitenkään! Tämä oli varmaan joku salakavala juoni, jotta viimeisetkin lusmuilijat ryhtyy tosi toimiin...

Tunnin kohdalla alkoi jo vähän tuntua. Jäljellä enää puoli tuntia maaliin.. Pakko, pakko, pakko jaksaa!! Onneksi biisit ja taistelut oli niin hyviä, että jotenkin se viimeinen puolituntinenkin hujahti aika nopeasti. No, myönnetään, kyllä se viimeinen kahdeksanminuuttinen oli p-i-t-k-ä.

Mutta ihan mieletön fiilis! Puolitoistatuntinen urakka takana, ja olo on kuin suuremmallakin voittajalla! Nyt voi hyvillä mielin kaivautua sohvan nurkkaan syömään jäätelöä katsomaan telkkaria.

Nähdään combatissa!

Ps. Maratonilla olleet: jakakaa tuntemuksianne - mitä kohtaa kolotti urakan jälkeen eniten? :)

Hui kauhistus!

Nyt se sitten tapahtui: Fiilistelijä-blogi on avattu. Voin kertoa, että kirjoittaja on ihan pienesti jännittynyt ja kauhistunut - hui kauhistus!

Suunnittelin blogin avaamista jo talvipakkasilla, kun tuulessa ja tuiskeessa raahustin säkkipimeässä jumppasalin ovia kolkuttelemaan. Aika ei kuitenkaan vielä ollut otollinen, tai sitä ei ehkä ollut riittävästi. Elämäntilanteen muutoksen ja sitä myöten kasvaneen rohkeuden siivittämänä tartuin itseäni niskasta kiinni, laitoin mailia jumppasalille ja kysäisin, josko heitä kiinnostaisi linkittää mahdollisesti avaamaani blogia kanssajumppaajien luettavaksi. Tässä tulos!

Tarkoituksenani on kirjoittaa yleisesti liikunnasta ja liikkumisesta, ehkä jopa terveellisistä elämäntavoista. Katsotaan, mihin tämä johtaa! En kuitenkaan lupaa, että en mainostaisi myös kesän uutuusjäätelöitä sivulauseessa. No joka tapauksessa, tarkoitukseni on kertoa, kirjoittaa ja kuvailla jumppa-arkea ja -iloa, ja jakaa teille, rakkaat lukijat, hyvää Fiilistä!

Varoitus!!! Saattaa sisältää hehkutusta ja aiheuttaa ryhmäliikuntariippuvuutta!